Jotkut poliitikot sanovat vakavissaan, että työvoima tekee tulevaisuuden työt ja elättää valtavat eläkeläismassat.
Työvoimaa lähtee eläkkeelle tänä vuosikymmenenä 150 tuhatta enemmän kuin tulee työmarkkinoille. Mielenkiintoista, sanon minä. Vaan paljon mielenkiintoisempaa olisi tietää, mistä tulee uusi rengaskauppias, kun nykyinen hyvä ja luotettava lähtee eläkkeelle. Työvoimastako? Mistä parturimestari, kun nykyinen vakkarini jää kokonaan eläkkeelle viiden vuoden päästä. Työvoimako muotoilee partani sen jälkeen?
Yritin tässä taannoin palkata osa-aikaisen talousihmisen kymmenen hengen firmamme lippulappuja hoitamaan. Pyysin työvoimatoimistoa lähettämään minulle 4-5 parasta, mitä löytyy. Ajattelin samalla tehdä hyvän työn jollekin konttoritöissä kokeneelle pitkäaikaistyöttömälle. Yritimme olla reiluja työnantajia, pyysimme haastatteluihin vain yli 50-vuotiaita työelämän konkareita. Ja naisia nimenomaan.
Toiveikkaana sovin haastatteluajat. Odotin puoli kahdeksi ensimmäistä. Kello kävi varttia vaille, tasan kaksi. Ei näkynyt huippuosaajaamme. Soitin perään, krapulainen juuri herännyt ääni valitti, että ei tänään päässytkään kun piti tyttären poikaa yllättäen hoitaa eikä löytänyt numeroani mistään. Toivottelin erittäin hyvää jatkoa.
Seuraava tulikin jo kolme varttia etuajassa, kun olin menossa syömään. Ihmettelin alaovella, mitähän elämän kuormaa tämäkin raihnainen mummoraasu meille asianajajille kantaa. Tukka sekaisin, mieli vielä sekaisempana. Käsi vapisi hissin nappulalla. Eletyn elämän ja hiljattain juotujen viinojen raskas tuoksi kulki mukana. Hän katosi toimistomme oven suuntaan. Olin tyytyväinen, että tälle päivälle ei ollut muita tapaamisia kuin työhaastattelut, joista yleensä pidän. Joku kollega olisi tätä ihmisriepua tapaamassa, tuskin kovin iloisissa merkeissä.
Palatessani lounaalta aloin aavistella pahinta, kun avustajamme kulmakarvoja nostellen ilmoitti, että Sinulle On Vieras ja Tulikin Sitten Ajoissa. Mummoriepu kyyhötti apaattisena aulan sohvalla. Kättelin ja toivotin tervetulleeksi. Neuvotteluhuoneessa sain rouva NN:n CV:n nähtäväksi. Yksi pitkä työ 1980-luvulla pienen firman konttoripäällikkönä. Oikein hyvä. Kaksi lyhyttä työtä 1990-luvulla pienempien firmojen taloushallinnossa.. Vähemmän hyvä. Sitten 2000-luvulla neljän vuoden eläkeputki – oli vähän vaivoja. Ookoo. Ja viimeisenä viitenä vuotena 8 kpl työsuhteita, lyhin kaksi viikkoa ja pisin päivää vaille neljä kuukautta. Oikein paljon vähemmän hyvä. Kiitos ja näkemiin.
Päätin kokeilla vielä kertani viimeisen. Rouva tuli täsmälleen. Hän oli huuhdellut joko itsensä tai suunsa Koskenkorvalla, vanha temppu. Ennen asiaan ehtimistä hän tempaisi työkkärin lapun eteeni ja pyysi merkitsemään, ettei ollut sovelias paikkaan. Hänhän oli vain tullut kun työkkäristä käskettiin, muttei hän oikeasti kyllä juuri nyt jaksaisi töihin tulla. Joimme lyhyet kahvit ja työvoima lähti kohteliaasti kiittäen.
Siinä lyhyet kokemukset avoimen työvoiman avusta toimistollemme. Kuulemma tarvittaisiin kymmeniä tuhansia Suomeen muuttajia paikkaamaan poistuvan työvoiman tarvetta. Mene tiedä, työvoima saa poistuakin minun puolestani. Minulle riittäisi hyvin, että jostakin löytyisi töihin osaavia, pystyviä ja vielä halukkaitakin oikeita ihmisiä. Ihan vain tekemään kohtuullisia töitä, joista meillä maksetaan kohtuullista palkkaakin.
Jouni Korhonen