Kun armollinen pöly on laskeutunut äskeisen vaalikamppailun ylle, voimme todeta kansan saaneen juuri sellaiset kansanedustajat kuin on ansainnut.

Vaalien ydinviestinä oli, että nyt tapahtuu muutos. Mikä muutos, jäi kyllä välillä epäselväksi. Samaa vanhaa ja höttöistä unelmaa, kuin kaikkien vaalien alla: verot puoleen, eläkkeet tuplaan, palkat triplaan. Rahoitus tulee budjetista, tuet Kelasta ja setelit seinästä; siinä tiivistettynä ehdokkaiden ilosanoma. Taivasosuutta ja iankaikkista elämää en vielä huomannut kenenkään ehdokkaan luvanneen, mutta eipä paljoa puuttunut.

Sitten realismiin. Kuvitellaan, että vaikka kurkun käyryydestä ja banaanien suoruudesta annettua direktiiviä pitäisi muuttaa. Mennäänkö siis vain Brysseliin ja sanotaan Niille suorat sanat? Ei, eipä se niin helppoa ole.

Muutos lähtee yksilöstä, niin meille on opetettu. Ensin henkilö A muuttaa ajatteluaan. Kurkkudirektiivin on muututtava. Lähtee kansalainen A seuraavaksi oman kansanedustajansa B luo, joka antaa sitkeän väsytyksen jälkeen kannassaan periksi ja muutattaa näkemystään. Puoli vuotta kulunut lisää.

Sattuupa niin somasti, että muutkin poliitikkohenkilöt kallistavat korvansa tälle asialle. Muutosta tarvitaan! Päästään samalla käymään ns. poliittista keskustelua. Lätisemään läheisyysperiaatetta, maahanmuuttopolitiikkaa, ilmastonmuutosta, Berlusconia, tulvia, nälänhätiä ja EU:n perustamissopimusta, ja mitä muita vitsauksia maailmassa nyt onkaan. Oivallista. Tärkeät vaikuttajat antavat periksi ja muutatuttavat näkemystään. Kaksi vuotta kulunut lisää.

Sitten alkaa varsinaisen taistelun, väsytyksen, vedätyksen, viivätyksen ja v-tuksen aika. Suomalainen virkamieskunta on saatava kääntymään. Sitkeän lobbauksen jälkeen todelliset päättäjät eli valtaapitävimmät virkamiehet (ääntämisohje: ’valtio-varain-minis-teeriö’) vihdoin antavat muutatetuttaa kantaansa. Kymmenen vuotta kulunut lisää.

Direktiiveissä saa olla aloitteellinen vain Euroopan Komissio. Siispä sinne. Tuhansien tapaamisten ja työtuntien jälkeen urakka on valmis. Mielet on käännetty ja EU-virkamiesten mielet on muutatetutettu. Sukupolven verran aikaa eli kolmekymmentä vuotta kulunut lisää.

Eipä hätiä mitiä. Kyllä noin oivallisella valmistelulla asioita saadaan aikaiseksi. Vain satojen muistioiden, ehdotusten, lisä- ja välikierrosten, lepäämisten ja virvoittelujen jälkeen kurkku- ja banaaniasia on valmis. Mieliä on muutatetutatetuttu niin moneen kertaan, että sopu on löytynyt. Ihmisiän se on kestänyt. Mutta hyvää ei koskaan odota liian kauan.

Jouni Korhosen kolumni Yrittäjä-lehden 3/2011 numerossa