Kävipä eräänä päivänä niin, että joulukuun harmaus vei tyystin työmotivaationi. Kaikki työtehtävät tuntuivat kurjaakin kurjemmilta. Työlista oli liian pitkä, asiakkaani eivät olleet maksaneet laskujaan ajoissa, tuoli oli epämukava, kahvi maistui kitkerältä, tilitoimisto vaati selvityksiä kuitteihin ja Facebookin kaikki linkit olivat tylsiä. Päätinpä noudattaa omaa neuvoani ja kilautin kaverille.

Hetken vuodatustani kuunneltuaan ystäväni antoikin jälkeen toimivan neuvon. Hän ehdotti, että tarvitsen rusinakulhon. Ystävini selitti, että kutoessaan hän käyttää rusinoita laskemisen apuvälineenä sekä motivointikeinona. Hän laskee etukäteen kyseiseen neulomukseen tarvittavat rivit ja laittaa kulhoon saman verran rusinoita. Aina saatuaan valmiiksi yhden rivin, hän saa syödä kulhosta yhden rusinan. Kun rusinat loppuvat, kyseinen osa käsityöstä on valmis.

Idea tuntui minusta hyvältä. Koska saatavilla ei ollut rusinoita tai muutakaan syötävää, päätin käyttää muita keinoja. Lupasin itselleni, että aina yliviivatessani yhden työtehtävän listaltani saan pelata yhden erän Lumosityn Word Bubbles  -peliä. Keskustelu kaverin kanssa auttoi sillä kertaa mainiosti ja sain työpäivälle suunnittelemani työt tehtyä. Rusinakulho oli yllättävänkin toimiva neuvo. Erityisesti rusinoiden laskeminen etukäteen auttaa työpäivän suunnittelussa. Jos osaat suunnitella työpäiväsi etukäteen niin, että laitat suunnitelmaan vain ne työt mitkä realistisesti ehdit tehdä, saat palkkioksi tyytyväisen ja rauhallisen mielen. Kaikkia mieleen tulevia työtehtäviä ei kukaan ehdi yhdessä päivässä tehdä, mutta sille päivälle suunnitellut pystyy kyllä tekemään, jos suunnitelma on tehty oikein.

Haluatko sinä lähteä töistä itseesi tyytyväisenä vai tyytymättömänä? Sen voit valita.

Mikä on sinun rusinakulhosi?

Johanna Verho
Treasure Coaching

Johanna Verho on kiinnostunut ja innostunut tutkimaan työhyvinvointia ja siihen vaikuttavia fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia tekijöitä. Häntä kiehtoo aivotutkimuksen hyödyntäminen arjessa. Hyvinvoinnin edistämiseksi hän tekee ihmiskokeita eettisesti turvallisesti eli itseään hyväksi käyttäen. Koulutukseltaan Johanna on prosessikonsultti, tradenomi ja liikunnanohjaaja. Näiden lisäksi hän on opiskellut aikaiskasvatustieteitä ja sosaalipsykologiaa. Yrittäjänä Johanna on toiminut syksystä 2006 asti.

Johanna vuorottelee työnhyvinvointiblogissa Tuulevi Aschanin kanssa.

Luin tuoreesta Me naiset -lehdestä Rovio Mobilesin Peter Vesterbackan haastattelua. Siis tiedättehän tuon Angry Birdsin kehittäjäyrityksen.

Jutussa oli paljon kiintoisia ajatuksia toisin tekemisestä. Tällä kertaa poimin hänen käyttämänsä tittelin, koska se sai mietteeni lentoon. Vaikka toimittaja nimittääkin Vesterbackaa Rovion markkinointijohtajaksi, käyntikortissa lukee jutun mukaan Mighty Eagle, mahtava kotka. Juuri näin – tee toisin ja kerro se myös muille. Kaverilla on sanoille katetta! 

Tästä mieleeni tulee vuosia sitten lukemani tulevaisuudentutkija Rolf Jensenin kirja The Dream Society: How the Coming Shift from Information to Imagination Will Transform Your Business (McGraw-Hill. & R. R. Donnelley & Sons Company 1999). Siinä hän pohtii myös titteleitä. Löysin viittauksen tuohon pohdintaan Kulttuurinen sisällöntuotanto -sivuilta:

"Jensen patistaa yrityksiä kuvittelemaan tulevaisuuttaan siihen tapaan kuin hyvät kirjailijat kuvittelevat tarinansa. Jensen ei ole firmansa toimitusjohtaja eli CEO, vaan CIO, Chief Imagination Officer. Hänelle sopisivat kenties myös tittelit Director of Mind and Mood tai Chief Adventure Officer."

Minulla ei ole kirjaa tähän hätään, enkä muista mitä kaikkia hersyviä ehdotuksia Jensen siinä tarjosi uuden ajan titteleiksi. Ajatus on silti kiinnostava. Olen jälleen tuuminut, mitkä tittelit kuvaisivat parhaiten yrittäjänä tekemäni työn sisältöä, minulla kun on vapaus valita käyttämäni nimike. Niin on varmasti useimmilla teilläkin. Nyt koulutusohjelmissa lukee kohdallani yleensä henkilöstövalmentaja. Viime viikolla asiakkaani tiedotti henkilöstölle, että koulutusiltapäivän työskentelemme työyhteisökonsultin kanssa. Olen myös työnohjaaja ja coach. Kirjoitushommissa nimikkeenä on useimmiten tekstintekijä ja toimittamani henkilöstölehden kohdalla päätoimittaja. Nämä ovat nykytitteleitä. Uudet ovat vasta nupullaan, vaikka olen laittanut siemenet itämään jo vuosia sitten.

Kiireenkesytys-valmennuksissa työskentelemme tosiroolien kanssa. Ne ovat lähellä uuden ajan titteleitä ja kertovat siitä ytimestä, jota työssä haluamme toteuttaa. Tosiroolejani ovat muun muassa kutistuneiden kukoistuttaja ja ilon säikeiden punoja.

Käyntikortissa lukee vielä vanha titteli. Mikähän se uusi olisi? Olen unohtanut kastella sen siemeniä, koska ne eivät ole puhjenneet kukoistamaan.

Kun minä taaperran vanhojen tittelieni kanssa, mahtava kotka valloittaa maailmaa. Ei ei, en minä sellaista maailman valloitusta tahdo! Ajatteluuni haluan kuitenkin avaruutta, raikkaita tapoja katsoa työtä, ihmisenä olemista ja elämää. Titteli saa vahvistaa sitä kehitystä. Kastelu siis jatkuu.

Yrittäjän hyvinvoinnista kirjoittava Tuulevi Aschan on koulutus- ja viestintäalan yksinyrittäjä. Hän sukkuloi työyhteisövalmennuksen, työnohjauksen ja henkilöstöviestinnän parissa. Tukikohtina toimivat kotikonttori ikikuusen katveessa, liikkuva autotoimisto ja lennossa vaihtuvat valmennustilat. Kahvihuone löytyy sosiaalisen median kohtaamispaikoilta Facebookista ja Twitteristä.

Hyvinvoinnista huolehtiminen menee kumminkin kaiken edelle – kun se on kunnossa, hoituvat myös työt.

Tuulevi vuorottelee työnhyvinvointiblogissa Johanna Verhon kanssa.

Mikä on se viisasten kivi, jonka avulla suomalaiset pysyvät hyvinvoivina, virkeinä ja tuottavina eläkkeelle asti työelämässä? Suomalaisten hyvinvointia tukemaan tarvitaan uusia ideoita, yhteiskunnan tukea, hyvinvointia edistäviä toimivia liikeideoita ja tietenkin meitä yrittäjiä, jotka ideat toteuttavat.

Yhteiskunta on muuttunut niin nopeasti fyysisestä kuormituksesta henkisen kuormituksen puolelle, että yhden työuran aikana on ehtinyt tapahtua suuri muutos. Yhteiskunnan on alettava tukea ihmisten hyvinvointia järjestelmällisesti ja monesta eri näkökulmasta. Yritysten ja koko yhteiskunnan tuottavuutta voidaan tukea ainoastaan pitkäjänteisellä ennaltaehkäisevällä työllä. Arkiliikunta on yksi tärkeimmistä hyvinvoinnin edistäjistä ja arjen inaktiivisuus on yksi suurimpia terveyden uhkatekijöitä.

Voitaisiinko uusia yrittäjiä tukiessa ottaa huomioon hyvinvoinnin merkitys? Olisiko tarpeen myöntää esimerkiksi starttirahaa tai muita tukia hyvinvointia edistäville yritysideoille enemmän, kuin muille?

Tässä hahmotelma-asteella olevia liikeideoita – pölli tästä:

• Voisiko lasten puistoissa ja leikkipaikoilla olla myös aikuisten liikuntavälineitä? Aikuisten paikallaan seisominen pienten lasten kanssa on mitä suurinta ajantuhlausta. Parhaita olisivat laitteet, joissa lapset ja aikuiset voisivat liikkua yhdessä tai erikseen.
• Voisiko bussipysäkeillä olla yksinkertaisia kuntoiluvälineitä? Suomen talvessa riittää pakkasta jolloin pieni liikunta pitäisi kehon lämpimänä eikä odotusaika tuntuisi niin pitkältä.
• Ympäristöämme voidaan muokata liikuntaa edistäväksi tai liikuntaa rajaavaksi. Kotien ja julkisten tilojen läheisyyteen pitäisi jättää luonnonmukaisia kulkureittejä. Ihminen on tehty kulkemaan maastossa eikä tasaisella ja kovalla alustalla. Kuka keksii ensimmäisen vaikeakulkuisen toimiston?
• Kuka perustaa Suomeen ensimmäisen hyvän olon huoltoaseman, joka huoltaa autoja ja hyvinvoivia ihmisiä? Tarjolla olisi muutakin kuin transrasvassa uitettuja ranskalaisia ja kelmusämpylöitä. Hyvinvointia lisäämässä olisi ohjattua taukoliikuntaa ja venyttelyä pitkän matkan ajajille.
• Ravintolat! Tarjotkaa alkoholijuomille muitakin vaihtoehtoja kuin sokerilla tai aspartaamilla myrkytettyjä limuja. Aidosta hedelmä- tai marjajuomasta asiakkaat ovat valmiita maksamaan.
• Pitkänmatkan juniin kuntosalivaunu! Tai edes muutama kuntopyörä. Kiitos! Voisihan se oikeastaan toimia lähijunissakin. Tuotetun energian voisi käyttää hyödyksi vaikkapa junien valaisemiseen.

Jos tässä ei ollut toimivaa tai sopivaa, niin toivottavasti sait niistä kuitenkin insipiraatiota. Pistä ideageneraattori pyörimään ja keksi oma liikeidea.

Johanna Verho
Treasure Coaching

Johanna Verho on kiinnostunut ja innostunut tutkimaan työhyvinvointia ja siihen vaikuttavia fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia tekijöitä. Häntä kiehtoo aivotutkimuksen hyödyntäminen arjessa. Hyvinvoinnin edistämiseksi hän tekee ihmiskokeita eettisesti turvallisesti eli itseään hyväksi käyttäen. Koulutukseltaan Johanna on prosessikonsultti, tradenomi ja liikunnanohjaaja. Näiden lisäksi hän on opiskellut aikaiskasvatustieteitä ja sosaalipsykologiaa. Yrittäjänä Johanna on toiminut syksystä 2006 asti.

Johanna vuorottelee työnhyvinvointiblogissa Tuulevi Aschanin kanssa.

Menin viime viikolla hiukan etuajassa työnohjausasiakkaani luokse. Koska käyttämämme ohjaustilan ovi oli lukossa, silmäilin ympärilleni – mihin istahtaisin tavaroineni. Käytävässä oli kaksi keinutuolia, joista toiseen tälläydyin. Ehdin keinutella viitisen minuuttia, nautinnollisen hetken. Toive heräsi heti. Olisipa keinutuoli työtilassa tai olohuoneessa.

Keinutuoli on mielen ja ajatusten syli. Keinumisen verkkainen rytmi tuudittaa ja kutsuu pohtimaan kaikessa rauhassa. Se palauttaa kotituvan lattialle, räsymaton päälle, sunnuntaitunnelmaan. Aikaan, jolloin oli paljon aikaa ajatella. Joskus jopa liikaa, ainakin siltä minusta joskus nuorena tyttönä tuntui.

Saman tunteen tavoitan kesällä isossa riippumatossa, jonka olemme ripustaneet kahden männyn väliin tuohon rantaan päin viettävään rinteeseen. Kun makoilen matossa ja katson luomien raosta pilvien kulkua taivaalla ja männyn hitaasti huojahtelevia latvoja, mieli asettuu ajatteluasentoon. Sellaiseen askaroivaan, pohdiskelevaan ja pakottomaan. Siinä olo rentoutuu.

Rentoutuneessa olotilassa pääsen parhaiten kiinni alitajunnan kammioihin, joihin kaikki kokemukseni, toiveeni, tunteeni, arvostukseni, oletukseni ja muistoni on pakattu. Kun yhdistelen sieltä löytyviä aineksia tämän hetken ideoihin ja kokemuksiin, jalostuu uusia ideoita. Pelkällä tietoisella mielellä kiireessä luodut ratkaisut jäävät niihin verrattuna pinnallisiksi. Kun saan alitajunnan avuksi, syntyy moninaisempia ajatusyhteyksiä. Saan luovuuden käyttööni. Kiireessä yhteys alitajuntaan kärsii. Sinne johtavat mielen tiet ovat niin kapeita polkuja, että ne tulee kiireessä ohitettua.

Keinutuoli jää vieläkin harkintaan. Toistaiseksi sille ei ole täällä tarpeeksi tilaa. Nyt on jo riippumattoaika, joka kestää pitkälle syksyyn. Siinä voi ottaa taukotuumailut viileinäkin päivinä - vaikka viltin sisällä villasukat jalassa.

Tuulevi Aschan

Yrittäjän hyvinvoinnista kirjoittava Tuulevi Aschan on koulutus- ja viestintäalan yksinyrittäjä. Hän sukkuloi työyhteisövalmennuksen, työnohjauksen ja henkilöstöviestinnän parissa. Tukikohtina toimivat kotikonttori ikikuusen katveessa, liikkuva autotoimisto ja lennossa vaihtuvat valmennustilat. Kahvihuone löytyy sosiaalisen median kohtaamispaikoilta Facebookista ja Twitteristä.

Hyvinvoinnista huolehtiminen menee kumminkin kaiken edelle – kun se on kunnossa, hoituvat myös työt.

Ällistyin viime viikolla. Tyttäreni saama, sittemmin minulle päätynyt orkidea oli kasvattanut isot, pulleat nuput. Kun kasvi kotiutui meille viime kesänä, se tiputti kukkansa melkein heti. Siinä eivät auttaneet orkidealannoitteet eivätkä kukkakaupan huolella noudatetut hoito-ohjeet. Kasvi on sitten nököttänyt tuossa minun selkäni takana ruukussaan. Alkuvaiheen hoitoinnon laannuttua olemme kastelleet sitä silloin kun olemme sattuneet muistamaan. Ei siis puhettakaan oikeaoppisesta orkidean hoidosta. Koska olimme puoliksi unohtaneet koko kasvin, nuput olivat ihmeellinen yllätys. Eilen ensimmäinen nuppu puhkesi kukkaan.

Tästä päädyin pohtimaan sitä, miten asiat on osattava välillä jättää rauhaan. Uudet suunnitelmat ja ideoiden kehittely vaativat rauhaa tekeytyäkseen. Yhteistyökuvioista tuppaa tulemaan parempia, kun annan niiden kehittyä ilman, että sorkin niitä koko ajan. Minun kannattaa määritellä omia ja yritykseni tavoitteita, mutta jatkuvasta hinkkaamisestakin on osattava välillä luopua. Asiat etenevät, vaikken niitä joka hetki aktiivisesti edistäkään. Ne tekeytyvät.

En tarkoita tällä sitä, että heittäisin työn alla olevia projekteja kuukausiksi sikseen, kuten tuon orkidean kanssa teimme. Joku asia syntyy saman tien toteutusvalmiiksi, toisen tekeytymiseen riittää tunti, kolmanteen tarvitaan vuosia. Kun minä kirjoitan uuden tekstin, tunti muita töitä välillä auttaa näkemään tekstin korjauksia vaativat kohdat ja kirjoitusvirheet selkeästi. Korjaaminen käy vauhdilla. Kun teen yrityksen tulevaisuudesta aarrekartan, siirrän sen alitajuntaan ohjaamaan huomioita ja auttamaan valinnoissa. En minä sitä paperille kirjattua versiota alvariinsa käpälöi, vaikka se onkin työhuoneessani hyvin näkyvillä.

Asioiden silleen jättäminen on joskus pirun vaikeaa. Kun sitä taitoa opettelee, niin huomaa miten paljon työtä säästää, kun antaa asioiden kehittyä eikä koko ajan puhalla vauhtia perään. Lopputuloskin tuppaa olemaan parempi. Niin se on leipomisessakin. Teollisuus kohottaa leivän vauhdilla kemiallisten aineiden avulla. Se leipä on höttöistä ja vanhenee nopeasti. Perinteiseen tyyliin leipä nousee juurella kaikessa rauhassa, ajan kanssa. Valmis leipä maistuu hyvälle vähän vanhempanakin, sisus on ilmava ja kuori rapea.

Tuulevi Aschan

Yrittäjän hyvinvoinnista kirjoittava Tuulevi Aschan on koulutus- ja viestintäalan yksinyrittäjä. Hän sukkuloi työyhteisövalmennuksen, työnohjauksen ja henkilöstöviestinnän parissa. Tukikohtina toimivat kotikonttori ikikuusen katveessa, liikkuva autotoimisto ja lennossa vaihtuvat valmennustilat. Kahvihuone löytyy sosiaalisen median kohtaamispaikoilta Facebookista ja Twitteristä.

Hyvinvoinnista huolehtiminen menee kumminkin kaiken edelle – kun se on kunnossa, hoituvat myös työt.

Unelma on kevyt sana. Visio on mukamas ammattimaisempi. Sama tavoite niillä on pohjimmiltaan molemmilla – tulevaisuudenkuva, jonka toivotaan ja uskotaan tulevan todeksi. Unelmia vain on helppo pitää höttönä, heppoisena haihatteluna. Sen ei tarvitse kumminkaan olla sitä.

Kumpaan on helpompi henkilökohtaisesti sitoutua, unelmaan vai visioon? Minua puhuttelee paremmin unelma. Se on minun omani ja minä annan sille omat merkitykseni. Minä kytken sen omaan ja rakkaitteni elämään, asetan osaksi itseäni, asemoin sisäiseen maailmaani. Henkilökohtaisuus saa myös paremmin toimimaan, ottamaan askeleita kohti toteutumista.

Jos yrityksen papereissa on sanana visio, siihen voi liittää sisäisen, henkilökohtaisen puolen, oman unelman. Mitä visio merkitsee minun mieleni tasolla, mitä se tarkoittaa omana unelmana. Miten ne on mahdollista sovittaa yhteen? Jos ei, mitä siitä pitäisi ajatella? Onko visiota edes mahdollista saavuttaa, jos ei sillä ole henkilökohtaisen unelman ulottuvuutta? Sitä, joka saa innostumaan, liekkeihin?

Minulla unelma on liimattu kuvina paperille. Arkilta löytyy symbolikuvat niille tavoitteille, joita yhden hengen yritykselläni on sekä lähitulevaisuudessa että pitemmällä tähtäimellä. Kuvista löytyy suunnitelmat siitä, kuinka ja kenen kanssa aion työskennellä. Siellä on kuvattu verkostot ja asiakkaat. Myös uudet palvelut näkyvät ja oman hyvinvoinninkin olen sisällyttänyt. Kaikki oleellinen on tuolla arkilla, aina yritykseni arvoja myöten. Se on sellaisessa muodossa, jonka minä ymmärrän ja joka innostaa minua. Se riittää. Muiden ei tarvitse tajutakaan.

Kuva on yritykseni aarrekartta. Jonkun korvissa se kuulostaa hävyttömän kevyeltä, minua se puhuttelee. Visuaalinen tapa ilmaista asioita toimii tässä toimistossa, vaikka paljon sanojen kanssa pelaankin. Tuossa se on, tietokoneen vieressä ihan joka päivä. Kun nostan katseeni, näen kuvan ja se antaa minulle virtaa huonona päivänä ja parantaa hyvää päivää entisestään. Toisin kuin mappiin rei´itetty visioteksti, unelmakarttani on jokaisessa päivässä vahvasti läsnä, muistuttamassa suunnasta, jota kohti olen menossa.

Tuulevi Aschan

Yrittäjän hyvinvoinnista kirjoittava Tuulevi Aschan on koulutus- ja viestintäalan yksinyrittäjä. Hän sukkuloi työyhteisövalmennuksen, työnohjauksen ja henkilöstöviestinnän parissa. Tukikohtina toimivat kotikonttori ikikuusen katveessa, liikkuva autotoimisto ja lennossa vaihtuvat valmennustilat. Kahvihuone löytyy sosiaalisen median kohtaamispaikoilta Facebookista ja Twitteristä.

Hyvinvoinnista huolehtiminen menee kumminkin kaiken edelle – kun se on kunnossa, hoituvat myös työt

Ei, en aio kirjoittaa monipuolisen aamiaisen tärkeydestä, vaikka se tärkeä asia onkin. Aiheeni ovat päivän ensimmäiset hommat, se millä puuhilla itse kukin työpäivänsä starttaa. Sillä on väliä.

Jokin aika sitten kirjoitin pari blogitekstiä sunnuntai-iltana ja ajastin molemmat julkaistavaksi heti maanantaiaamuna kahdeksalta. Tekstit tulivat eri blogeihin. Aloitin uuden työviikon kotitoimistossani niin ikään kahdeksalta. Avasin koneen ja kas, tekstit olivat juuri ilmestyneet. Saman tien tuli tunne siitä, että olin saanut paljon aikaiseksi sinä aamuna, vaikken ollut tehnyt vielä mitään muuta kuin painanut tietokoneen käynnistysnappulaa.

Tuo tunne aiheutti energiaryöpsähdyksen, joka kantoi koko päivän. Oli tekemisen meininki. Puolivahingossa löysin keinon, jolla pistää itseni vauhtiin heti aamusta. Minulle sopii näemmä päivän aloittaminen jollain energisoivalla konstilla paremmin kuin se, että allakoin heti aamuun ne ikävät hommat. Olen koettanut monesti saada ne tylsimmät työt alta pois, jotta pääsen ikään kuin palkitsemaan itseni niillä mukavammilla. Ajatukseni on ollut asettaa myöhemmäksi päivään jotain tavoittelemisen arvoista. Siinä vain on käynyt usein niin, että työnteko tuon ikävämmän homman kanssa on laahannut. Ei ole oikein meinannut saada aikaiseksi. Loppupäivästä olenkin ollut jo niin kyllästynyt itseeni, etten saakaan innostavista hommista irti sitä, mitä olin kuvitellut.

Nyt listaan mielessäni sellaisia innostavia keinoja, jotka antavat vauhtiruiskeen. Ideatapaaminen, hyvien kuulumisten puhelu yrittäjäkollegalle, kiinnostavan artikkelin lukeminen tai keskusteluohjelman pätkä Yle Areenalta tai vaikka tekstin kirjoittaminen säpäkästä aiheesta. Tämä teksti kuuluu tuohon viimeksi mainittuun sarjaan. Sain juuri nyt energisen startin tähän päivään!

Tuulevi Aschan

Yrittäjän hyvinvoinnista kirjoittava Tuulevi Aschan on koulutus- ja viestintäalan yksinyrittäjä. Hän sukkuloi työyhteisövalmennuksen, työnohjauksen ja henkilöstöviestinnän parissa. Tukikohtina toimivat kotikonttori ikikuusen katveessa, liikkuva autotoimisto ja lennossa vaihtuvat valmennustilat. Kahvihuone löytyy sosiaalisen median kohtaamispaikoilta Facebookista ja Twitteristä.

Hyvinvoinnista huolehtiminen menee kumminkin kaiken edelle – kun se on kunnossa, hoituvat myös työt

Pistin yritykseni Facebook-sivulle linkin kiintoisaan artikkeliin. Jutun aiheena olivat päivätorkut. Aihe innosti erityisesti yrittäjälukijoita kommentoimaan. Yhdelle päivätorkut ovat salainen ase, toinen tuumasi niiden olevan yksi kotona tehtävän työn eduista ja näin muuten on minullakin. Kotitoimistossa on yleensä helppo ottaa vartin torkut ja jatkaa töitä sen jälkeen virkeänä. Kolmas kertoo marras-helmikuun välillä ottavansa klassiseen siesta-aikaan iltapäivällä 25 minuutin torkut, jonka jälkeen jaksaa vaikka mitä. Tämä henkilöyrittäjä tuumasi kuittaavansa sillä yhden hengen yrityksen tyky-toiminnat.

Talouselämän verkkosivuilla julkaistun jutun mukaan sopiva päiväunen pituus on 10–15 minuuttia. Minulle juuri tuon mittainen torkahdus sopii hyvin. Sen aikana ehtii rentoutua ja nollata päässä kulloinkin jylläävät moniajot. Pitemmät unet tekevät tokkuraiseksi, eikä vauhtiin meinaa niiden jälkeen päästä millään.

Torkuille käydessä pitää laittaa kello soimaan. Kun se pirahtaa, ylös on noustava saman tien. Tekstissä jututettu Kansanterveyslaitoksen professori Mikko Härmä toteaa ihmisen vaipuvan yli puolen tunnin unien aikana syvään uneen, josta herääminen on vaikeaa. Jos edeltäviltä öiltä on jäänyt univelkaa, voi pikatorkuilta herääminen osoittautua mahdottomaksi. Keho kun tuppaa perimään velat takaisin. Jos unet ovat muuten sekaisin ja unihäiriöt vaivaavat, ei päiväunistakaan ole apua. Niihin kannattaa turvautua silloin, kun unirytmi toimii muuten.

Onhan se totta, että päiväunet ovat aikamoista luksusta. Asiakaspalvelussa niistä voi vain haaveilla. Mutta te, joilla se mahdollisuus on, käyttäkää sitä. Parempi ottaa vartin torkut kuin nuokkua monta tuntia puoliteholla.

Ovatko torkut kiellettyä luksusta?

Tuulevi Aschan

Yrittäjän hyvinvoinnista kirjoittava Tuulevi Aschan on koulutus- ja viestintäalan yksinyrittäjä. Hän sukkuloi työyhteisövalmennuksen, työnohjauksen ja henkilöstöviestinnän parissa. Tukikohtina toimivat kotikonttori ikikuusen katveessa, liikkuva autotoimisto ja lennossa vaihtuvat valmennustilat. Kahvihuone löytyy sosiaalisen median kohtaamispaikoilta Facebookista ja Twitteristä.

Hyvinvoinnista huolehtiminen menee kumminkin kaiken edelle – kun se on kunnossa, hoituvat myös työt.

Kun pää on väsynyt, rasita kroppaa. Kun kroppa on väsynyt, rasita päätä. En enää muista, kuka tämän on sanonut, mutta väliäkö sillä. Tämä toimii.

Vähän aikaa sitten mielessä pyöri niin paljon asiaa, etteivät virkkeet mahtuneet kääntymään päässä. Tiedättehän, mitä tapahtuu, kun kovalevy tietokoneessa on liian täynnä. Toiminta hidastuu ja prosessit tahmaantuvat. Minun päässäni tuntui siltä. Astia vuoti yli ja ratkottavia asioita oli liikaa. Huolenaiheitakin löytyi. Murehtiminen ei kuitenkaan auta. Jos en juuri nyt voi tehdä mitään murheen aiheuttajan muuttamiseksi, on turhaa murehtia. Pilaan vain sen hyvän, joka olisi juuri nyt käsillä. Mutta kuinka päästä eroon murehtimisesta? Siinä on opiskelemista.

Minä olen oppinut kääntymään kehon puoleen vasta aivan viime aikoina. Tuona mainittuna kertana menin kahteen sellaiseen peräkkäiseen jumppaan, joissa jouduin tosissani keskittymään. Oli koreografiaa, joissa tarvittiin kaikkia raajoja ja niiden yhteensovittamista. Uusia askeleita ja liikkeitä. Koska en ole luontaisesti – tai sitten se on harjoituksen puutetta – kovin liikkuvainen tyyppi, minun oli pakko paneutua tarkasti siihen, mitä olin tekemässä. Muuten olisin askeltanut vastavirtaan tai tipahtanut kärryiltä kokonaan. Fyysisestikin vaativa jumppa nosti hien pintaan ja siirsi automaattisesti kaiken huomion kehoon.

Unohdin kahdeksi tunniksi sekä ajatustungoksen aivoissa että murheiden aiheet. Samalla keholta hävisivät ne jännitteet, joita tuppaa murehtiessa kertymään. Hartiat pehmenivät ja olkapäät asettuivat oikeille paikoilleen. Kireys korvien välissä pehmeni. Jumpan jälkeen olo oli virkeä ja pääkopassa yllättäen rutkasti tilaa. Alitajuntakin taisi tehdä roimasti hommia saadessaan operoida pari tuntia rauhassa. Työläiltä tuntuneet asiatkin alkoivat nimittäin selkiintyä.

Koska selkiytysstrategia on selvä, yritän pitää sen mielessä. Jos ajattelu käy ylikierroksilla, sitä ei kannata puskea yhtään lisää, vaan ottaa käyttöön konstit, jotka päästävät ajatukset hetkeksi lepäämään. Konstien pitää olla sen verran keskittymistä vaativia, että huomio tosiaankin kääntyy pois kuormittavista ajatuksista. Minulla toimii liikunta, joka vaatii koreografiaan, fyysiseen suoritukseen ja sen sujuvuuteen keskittymistä. Entä sinulla?

Tuulevi Aschan

Yrittäjän hyvinvoinnista kirjoittava Tuulevi Aschan on koulutus- ja viestintäalan yksinyrittäjä. Hän sukkuloi työyhteisövalmennuksen, työnohjauksen ja henkilöstöviestinnän parissa. Tukikohtina toimivat kotikonttori ikikuusen katveessa, liikkuva autotoimisto ja lennossa vaihtuvat valmennustilat. Kahvihuone löytyy sosiaalisen median kohtaamispaikoilta Facebookista ja Twitteristä.

Hyvinvoinnista huolehtiminen menee kumminkin kaiken edelle – kun se on kunnossa, hoituvat myös työt.

Tämä on ruuhkaviikko. Päätoimitan henkilöstölehteä, kirjoitan juttuja, teen puhelinhaastatteluja, valmistelen sosiaalisen median valmennusta ja valmennan. Loppuviikkoon osuu myös yrittäjäpariskunnan työnohjaus. Töitä on siunaantunut reippaasti joka päivälle ja sen lisäksi illoillekin. Deadlinet painavat päälle.

Tiistaille olin allakoinut duunien lisäksi yhteistyökumppanin järjestämän naisten illan. Kun kello kääntyi yli puolen päivän, aloin epäröidä. Ehdinkö kuitenkaan? Onko järkeä? Jäävätkö työt tekemättä? Tunnollinen minä kuiskutti illan olevan mukava juttu, mutta pelkkää hauskanpitoa. Työt ensin. Toinen minä vänisi vastaa. Mene, äläkä kiemurtele.

Koko tiistaipäivä oli niin tiukkatahtinen, että hädin tuskin lounasta ehdin haukata. Oli täysi työ pitää mieli työn alla olevassa tehtävässä ja olla eksymättä odottamassa olevien töiden listalle harhailemaan. Tästä huolimatta sain kuitenkin illan suussa piikattua itseni irti työvuoresta. Siis hauskanpitoon muiden naisten kanssa.

Se oli paras päätös pitkään aikaan. Kun palasin iltayhdeksältä kotiin hyväntuulisen illan, hyvän ruoan, muotipläjäyksen ja tuoksutunnelmien jälkeen, olinkin äkkiä täynnä virtaa. Kirjoitin pari juttuakin valmiiksi, kun perhe meni nukkumaan. Yöunet jäivät normaalia lyhyemmiksi, mutta viis siitä, sillä seuraavana aamuna energiataso oli toista luokkaa kuin edellispäivänä. Ideoita on pulppuillut koko loppuviikon niin, etten ole kaikkia ehtinyt laittaa edes ylös. Olen myös saanut paljon aikaiseksi enkä vain puuhastellut.

Tauko onkin tarpeellisin silloin, kun siihen tuntuu olevan vähiten aikaa. Tiistaina ei muka olisi ollut, väitti järkeilevä mieli. Kun repäisin itseni muutaman tunnin paussille, päänuppi pääsi lepäämään katkottomasta puurtamisesta. Alitajunta askaroi omiaan ja ratkoi rauhassa työn alla olevia asioita. Kun palasin töiden ääreen, pääsin korjaamaan satoa. Jos taas olisin notkunut hommissa koko tiistai-illankin, olisin prässännyt mieltä niin, ettei se olisi saanut rauhaa yhdistellä piuhojaan ja tehdä töitä puolestani.

Tuulevi Aschan

Yrittäjän hyvinvoinnista kirjoittava Tuulevi Aschan on koulutus- ja viestintäalan yksinyrittäjä. Hän sukkuloi työyhteisövalmennuksen, työnohjauksen ja henkilöstöviestinnän parissa. Tukikohtina toimivat kotikonttori ikikuusen katveessa, liikkuva autotoimisto ja lennossa vaihtuvat valmennustilat. Kahvihuone löytyy sosiaalisen median kohtaamispaikoilta Facebookista ja Twitteristä.

Hyvinvoinnista huolehtiminen menee kumminkin kaiken edelle – kun se on kunnossa, hoituvat myös työt.