En muista koskaan aikaisemmin jonkun saaneen pieneen kolmen palstan juttuunsa yhtä paljon täydellisiä vääristyksiä ja virheellisiä väitteitä, kuin Vihreiden puheenjohtaja, työministeri Anni Sinnemäki ylsi 25.1.2010 Helsingin Sanomissa julkaistussa mielipidekirjoituksessaan. 

Kaupunkilegenda, että olisi verovapaita osinkoja, elää sinnikkäästi monen päättäjän mielessä. Tähän Sinnemäki varmaankin ajatuksensa perustaa. Häntä helpottakoon kuitenkin tieto, ettei verovapaita osinkoja ole. On vain yhteen tai kahteen kertaan verotettua osinkotuloa saajalle. Jos myös palkkatulo verotettaisiin kahteen kertaan, tarkoittaisi se, että tilille tulleesta palkasta saaja maksaisi vielä yhden lisäkerran veroa.

Ministeri Sinnemäki ehdottaa, että yhtiön ja osakkaan veroprosentin tulisi olla ylimmän marginaaliveron suuruinen. Tarkoittaisi, että kokonaisveroaste yritystoiminnassa palkasta ja osingosta olisi yli 50 %. Kukahan tämän jälkeen ryhtyy vielä yrittämään? Paremminkin taitaisi tulla yrityksiä kaupan kertaheitolla oikein kunnolla. Kuka työllistäisi Anni Sinnemäen vastuulla olevat työttömät, vai miten hän aikoo kantaa vastuunsa?

Totuus esiin

Myös alivaltiosihteeri Martti Hetemäen työryhmän julkistamat neljä eri uutta vaihtoehtoa osinkoverotukseksi herättävät huolestumista. Yrittämisen kannustavuutta näissä ehdotuksissa en näe millään tavoin, sen sijaan kateellisuutta, kaunaisuutta ja väärää mielikuvaa siitä, että yrittäjät saisivat yritystoiminnastaan kohtuuttoman ansion.

Yrittäjät tekevät vuodessa noin 25 % enemmän työtunteja kuin palkansaajat, jäävät myöhemmin eläkkeelle ja panevat usein käytännössä kaiken oman varallisuutensa riskille alttiiksi perustaessaan/ylläpitäessään oman työpaikkansa ja usein monen muunkin työpaikan. Riskikin realisoituu tilastollisesti vähintäinkin kerran 75 vuodessa, joillakin toimialoilla tuntuvasti tiheämmin. Sosiaaliturvakin koko yrittäjäperheen osalta on palksansaajia harkinnanvaraisempaa ja heikompaa. Yrittäjä joutuu myös ottamaan paljon pidempiä suunnittelujänteitä oman toimintansa lähtökohdaksi; investoinnit koneisiin ja laitteisiin puhumattakaan rakennuksista on suunniteltava useiksi vuosiksi jopa vuosikymmeniksi eteenpäin. Niin sanottua luottamuksen suojaakin tarvittaisiin, jottei jatkuvasti erilaisia säännöksiä muutettaisi pahimmillaan kokeilumielessä.

Suomi suosii suuria

Nykysäännöksilläkin yrittäminen Suomessa näyttää yhä useammin jäävän elinkeinoharjoittaja −tyyppiseksi. Ulkopuolisen työvoiman kustannukset ja riskit ovat palvelualalla pienyritykselle kohtuuttomia. Suurille yrityksille sen sijaan työvoiman hallinnosta aiheutuvat erilliskustannukset ovat helpommin siedettäviä. Järjestelmä, joka vallitsee Suomessa, suosii suuria ja pörssinoteerattuja yhtiöitä.

Jos Suomessa haluaa rikastua, on se syytä tehdä pörssilistatuilla osakkeilla, jotka ovat noteerattuja ja omaisuus voidaan hajauttaa kymmenien, jopa satojen yhtiöiden osalle. Yrittäjä on saman munakorin vanki. Yrityskauppa on ihan eri asia, kuin ostaa tai myydä listattujen yhtiöiden osakkeita.

Jos yritysverotusta ei saada kannustavammaksi, yritykset eivät enää ennen pitkää työllistä muita kuin yrittäjän itsensä. Kehityssuunta on ollut jo nähtävissä parinkymmenen vuoden ajan. Työnantajia on ollut 82.000 jo yli 15 vuotta. Samaan aikaan itsenäisiä elinkeinoharjoittajia on tullut lähes 100000 lisää. Yrittäjät eivät enää uskalla harkita ulkopuolisia työntekijöitä, koska säännökset ovat liian ahdistavia ja monimutkaisia.

Eero Lehti

Kirjoittaja on Kokoomuksen kansanedustaja ja Suomen Yrittäjien entinen puheenjohtaja.