Helsinkiläisten yrittäjien oma järjestö juhli 70. toimintavuottaan vuonna 2009.
Varsinaiset juhlat ja historiikin julkistaminen tapahtui kyseisen vuoden syksyllä.

Yksityisyrittäjäin Helsingin aluejärjestön perustamiskokous oli 10.1.1939. Tuo perustamiskokous oli kutsuttu koolle Yksityisyrittäjäin Liitto ry:n toimesta lähettämällä kutsukirje helsinkiläisille Yksityisyrittäjäin Liittoon kuuluville yksityisyrityksellisille liikemiesjärjestöille. Kokouksessa edustettuina olivat: 
Helsingin Lihakauppiasyhdistys, Helsingin Kauppiaiden Yhdistys, Helsingin Siirtomaatavarakauppiaiden yhdistys, Helsingin Kenkäkauppiasyhdistys, Pukimoliikkeiden yhdistys, Helsingin Huonekalukauppiaiden yhdistys, Kemikaalikauppiasyhdistys, Suomen Kelloseppäliitto, Helsingfors Svenska Köpmannaförening, Suomen Tukkukauppiaiden Liitto, Lasi- ja Porsliiniyhdistys, Polkupyöräkauppiaiden Yhdistys, Urheilu- ja Ampumatarvikekauppiaiden Yhdistys, Hedelmätuonti-liikkeiden Yhdistys ja Yksityisyrittäjäin Liiton edustaja.

Tuolloin siis perustettiin yrittäjille Helsinkiin oma aluejärjestö, jonka toiminta-alueeseen kuului väljästi ilmaistuna myös sen lähiympäristö. Jäseninä sillä oli aluksi pääasiassa toimialajärjestöjä, mutta melko pian, yhä enenevässä määrin myös yksittäiset, itsenäiset yrittäjät alkoivat hakeutua sen toiminnan pariin.

Yhteisten asioiden ajamista
Vuonna 1962 sääntömuutoksen myötä nimi muutettiin Suur-Helsingin Yrittäjät ry:ksi toiminta-alueen ja jäsenistön pysyessä entisellään. Toiminta monipuolistui, jäsenmäärä kasvoi ja asema vahvistui.

Pääkaupungin alueen voimakkaan kehityksen myötä toteutettiin sittemmin useita tarpeellisiksi nähtyjä rakenteellisia järkeistämisratkaisuja, joiden seurauksena toiminta saatiin lopulta nykyiseen muotoonsa. Myös toiminta-alueen uusi rajaus tuli tarpeelliseksi, kun myös Espooseen ja Vantaalle perustettiin 30 vuotta sitten itsenäisesti toimivat yhdistykset ja vastuun taakkaa voimakkaasti kehittyvillä ja kasvavilla lähialueilla jaettiin.

Alkuperäinen toiminta-ajatus: saada yrittäjät yhteen, valistaa, vaikuttaa ja ajaa yhteisiä asioita, ei ole missään vaiheessa syvimmältä olemukseltaan muuttunut. Merkittävin muutos on, että järjestön luonne jäsentensä palvelijana, kouluttajana, auttajana ja kannustajana on noussut keskeisimpään asemaan.

Kaikkeen tähän on merkittävästi vaikuttanut myös yhteiskunnan tila, sen ilmapiirin muutokset, järjestön oman toiminnan onnistuminen, jäsenten aktiivisuus ja muutoksen vetäjiksi nousevat monet keskeiset henkilöt, jotka ovat antaneet arvokkaan panoksensa yhteisen asian eteen.