Menen aina istumaan samaan paikkaan kokoushuoneessa. Seminaarin kahvitauon jälkeen löydän varmasti vanhan istuimeni isossa auditoriossa. Saisin siis potkut siitä suuresta kansainvälisestä ohjelmistoalan yrityksestä, joka Helsingin konttorissaan on ottanut käyttöönsä vaihtuvat työpisteet. Se ken jämähtää samaan paikkaan avokonttorissa, saa ensin kieltoliikennemerkin ja jatkosta sitten ei kukaan tiedäkään. Ehkä jämähtyneisyydestä saa kenkää.

Yrityksen käytännön takana on uudenlaiset työtavat. Firmassa ei ole kiinteitä työpisteitä, samoin työajan käsitettä on veivattu aivan uuteen uskoon. Työtä saa ja pitää tehdä inspiksen ja työntekijälle sopivan rytmin mukaan, mutta vastapainona on sitten 24/7 tavoitettavuus. Tätä työntekijä pystyy kyllä pelisääntöjen mukaan itse säätelemään.

Yrityksen tavoitteena on toisaalta työn tuottavuus - toisaalta työntekijöiden motivointi ja mahdollisimman suuren työntekovapauden antaminen työntekijöille. Jäin miettimään mitä tekemistä leiriytymiskiellolla on näiden tavoitteiden kanssa. Ehkä yritys arvioi, että kaikki työntekijät työskentelevät samalla tavalla. Ehkä nuorissa ihmisissä ei ole enää samanlaista rutiinien kaipuuta kuin keski-ikäisessä lappalaisessa yrittäjässä. Mutta jos joku tekee tuottavaa työtä mielummin samassa nurkassa, miksi sitä ei hänelle sallittaisi?

Suomalaisiin työtapoihin on hyvä löytää raikkaita sovelluksia. Yritykset ja ihmiset ovat kuitenkin erilaisia. Suuri muutos menneinä vuosina oli siirtyminen koppikonttoreista avokonttoreihin. Niidenkin erinomaisuutta kehuttiin aluksi huomaamatta sitä, että avokonttori sopii joihinkin työpaikkoihin, joihinkin taas mitenkään ei. Moneen avokonttoriin on jälkeenpäin rakennettu seiniä.

Yrityksen tuottavuutta ja pitää katsoa firmakohtaisesti. Tarkasteluun voisi nostaa työprosessit kunkin työntekijän kohdalta ja tämän jälkeen etsiä uusia ratkaisuja. Jotkut ovat aamuihmisiä. Antaa heidän tulla paiskimaan töitä neljältä jos se vain yrityksen toimintaan ja esimerkiksi asiakkaiden rytmiin sopii. Joku haluaa tehdä paperitöitä illan hämärässä. Annetaan hänelle etätyön mahdollisuus. Jos joku tarvitsee ylimääräistä vapaata iltapäivisin, tehköön hän viikkoduuninsa vaikkapa viikonlopun aikana jos näin sovitaan. Tällaisista käytännön toimenpiteistä lähtee liikkeelle paljon puhuttu työelämän uudistus ja paikallinen sopiminen. Paikallisella sopimisella tarkoitetaan puhekielessä lähes yksinomaan palkkaan liittyviä asioita, mutta paikalliseen sopimiseen kuuluvat oleellisesti myös muut työaikoihin ja toimintatapoihin liittyvät asiat.

Työurien pidentämisestä ja suomalaisesta työhyvinvoinnista pitää puhua samassa yhteydessä. Työurien vapaaehtoinen pidentäminen vaatii sitä, että työhyvinvointiin oikeasti kiinnitetään huomiota. Työhönsä tyytyväinen ei halaja ennenaikaiselle eläkkeelle. Kuitenkaan työhyvinvointi ei rakennu viikon tsemppauskurssien tai liikuntasetelien varaan. Suurempi merkitys on sillä, miten paljon yksittäinen työntekijä voi vaikuttaa oman työnsä faktiseen suorittamiseen.

Paula Aikio-Tallgren

Kirjoittaja on paikalleen jämähtänyt torniolainen yrittäjä.