Yrjö Tuokko KHT tuomitsee lehdessä kirjanpitovelvollisuuden poistamisen mikroyrityksiltä, joihin nykykriteerein kuuluu 90 % Suomen yrityksistä. Jutun toimittaja pitää selvänä, että lukijat tietävät kenen esityksestä tai aloitteesta on kyse, sillä sitä ei jutussa viitsitä kertoa. Menen lehden verkkosivuille. Sieltä ei ilmene sen paremmin, mistä Tuokko puhui. Mutta siellä on keskustelupalsta, jolla sata nimetöntä herjaa kaikkia tilintarkastajia ja kirjanpitotoimistoja loisiksi jotka joutaa lopettaa. Kaksi lukijaa, molemmat asiallisia, sanoo Tuokon olevan oikeassa, on saanut tili-ihmisiltä arvokasta apua ja pelkää harmaatalouden kasvua.

Pitkän googlauksen avulla selviää, että EU-parlamentti on säätänyt lain, joka oikeuttaa jäsenvaltiot vapauttamaan tilintarkastuksesta alle 8,8 miljoonan liikevaihtoiset ja kirjanpidosta alle millin. Mikroyritysten (alle 200.000 liikevaihto) tilintarkastuspakko on Suomessa jo lopetettu. 

Yhdistyslaki edellyttää kirjanpitoa ja tilintarkastusta. Tonnin taseella operoivassa yhdistyksessä tilintarkastus on yleensä pirun perusteellinen. Kokemus osoittaa, että jos rahastonhoitaja ryyppää satasen kahvikassan, se on kerhon jäsenille psyykkisesti suurempi, ja henkilökohtaisempi, katastrofi kuin Enronin (tai Kreikan) konkurssi, joka tietenkin tapahtui kirjanpidosta ja tilintarkastuksesta huolimatta, mutta osoitti myös että rosvous ja väärentäminen on paljon helpompaa suurissa organisaatioissa kuin pienissä. Siksi pitäisi loogisesti vapauttaa tilintarkastuksesta ja kirjanpidosta valtiot, kunnat ja suuryhtiöt, eikä suinkaan pieniä, joissa niiden avulla voi harjoittaa todellista kontrollia ja budjettiseurantaa.

Mikroyrittäjä, jolle tilitoimiston käyttäminen on suhteeton kulu, voi ihan hyvin tehdä kirjanpitonsa sinikantiseen tilikirjaan kuten pienet yhdistykset. Freelanceyhtiöni kirjanpidon ja veroilmoitukset tekee käsin rouva Äitini, eläkkeellä oleva laskentaekonomi. Tilintarkastajista luovuimme hänen äänellään minua vastaan, mutta kirjanpidosta ja tilinpäätöksistä luopuminen on hänenkin mielestään mahdotonta. Onhan meidän itsemme nähtävä numeroina mihin raha on mennyt, onko velvoitteet hoidettu, ja miten vuodet eroavat toisistaan. Ja miten suunnittelet jollet seuraa? Liiketoiminta ilman tietojen käsittelyä ja dokumentointia on kaaosta. Onko kalenterinpäivitys mikroyrittäjälle kohtuuton rasitus?

Velvoitteet laiminlyömällä hintoja polkevat, laatukriteerit ja jälkivastuun unohtavat harmaayrittäjät maksattavat rehellisillä. Marjanpoimijat, sivutoimiset kotisiivoojat ja torikauppiaat ovat viisasta ja realistista julistaa verovapaiksi. Jos oikea business ”vapautetaan” kirjoista ja kansista, kansantaloudenkin kirjanpito on mahdotonta. Miten luottoa saisi, jos ei mistään voisi katsoa pyytäjän kokonaiskuvaa? Mitä kasvava harmaavyöhyke tekisi oikeusvarmuudelle? Mitä kontrolloitavan veropohjan mureneminen tekisi julkiselle rahoitukselle? EU:n väärää signaalia ei kannata seurata.

Jukka Keiteleen kolumni Yrittäjä-lehden 3/2010 numerossa