Suomen bruttokansantuote eli kaikki se, mitä vuodessa saamme aikaan, on arvoltaan noin 170 miljardia euroa. Valtion osuudeksi tästä jää runsaat 40 prosenttia. Kun Suomen valtion budjetti alkaneelle vuodelle on runsaat 50 miljardia euroa, puuttuu rahoituksesta kymmenisen miljardia euroa.

Jos talouden kasvu olisi 5 prosenttia, kasvaisi Suomen bkt yhdessä vuodessa n. 9 miljardia euroa ja kahdessa vuodessa parikymmentä miljardia. Kun tästä lasketaan valtion 40 prosentin osuus, päästään 8 miljardiin. Katettavaa jäisi siis ainakin 2 miljardia.

Kasvumme on kuitenkin jo pitkään ollut edelle sanottua hitaampaa, vain parin prosentin luokkaa. On myös todennäköistä, että talouskasvua ei aikaansaada lähiaikoina niin merkittävästi, että sen avulla nykyisestä hankalasta velkaantumiskierteestä päästäisiin eroon. On suoritettava muita toimenpiteitä, menoleikkauksia.

Sailas apuun

Siispä on syytä toivoa pikaista paranemista Raimo Sailakselle, jotta hän panisi toimeksi. Vierelleen hän tarvitsee työ- ja elinkeinoministeriön Erkki Virtasen sekä sosiaali- ja terveysministeriön Kari Välimäen. Nämä kolme kansliapäällikköä tuntevat valtion ja yksityisen puolen taloustilan todennäköisesti paremmin kuin omat taskunsa, ja ovat siten sekä sopivia että päteviä. Poliitikoille näin vaativaa valmistelutyötä on mahdotonta antaa, ainakaan niin ei pitäisi tehdä.

Kasvuun tarvitaan kasvuhalukkaita ja –kykyisiä yrityksiä. Suomen kansainvälinen kilpailukyky ei ole parantunut, paremminkin se on jäänyt Saksan kilpailukyvyn kehittymisen sivustakatsojaksi. Saksa on saavuttanut meihin n. 10 prosentin etumatkan 3 - 4 vuodessa, mikä näkyy vientiyritysten heikentyneenä kilpailukykynä kansainvälisillä markkinoilla.

Kasvuun tarvitaan myös hyviä innovaatioita, uusia toimintatapoja, energisyyttä ja paljon puhuttua pääomaa. Suomalaisen työn vienti ei onnistu ilman tuntuvaa pääomapanosta, mikä käytännössä tarkoittaa parempia koneita, laitteita, järjestelmiä, ohjelmia jne. Lisäksi pääoman tarve kasvanee tästä eteenpäin 2 - 3 prosentin luokkaa jokaista työpaikkaa kohden, jotta tuottavuus säilyisi suhteessa muihin maihin.

Politiikan puruluu

Pääomaverotuksen herkullisuus näyttää olevan jatkuva politiikan puruluu. Pääoman kutistaminen tai sen jyrkkä, pahimmillaan progressiivinen verottaminen heikentää työllisyyttä sen johdosta, että suomalaista työtä ei voida tukea konein ja laittein niin paljon, kuin maailman markkinatilanne edellyttää. Pitkään vellonut keskustelu on jarruttanut investointeja, jotka olisivat tulevan kasvun kannalta vähintäänkin toivottavia. Kun Suomessa ei ole liikaa pääomia, on myös vaarana, että kasvukykyisimmät yritykset joutuvat ulkomaalaisten ostajien syliin kotimaisten pääomalähteiden ollessa liian niukkoja yrityshankintoihin. Pääoman riskin ja voiton yhdistelmä ei tällä hetkellä suosi yritysinvestointeja. Paremminkin viisas raha sijoittaa varansa kiinteistöihin, joissa arvonmenetys on paljon epätodennäköisempää kuin ainaisessa konkurssiuhassa oleva yritystoiminta todellisuudessa on. Konkurssikin sattuu Suomessa keskimäärin kerran 75 vuodessa jokaiseen yritykseen.

Alkavalla uudella hallituksella todennäköisesti toukokuussa onkin paljon haasteita enemmän kuin nyt työnsä päättävällä. Kansainvälinen finanssikriisi on sotkenut maailman talousasiat perin juurin ja siinä joukossa pieni Suomi, vaikka se urhoollisesti pyrkii pysymään pinnalla, ei voi taata sitä, että myötätuuli olisi entisen kaltaista.

Eero Lehti

Kirjoittaja on Kokoomuksen kansanedustaja, yrittäjä ja Suomen Yrittäjien entinen puheenjohtaja.