Suomi on kohissut säännöllisen epäsäännöllisesti valelääkäreistä. Näiden lisäksi on työelämässä havaittu ainakin valefarmaseutti ja valetradenomi. Mutta millaisia valehenkilöitä pyörii mainostoimistopiireissä? Tässä muutama esimerkki.

Valegraafikko

Hän käyttää kaikkia mahdollisia visuaalisia kikkoja vain siksi, että pystyy. Liukuvärit, efektit ja lihavat päätteelliset kursiivifontit kuuluvat jokapäiväiseen keinovalikoimaan. Hän käyttää myös paljon muiden keksimiä trendi-ilmiöitä ja valmiita pohjia, eikä hän arvosta pelkistämistä. Hänellä ei ole alan koulutusta, tai jos on, opinnot ovat jääneet kesken. Ammattigraafikko tunnistaa valegraafikon, mutta asiakasta hän voi onnistua huijaamaan.

Valeprojektipäällikkö

Hän on äärimmäisen hyvä puhumaan. Hän puhuu mustan valkoiseksi ja päivän yöksi ja osaa vakuuttaa, että kaikki on aikataulussa ja homma hanskassa. Oikeasti hän ei itsekään tiedä, missä projektissa mennään. Häntä on vaikea tavoittaa millään medialla – ei vastaa sähköpostiin eikä puhelimeen. Jos häneltä varmistaa, onko jokin asia hoidettu, hän on juuri menossa tekemään sitä.

Valecopy

Hän laatii huonot sloganit ja paskat nimet. Hän tekee myös enemmän kirjoitusvirheitä kuin keskiverto AD. Valecopya on vaikea tunnistaa näkemättä työnäytteitä, sillä copyilla ei ole muodollista koulutusta. Totuus selviää vasta, kun pääsee perehtymään työnjälkeen.

Valekoodari

Hän tekee epäsiistiä koodia. Hän käyttää usein valmiita pohjia, joissa saa huonon koodin kaupan päälle. Valekoodarin tunnistaa pro-koodari, joka ahdistuu koodin huonoudesta. Normaali tallaaja ei havaitse valekoodarin valheellisuutta ensisilmäyksellä.

Valeasiakas

Valheellinen asiakas kuittaa tarjouksen hyväksytyksi ja sanoo, että aletaan hommiin, mutta sen jälkeen vaikenee. Valeasiakkaalta ei koskaan saa kerättyä edes lähtökohtatietoja siitä, mitä ollaan tekemässä. Jos häneltä kyselee, miten edetään, hän kertoo, että on juuri tekemässä jotain, minkä avulla päästään eteenpäin, mutta sen jälkeen hänestä ei taas kuulu mitään. Jos valeasiakkaaseen törmää jossain ihan sattumalta, hän vakuuttelee, että työhön ollaan ryhtymässä ihan pian.

Mira ja Sanna

****

WTF-ajattelun takana on kaksi naista, Mira ja Sanna, jotka ovat koko työuransa työskennelleet mainostoimistoissa. Koulutusta heillä on visuaaliseen suunnitteluun ja mediatekniikkaan.

Sanna on 13-vuotiaan teinityttären äiti. Hän pukeutuu mustaan ja on harakoiden sukulaissielu eli ripustaa itseensä mielellään kiiltäviä killuttimia – mitä isompia, sen parempia. Sanna katselee maailmaa mahdollisimman korkeiden korkojen päältä ja harrastaa saksofonin soittamista (sekin kiiltää), taiteilua, moottorivekottimia sekä yrittäjäyhdistysaktivismia. Hän maalaa kotinsa seiniä yhtenään mielialan mukaan.

Mira on parivuotiaan elosalamatytön äiti. Hän tykkää hauskoista ja värikkäistä vaatteista, joten yhtiökumppaninsa mukaan hän näyttää taiteilijalta. Mira harrastaakin taiteilua ja kausiluontoisesti milloin mitäkin – esimerkiksi remontointia, opiskelua tai lasitöitä.

Tällä viikolla osallistuimme Raahen Seudun Yrittäjien järjestämään Facebook-koulutukseen, joka sai niin suuren suosion, että kaikki halukkaat eivät mahtuneet mukaan. Osa koulutettavista oli Facebook-konkareita, osa taas ei ollut koskaan käyttänyt sitä. Vaikka yritykset ovat nyt innoissaan valloittamassa Facebookia, se on edelleen ennen muuta henkilökohtainen media, jossa ollaan yksityishenkilöinä. Käyttäjistä voi kuoriutua erilaisia äärityyppejä, joita kieli poskessa voi luokitella vaikkapa seuraavasti:

Meuhkaajat

Ottavat kierroksia joka asiasta. Liian kova pakkanen tai sääilmiöt ylipäänsä aiheuttavat meuhkausta. Päivänpolttavat uutiset saavat myös tunteet kuumenemaan. Heiltä voi lukea pitkiä statuspäivityksiä, joten he ovat varmasti tyytyväisiä, ettei Facebook enää rajoita avautumisten merkkimääriä. Välillä meuhkaajat valittavat, ettei Facebookissa ole mitään järkeä ja uhkaavat lähteä sieltä pois. Jos he lähtevät, he palaavat viikon päästä.

Yliavoimet

Selittävät henkilökohtaiset asiansa vähän liian yksityiskohtaisesti. Kertovat kaiken deittisuunnitelmista ja ruumiintoiminnoista lähtien. Päivityksiä lukiessa iskee väillä myötähäpeä. Tekee mieli piilottaa kyseisen käyttäjän päivitykset. Joskus heille saattaa ystävällinen FB-kaveri kommentoidakin, ettei ihan kaikkea kannata kertoa. Kannattaisi kenties ottaa vinkistä vaarin.

Stalkkerit

Stalkkerit lukevat aktiivisesti kavereidensa päivityksiä ja tietävät muista ihmisistä kaiken, mutta eivät koskaan kerro itsestään mitään. He voivat kyllä jakaa muiden kuulumisia face-to-face. Itse kuulumme tähän ryhmään. Se johtuu siitä, että kavereina on sekä oikeita ystäviä, epämääräisiä tuttavia, asiakkaita että entisiä työkavereita.

Elämäntapavinkujat

Väsyttää, ahistaa, vituttaa, tuulee, rahat on loppu. Elämäntapavinkujilla on aina joku vaiva tai jokin ärsyttää. Suosittelemme hankkimaan lääkityksen tai edes tosi vahvan vitamiinin. Elämäntapavinkujat tunnetaan myös koliikkiaikuisina, jotka valittavat koko ajan siitä, että kaikki kanssaeläjät ovat tyhmiä eivätkä tee mitään maailmanmenolle.

Wannabe-poliitikot

Wannabe-poliitikot ovat erikoistuneet kommentoimaan poliittisen elämän käänteitä. He haluavat jakaa näkemyksiään, mutta eivät usein itse ole valmiita aktiivipolitiikkaan. He jakavat linkkejä poliittisiin uutisiin.

Tiedottajat

Tiedottajat jakavat linkkejä. Kaikesta. Jatkuvasti. Yötä päivää. He voivat myös kommentoida linkkejä, mutta pääasiallinen työ on jakaa niitä.

Mira ja Sanna

****

WTF-ajattelun takana on kaksi naista, Mira ja Sanna, jotka ovat koko työuransa työskennelleet mainostoimistoissa. Koulutusta heillä on visuaaliseen suunnitteluun ja mediatekniikkaan.

Sanna on 12-vuotiaan esiteinityttären äiti. Hän pukeutuu mustaan ja on harakoiden sukulaissielu eli ripustaa itseensä mielellään kiiltäviä killuttimia – mitä isompia, sen parempia. Sanna katselee maailmaa mahdollisimman korkeiden korkojen päältä ja harrastaa saksofonin soittamista (sekin kiiltää), taiteilua, moottorivekottimia sekä yrittäjäyhdistysaktivismia. Hän maalaa kotinsa seiniä yhtenään mielialan mukaan.

Mira on parivuotiaan elosalamatytön äiti. Hän tykkää hauskoista ja värikkäistä vaatteista, joten yhtiökumppaninsa mukaan hän näyttää taiteilijalta. Mira harrastaakin taiteilua ja kausiluontoisesti milloin mitäkin – esimerkiksi remontointia, opiskelua tai lasitöitä.

Sosiaalinen media on osa arkea isolle osalle suomalaisista, mutta yrityksille ja julkisorganisaatioille se tuntuu olevan hankala pala. Moni yritys vasta pohtii, miten sitä pitäisi hyödyntää. Ja missä kaikessa kannattaa olla mukana, kun sosiaalisen median kirjo on niin laaja, ettei aika ei riitä kaikkeen?

Omassa yrityksessämme pääasiallisiksi sosiaalisen median kanaviksi ovat valikoituneet Facebook ja blogi. Muitakin vaihtoehtoja olemme miettineet, mutta koska resurssit ovat rajalliset, pysymme toistaiseksi näissä kahdessa. Tai itse asiassa kolmessa, sillä arkisessa projektinhallinnassa korvaamattomana apunamme on myös suomalainen sovellus LumoFlow, mutta sen käyttö ei näy asiakkaillemme samalla tavalla.

Facebookissa olemme siksi, että sen suosio Suomessa on niin kova, ja sinne oli helppo mennä, koska käytämme sitä myös yrityselämän ulkopuolella. Facebookissa voimme jakaa omaan alaamme liittyviä linkkejä, joiden avulla asiakkaamme pystyvät seuraamaan, mitä markkinointiviestinnän kentällä tapahtuu. Voimme myös kertoa yrityksellemme ajankohtaisia asioita ja jakaa arkeamme – vaikkapa tarjotaksemme kohderyhmällemme hupia ja samalla rakentaaksemme omaa yrityskuvaamme.

Blogin taas valitsimme siksi, että se taipuu niin moneen ja siellä on mahdollisuus kertoa ajatuksiaan laajemmin kuin muutamalla virkkeellä. Blogissa voi ottaa vaikka asiantuntijan roolin ja pohtia syvällisesti jotain omaan alaan liittyvää ilmiötä.

Organisaatiot tuntuvat pelkäävän sitä avoimuutta ja hallitsemattomuutta, joka liittyy sosiaaliseen mediaan. Yrityksissä on oltu huolissaan siitä, että ihmiset tuhlaavat työaikaansa Facebookissa. Miksei paremminkin mietittäisi sitä, miten kiinnostuksen sosiaalista mediaa kohtaan voisi ottaa hyötykäyttöön?

Sosiaalisen median voi nähdä muun muassa osana asiakaspalvelua, ja kaikkeen asiakaspalveluun liittyy tietty hallitsemattomuus. Yrityksen täytyy vain luottaa työntekijöihinsä ja ajatella, että he omina persooninaan kykenevät edustamaan yritystä myös verkossa. Totta on, että verkossa viestit leviävät tehokkaasti. Jokainen kohtaaminen voi tehdä hallaa maineelle – tai luoda positiivista mainetta. Aito asiakaspalveluhenkisyys puree myös silloin, kun palvelua tarjotaan verkkovälitteisesti. Hyvä ja sitoutunut henkilökunta hoitaa homman. Sosiaalisessa mediassa toimiminen ei ole irrallaan muusta yrityksen toiminnasta.

Tokihan myös verkossa käytävää keskustelua voi hallita jossain määrin, ja asiattomuudet pitääkin poistaa. Liian herkkä kritiikille ei kuitenkaan kannata olla. Sosiaalinen media voi tarjota suoran kanavan asiakkaisiin ja mahdollisuuden saada palautetta, mikä on hieno mahdollisuus. Palaute on hyödyksi toiminnan kehittämisessä, vaikkei se olisi sataprosenttisesti positiivista. Tai oikeastaan juuri silloin.

Oman organisaation suhdetta sosiaaliseen mediaan kannattaa ja pitää miettiä. Yritys voi tehdä päätöksen olla menemättä mukaan mihinkään sosiaalisen median sovellukseen, mutta tärkeintä on, että päätös on tehty tietoisesti ja sille on mietitty perusteet. Sopivia työkaluja kannattaa pysähtyä miettimään aika ajoin, koska sosiaalisen median kenttä elää jatkuvasti.

Mira ja Sanna

****

WTF-ajattelun takana on kaksi naista, Mira ja Sanna, jotka ovat koko työuransa työskennelleet mainostoimistoissa. Koulutusta heillä on visuaaliseen suunnitteluun ja mediatekniikkaan.

Sanna on 12-vuotiaan esiteinityttären äiti. Hän pukeutuu mustaan ja on harakoiden sukulaissielu eli ripustaa itseensä mielellään kiiltäviä killuttimia – mitä isompia, sen parempia. Sanna katselee maailmaa mahdollisimman korkeiden korkojen päältä ja harrastaa saksofonin soittamista (sekin kiiltää), taiteilua, moottorivekottimia sekä yrittäjäyhdistysaktivismia. Hän maalaa kotinsa seiniä yhtenään mielialan mukaan.

Mira on parivuotiaan elosalamatytön äiti. Hän tykkää hauskoista ja värikkäistä vaatteista, joten yhtiökumppaninsa mukaan hän näyttää taiteilijalta. Mira harrastaakin taiteilua ja kausiluontoisesti milloin mitäkin – esimerkiksi remontointia, opiskelua tai lasitöitä.

Uuden vuoden alussa yrityksellämme on ikää kolme vuotta ja kolme kuukautta. Muutaman vuoden ikäiset lapset kokevat usein hurjan uhmaiän vanhempiensa kauhuksi, ja samaa uhmaikäisyyttä on havaittavissa myös WTF Designin uudenvuodenlupauksissa.

Aikaa ajatuksille

Lupaamme vastustaa kynsin hampain liikaa tehostamista, vaikka tulevanakin vuonna hoidamme asiakkaidemme tilaamat työt ajallaan ja suurella sydämellä. Luovuus kuolee, jos ajatuksia ei päästä välillä harhailemaan. Pari vuotta sitten hankimme toimistolle ison sohvan, jonka saimme mahdutettua piskuiseen toimistoomme. Valitettavasti sen rooli on tähän saakka ollut lähinnä sisustuksellinen. Tulevana vuonna lupaamme joskus uppoutua sen syleilyyn tyynyjen ja vilttien keskelle. Lupaamme myös sopivan tilaisuuden tullen tutkimusmatkailla kotikaupunkimme ja naapurikuntien matkailunähtävyyksissä – miksi niissä ei tule koskaan käytyä? Lapsenomaista seikkailumieltä pitää vaalia, jotta pystyy luomaan uutta.

Yksi asia kerrallaan

Automatkoilla ideoidaan markkinointikonsepteja ja lounaalla tehdään kustannuslaskentaa – näin meillä tähän asti. Vuonna 2012 lupaamme keskittyä välillä vain yhteen asiaan kerrallaan. Jos tuntuu siltä, että työt kaatuvat päälle eikä tiedä mistä päästä aloittaa, voimme jopa laittaa putiikin ovet hetkeksi kiinni ja tuulettaa päitämme jonkin muun asian parissa. Arvelemme, että vaikka tekisimme niin, kyllä se kaaos hetken voi odottaa. Uhmaikäinen lapsikin uppoutuu monta kertaa mieluummin tutkimaan pihalla kastematojen elämää kuin siivoaa omasta huoneesta lelut laatikkoon. Mihin sitä muka aina on kiire, valmiissa maailmassa?

Haaveita ja unelmia

Pikkulapselle on tyypillistä itkupotkuraivareiden lisäksi epärealistiset fantasiat. Meilläkin unelmat oman yrityksen tulevaisuudesta viistävät välillä pilvien yllä, mutta lupaamme haaveilla jatkossa vähintään yhtä paljon kuin tähän asti. Jos ei koskaan uskalla sanoa ääneen niitä hulluimpia unelmia, jämähtää paikoilleen. Niin lapsuus kuin yrittäjyyskin on jatkuvaa kasvua ja kehittymistä. Kasvukivuilta ei voi välttyä, mutta jos uskaltaa unelmoida, hullu heitto voi osoittautua kehittämiskelpoiseksi ideaksi.

Mira ja Sanna

***

WTF-ajattelun takana on kaksi naista, Mira ja Sanna, jotka ovat koko työuransa työskennelleet mainostoimistoissa. Koulutusta heillä on visuaaliseen suunnitteluun ja mediatekniikkaan.

Sanna on 12-vuotiaan esiteinityttären äiti. Hän pukeutuu mustaan ja on harakoiden sukulaissielu eli ripustaa itseensä mielellään kiiltäviä killuttimia – mitä isompia, sen parempia. Sanna katselee maailmaa mahdollisimman korkeiden korkojen päältä ja harrastaa saksofonin soittamista (sekin kiiltää), taiteilua, moottorivekottimia sekä yrittäjäyhdistysaktivismia. Hän maalaa kotinsa seiniä yhtenään mielialan mukaan.

Mira on parivuotiaan elosalamatytön äiti. Hän tykkää hauskoista ja värikkäistä vaatteista, joten yhtiökumppaninsa mukaan hän näyttää taiteilijalta. Mira harrastaakin taiteilua ja kausiluontoisesti milloin mitäkin – esimerkiksi remontointia, opiskelua tai lasitöitä.

WTF Designin yrittäjäyhdistysaktiivi Sanna kävi Seinäjoella valtakunnallisilla yrittäjäpäivillä. Mainosalan ammattilainen nappasi mukaansa tapahtumasta Kauppalehden oivaltavat rintamerkit, joissa yrittäjyyttä käsitellään ihanan itseironian kautta. Merkeissä esiintyvät yrittäjää kuvaamassa sanat TYÖNARKKARI, PÖPI, JÄÄRÄ, MASOKISTI ja UFO. Jokaisen sanan alla on slogan Yrittäjä – ja ylpeä siitä.

Oma yrittäjätaipaleemme on avannut noiden yrittäjää kuvaavien sanojen merkitystä. Valaisemme nyt kokemuksiamme.

TYÖNARKKARI. Kun poistumme toimistolta lounaalle, heti ruokapöydän ääreen istuessa pitää tarkistaa sähköpostit kännykällä. Viikonloppuisin töihin tartutaan aina tarpeen vaatiessa, ja yöllä nähdään villejä työunia. Ja kehittämisideoita – niitähän tulee milloin missäkin, ja niitä sitten kirjataan vaikka elokuvalipun taakse. Työnarkkareiksi meidät tunnistaa siitä, että emme tunnusta tässä olevan mitään ongelmaa, koska mehän rakastamme työtämme.

PÖPI. Olemme ihan hurahtaneet tähän hommaan. On niin mahtavaa, kun on oma yritys ja asiakkaat ovat halunneet palkata meidät. On niin kiva tehdä töitä ja mielenkiintoisia projekteja. Aina ei ihan ymmärrä, millä ajalla kaikki työt ehtii tehdä, ja välillä on niin kiire, ettei muista, mitä on puoli minuuttia sitten tehnyt. Onneksi sähköpostissa on Sent mail -laatikko. Pöpit.

JÄÄRÄ. Fantasioissa yrittäminen on aina ihanaa, mutta oikeasti eteenpäin mennään monesti hammasta purren. Rakkaat asiakkaat voivat olla hankalia (emme kuitenkaan myönnä sitä heille). Ensimmäinen vuosi yrittäjänä – se vasta oli kituuttelua. Eikä vieläkään töitä voi ikinä tietää pitkälle eteenpäin. Asioita saa oppia koko ajan kantapään kautta. Yrittämisen riemu on revittävä siitä, että saamme luoda uutta. Kieltäydymme uskomasta, että asiat pitäisi tehdä, kuten ne on aina ennen tehty.

MASOKISTI. Lounaaksi pussipuuroa, jos muuta ei ehdi. Jännetupen tulehdus, tenniskyynärpää, päänsärky, silmäpussit. Niin, ja jos haluaa sairastaa kunnolla, se tehdään viikonloppuisin (myös joulu käy). Verottajan mielestä olemme lähtökohtaisesti epäilyttäviä, koska olemme yrittäjiä. Ikinä emme saa riittävää korvausta kaikesta siitä työmäärästä, joka kaatuu päälle. Konkurssi voi tulla ja kaikki voi mennä ja voi ja voi ja voi. Aah!

UFO. Päätimme alkaa yrittäjiksi karmivien talousnäkymien uhatessa. Takasimme henkilökohtaisesti yrityksemme lainan. Luovuimme pitkistä, leppoisista kesälomista ja mahdollisuudesta ottaa vielä siihen päälle palkatonta lomaa. Perustimme mainostoimiston pikkukaupunkiin, periferiaan, kauas ison maailman trendeistä. Aika ajoin itsensä tuntee aika ufoksi.

Mira ja Sanna

***

WTF-ajattelun takana on kaksi naista, Mira ja Sanna, jotka ovat koko työuransa työskennelleet mainostoimistoissa. Koulutusta heillä on visuaaliseen suunnitteluun ja mediatekniikkaan.

Sanna on 12-vuotiaan esiteinityttären äiti. Hän pukeutuu mustaan ja on harakoiden sukulaissielu eli ripustaa itseensä mielellään kiiltäviä killuttimia – mitä isompia, sen parempia. Sanna katselee maailmaa mahdollisimman korkeiden korkojen päältä ja harrastaa saksofonin soittamista (sekin kiiltää), taiteilua, moottorivekottimia sekä yrittäjäyhdistysaktivismia. Hän maalaa kotinsa seiniä yhtenään mielialan mukaan.

Mira on parivuotiaan elosalamatytön äiti. Hän tykkää hauskoista ja värikkäistä vaatteista, joten yhtiökumppaninsa mukaan hän näyttää taiteilijalta. Mira harrastaakin taiteilua ja kausiluontoisesti milloin mitäkin – esimerkiksi remontointia, opiskelua tai lasitöitä.

Kolme vuotta sitten maailmanlaajuisen taantuman kolkutellessa ovelle toteutui kahden naisen haave. Silloin aloitti toimintansa raahelainen mainostoimisto WTF Design. Vaihdoimme pitkät päivittäiset työmatkat Raahesta Ouluun ja vakituisen työn epävarmaan mutta antoisaan yrittäjän elämään kotikaupunkiimme perustamassamme pienessä mainostoimistossa, jota olimme hautoneet yhteisillä työmatkoilla parin vuoden ajan.

Ratkaisevaa WTF Designin synnyn kannalta oli se, että edellisessä työpaikassa tutustuimme toisiimme. Totesimme, että meillä molemmilla oli tullut mieleen ajatus mainostoimiston perustamisesta Raaheen, mutta kumpikaan meistä ei halunnut perustaa sitä yksin. Halusimme yhtiökumppanin, jonka kanssa voi ideoida, jolta voi saada palautetta, jonka kanssa voi jakaa työt ja joka löytää oikeat sanat silloin, kun itsellä lyö tyhjää. Kummallakaan meistä ei ollut sukurasitetta yrittämiseen: ei yrittäjävanhempia, -sisaruksia, -setiä tai -tätejä. Lähdimme yrittäjäkurssille melko tietämättöminä siitä, mihin hyppäisimme. Halusimme oppia uutta ja kokeilla, miten siivet kantavat.

Omasta työpaikasta teimme oman näköisen. Työskentelemme lähes satavuotiaassa talossa villasukat jalassa. Silloin tällöin ostamme levytolkulla suklaata, jota piilottelemme asiakkailta kaapissa. Arkeemme kuuluvat mukavat asiakkaat ja mielenkiintoiset suunnittelutyöt, joiden toivomme tuovan menestystä sekä asiakkaille että meille. Yrittäjinä tunnemme olevamme vielä kolmen vuoden jälkeen tuoreita ja jaksamme innostua, kehittää ja etsiä yritystoiminnallemme uusia suuntia.

Kaikkea tekemistämme leimaa wau, täh ja fantastista -filosofia, joka on ollut johtoajatuksemme yrityksemme perustamisesta lähtien. Markkinointiviestintää suunnittelemme asiakkaamme tavoitteisiin perusteellisesti perehtyen. Haluamme luoda erottuvaa markkinointia asiakkaidemme kohderyhmien tarpeisiin. Haluamme, että lopputulos tuo huulille sanat WAU!, TÄH? ja FANTASTISTA! Hyvässä viestinnän lopputuloksessa on mielestämme aina jotain wauta eli huomiota herättävää, tähiä eli jotain, mitä ei tulisi heti ajatelleeksi, ja fantastista eli vakuuttuneisuutta.

Emme tyydy keskinkertaiseen, vaikka se voisi joskus olla meidän itsemme kannalta helpompi ratkaisu. Olemme suunnittelutyössämme tarkkoja pilkunpiipittämiseen asti, vaikka unohdammekin palaverien jälkeen aina kerman pöydälle.

Blogissamme käsittelemme mainostoimistoyrittäjän ja pienyrittäjän arkea sekä kommentoimme viestinnän ilmiöitä, pohdimme luovuutta tai mitä milloinkin. Välillä voimme esitellä ajatuksiamme vaikka valokuvilla tai piirroskuvituksilla. Blogi elää mukana meidän elämässämme.

Mira ja Sanna

***

WTF-ajattelun takana on kaksi naista, Mira ja Sanna, jotka ovat koko työuransa työskennelleet mainostoimistoissa. Koulutusta heillä on visuaaliseen suunnitteluun ja mediatekniikkaan.

Sanna on 12-vuotiaan esiteinityttären äiti. Hän pukeutuu mustaan ja on harakoiden sukulaissielu eli ripustaa itseensä mielellään kiiltäviä killuttimia – mitä isompia, sen parempia. Sanna katselee maailmaa mahdollisimman korkeiden korkojen päältä ja harrastaa saksofonin soittamista (sekin kiiltää), taiteilua, moottorivekottimia sekä yrittäjäyhdistysaktivismia. Hän maalaa kotinsa seiniä yhtenään mielialan mukaan.

Mira on vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäisen elosalamatytön äiti. Hän tykkää hauskoista ja värikkäistä vaatteista, joten yhtiökumppaninsa mukaan hän näyttää taiteilijalta. Mira harrastaakin taiteilua ja kausiluontoisesti milloin mitäkin – juuri nyt sienestystä, remontointia ja opiskelua.

Yrityksessä työskentelee kahden naisen lisäksi osa-aikaisesti Heikki, jolla on pitemmät hiukset kuin naisväellä yhteensä.