SY:n edustajat ovat tavanneet ja keskustelleet lakiesityksen ongelmista hallituspuolueiden eduskuntaryhmien johtajien ja ryhmäkanslioiden ympäristövastaavien sekä kilpailuviraston edustajien kanssa.

 

Elinkeinoelämän järjestöt ovat tällä viikolla viestittäneet eduskunnan talous- ja ympäristövaliokuntien jäsenille sekä eduskuntaryhmien puheenjohtajille lakiesityksen ongelmakohdista.

Jätelain kokonaisuudistuksen (HE 199/2010) lähtökohtana ovat Suomen ja EU:n jätepolitiikan painotukset, unionin uudistunut lainsäädäntö, muuttuva toimintaympäristö ja perustuslain säännökset. Valitettavasti lakiehdotuksen pykälät eivät nykyisessä muodossaan toteuta näitä lähtökohtia.

Yksityiset yritykset ovat aloittaneet kierrätyksen kehittämisen useita vuosikymmeniä sitten. Niissä on alan paras osaaminen ja kokemus. Yksityisen yrityksen kehittämää kierrätyksen toimintaympäristöä ja tietotaitoa tarvitaan, koska tulevaisuudessa jätemateriaaleja tulee hyödyntää aiempaa tehokkaammin. Jätehuollosta tulee yhä laajemmin osa materiaalitaloutta, ja siksi jätehuollon järjestämisen tulee perustua markkinaehtoisiin malleihin. Innovaatioiden ja kilpailun lisäämiseksi toimijoiden valinnanvapautta tulee laajentaa nykyisestä.

Jätelaki ehdotus vie kehitystä päinvastaiseen suuntaan. Se monopolisoi alaa ja rajoittaa kilpailua ja jätteen tuottajien valintamahdollisuuksia. Lakiehdotus muuttaa alan rakenteita rajusti. Yksityisistä yrityksistä uhkaa tulla kuntayhtiöiden alihankkijoita, ja yrityksiä häviää markkinoilta. Lakimuutoksen seurauksena osaamispääomaa katoaa ja alan kehittämisedellytykset heikkenevät. Tämä ei ole hyväksyttävää eikä yhteisölainsäädännön mukaista.

Lissabonin sopimuksen mukaan (106 art.) yksinoikeuksien luominen ilman erityisiä syitä on vastoin unionin perusperiaatteita. Jäsenvaltioiden myöntämiä erityis- ja yksinoikeuksia ei saa laajentaa tarvittavan erityistehtävän ulkopuolelle.

EU:n jätedirektiivin tehtävänä on se, että vastuu jätehuollosta on jätteen alkuperäisellä tuottajalla tai haltijalla. Direktiivissä yksinoikeudet on rajattu loppukäsittelyyn (esim. kaatopaikat) ja sekalaisen yhdyskuntajätteen hyödyntämiseen. Tässä lakiehdotuksessa kunnan vastuulle on kuitenkin säädetty myös muun kuin sekalaisen yhdyskuntajätteen hyödyntäminen. Lisäksi annetaan erityisoikeuksia tuottajavastuun alaisiin jätteisiin. Yksin- ja erityisoikeudet ovat siis laajempia kuin on välttämätöntä tai mitä yhteisölainsäädäntö sallii. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan vastuunjakoa koskeviin säännöksiin liittyy kilpailua rajoittavia elementtejä.

Koska kunnan vastuuta toteuttavat käytännössä kuntien omistamat jäteyhtiöt, ne saavat lain turvin merkittävää kilpailuetua yksityisiin yrityksiin nähden, erityisesti jätteiden hyödyntämisessä. Hyödyntämiseen ja kierrätykseen on olemassa vaihtoehtoja ja erilaisia teknologioita.

Elinkeinoelämän järjestöt katsovat, että jätelaki esitetyssä muodossa rapauttaa alan kilpailua, heikentää yrittäjyyden edellytyksiä ja vie pohjaa kierrätyksen kehittämiseltä. Siksi ne esittävät, että eduskunta muuttaisi hallituksen esitystä siten, että

-          jätelaki antaa jätteen tuottajalle ja jätteen haltijoille oikeuden päättää jätedirektiivin edellytysten     mukaisesti jätehuollostaan

-          jätelaki tukee kansalaisten kierrätysmahdollisuuksia ja kierrätysliiketoiminnan kehittämistä

-          kunnan vastuu ja erityistehtävät rajataan vain ihmisen terveyden ja ympäristön suojelun kannalta välttämättömään julkisen palvelun erityistehtävään

-          jätelaki varmistaa tasapuoliset kilpailuedellytykset kaikille toimijoille