Sosiaalinen media on osa arkea isolle osalle suomalaisista, mutta yrityksille ja julkisorganisaatioille se tuntuu olevan hankala pala. Moni yritys vasta pohtii, miten sitä pitäisi hyödyntää. Ja missä kaikessa kannattaa olla mukana, kun sosiaalisen median kirjo on niin laaja, ettei aika ei riitä kaikkeen?
Omassa yrityksessämme pääasiallisiksi sosiaalisen median kanaviksi ovat valikoituneet Facebook ja blogi. Muitakin vaihtoehtoja olemme miettineet, mutta koska resurssit ovat rajalliset, pysymme toistaiseksi näissä kahdessa. Tai itse asiassa kolmessa, sillä arkisessa projektinhallinnassa korvaamattomana apunamme on myös suomalainen sovellus LumoFlow, mutta sen käyttö ei näy asiakkaillemme samalla tavalla.
Facebookissa olemme siksi, että sen suosio Suomessa on niin kova, ja sinne oli helppo mennä, koska käytämme sitä myös yrityselämän ulkopuolella. Facebookissa voimme jakaa omaan alaamme liittyviä linkkejä, joiden avulla asiakkaamme pystyvät seuraamaan, mitä markkinointiviestinnän kentällä tapahtuu. Voimme myös kertoa yrityksellemme ajankohtaisia asioita ja jakaa arkeamme – vaikkapa tarjotaksemme kohderyhmällemme hupia ja samalla rakentaaksemme omaa yrityskuvaamme.
Blogin taas valitsimme siksi, että se taipuu niin moneen ja siellä on mahdollisuus kertoa ajatuksiaan laajemmin kuin muutamalla virkkeellä. Blogissa voi ottaa vaikka asiantuntijan roolin ja pohtia syvällisesti jotain omaan alaan liittyvää ilmiötä.
Organisaatiot tuntuvat pelkäävän sitä avoimuutta ja hallitsemattomuutta, joka liittyy sosiaaliseen mediaan. Yrityksissä on oltu huolissaan siitä, että ihmiset tuhlaavat työaikaansa Facebookissa. Miksei paremminkin mietittäisi sitä, miten kiinnostuksen sosiaalista mediaa kohtaan voisi ottaa hyötykäyttöön?
Sosiaalisen median voi nähdä muun muassa osana asiakaspalvelua, ja kaikkeen asiakaspalveluun liittyy tietty hallitsemattomuus. Yrityksen täytyy vain luottaa työntekijöihinsä ja ajatella, että he omina persooninaan kykenevät edustamaan yritystä myös verkossa. Totta on, että verkossa viestit leviävät tehokkaasti. Jokainen kohtaaminen voi tehdä hallaa maineelle – tai luoda positiivista mainetta. Aito asiakaspalveluhenkisyys puree myös silloin, kun palvelua tarjotaan verkkovälitteisesti. Hyvä ja sitoutunut henkilökunta hoitaa homman. Sosiaalisessa mediassa toimiminen ei ole irrallaan muusta yrityksen toiminnasta.
Tokihan myös verkossa käytävää keskustelua voi hallita jossain määrin, ja asiattomuudet pitääkin poistaa. Liian herkkä kritiikille ei kuitenkaan kannata olla. Sosiaalinen media voi tarjota suoran kanavan asiakkaisiin ja mahdollisuuden saada palautetta, mikä on hieno mahdollisuus. Palaute on hyödyksi toiminnan kehittämisessä, vaikkei se olisi sataprosenttisesti positiivista. Tai oikeastaan juuri silloin.
Oman organisaation suhdetta sosiaaliseen mediaan kannattaa ja pitää miettiä. Yritys voi tehdä päätöksen olla menemättä mukaan mihinkään sosiaalisen median sovellukseen, mutta tärkeintä on, että päätös on tehty tietoisesti ja sille on mietitty perusteet. Sopivia työkaluja kannattaa pysähtyä miettimään aika ajoin, koska sosiaalisen median kenttä elää jatkuvasti.
Mira ja Sanna
****
WTF-ajattelun takana on kaksi naista, Mira ja Sanna, jotka ovat koko työuransa työskennelleet mainostoimistoissa. Koulutusta heillä on visuaaliseen suunnitteluun ja mediatekniikkaan.
Sanna on 12-vuotiaan esiteinityttären äiti. Hän pukeutuu mustaan ja on harakoiden sukulaissielu eli ripustaa itseensä mielellään kiiltäviä killuttimia – mitä isompia, sen parempia. Sanna katselee maailmaa mahdollisimman korkeiden korkojen päältä ja harrastaa saksofonin soittamista (sekin kiiltää), taiteilua, moottorivekottimia sekä yrittäjäyhdistysaktivismia. Hän maalaa kotinsa seiniä yhtenään mielialan mukaan.
Mira on parivuotiaan elosalamatytön äiti. Hän tykkää hauskoista ja värikkäistä vaatteista, joten yhtiökumppaninsa mukaan hän näyttää taiteilijalta. Mira harrastaakin taiteilua ja kausiluontoisesti milloin mitäkin – esimerkiksi remontointia, opiskelua tai lasitöitä.