On olemassa kaksi markkinavoimaa, kysyntä ja tarjonta. Kolmas on veroympäristö. Veroympäristössä tapahtuvat muutokset, sekä ennustettavuus tai sen puute, ohjaavat pääomia ja yritystoimintaa maasta toiseen, vaikuttavat investointeihin ja yritysten taseisiin eli vakavaraisuuteen.
Tässä otsikoita talven lehdistä: ”Yrityksistä nostetaan nyt jättiosinkoja”, ”Veropelko käynnisti osingoilla kikkailun”, ”Osinkoveropuheet tepsivät: taseiden tyhjennys jo täydessä käynnissä”, ”Sukupolvenvaihdoksilta vedetään matto alta” ja ”Professorit arvostelevat verotyöryhmän linjauksia”.
Finanssiministeriön verotyöryhmähän ei ole tehnyt mitään linjauksia. Ei vertailukelvottomien ja vaikeatajuisten vaihtoehtojen esittäminen ole linjaus. Sen sijaan on aiheutettu paniikki, joka romuttaa yritysten vakavaraisuutta ja suhdannesietokykyä.
Yksi professoreista esittää pääomatuloille progressiivista veroa. Kari S. Tikka kääntyy haudassaan. Hän nimittäin kannatti myös palkkatuloille tasaveroa. Tasaverokin on progressiivinen, jos siihen kuuluu verovapaa limitti. Palkalle, perinnölle ja pääomatulolle kullekin omansa. Kun ylimenevälle on tasavero, veroprosentti koko tulolle nousee tietenkin kohti tasaveroprosenttia tulon kasvaessa. Maksukykyisempi maksaa enemmän.
Minusta Avoir Fiscal eli verohyvitysjärjestelmä oli hyvä systeemi. Kun kaikissa malleissa voiton ja osingon vero yhtiöltä ja osingonsaajalta on yhteensä noin 40 %, vero pitäisi ottaa yhtiöstä ja ulos maksettava osinko olisi verovapaa. Kun fiskaalinen tulos on sama, miksi vero pitää kantaa ei vain kahdesta vaan niin monesta paikasta kuin osakkaita on, ja kaikilta yksilöllisesti erilaisella kokonaisprosentilla sen mukaan miten paljon eri rajoja ylitetään tai ei.
Pitäisi ajatella, että kun yhtiö on omistajien pääomaa, 40 % yhtiövero on yhtä kuin 40 % pääomatulon vero – osingon verovapauden sijasta tulisi sanoa, että osinko on se osa nettopääomatuloa joka nostetaan sillä kertaa taskuun ja loppu jää ikään kuin tilille yhtiöön. Jos palkansaajien tasavero olisi 40 %, mutta perustoimeentulon vuoksi ensimmäinen tonni olisi vapaa, 3000 tienaava maksaisi veroa 26,7 %. Yrityspääomatulo olisi ankarammin kokonaisverotettua kuin palkka kuten nytkin, mutta ei tuntuisi osingonsaajista siltä. Vuokra- ja korkotulot voisi verottaa kuten palkan, jolloin verovapaa limitti toteuttaisi saman loivan progression. Palkkalaskennan, verotuksen ja toimeentulotuen hallinnointi olisi yksinkertaisempaa ja halvempaa. Verosuunnittelua ei tarvittaisi. Systeemi tukisi kotimaista omistusta ja vuokra-asuntojen tarjontaa. Ei luulisi minkään puolueen olevan tällaisen mallin luonnollinen vihollinen.
Jukka Keiteleen kolumni Yrittäjä-lehden 2/2010 numerossa