Onko sinulla päivänpolttava juttu, jonka haluaisit kertoa muillekin? Laita teksti tulemaan osoitteeseen: kirsi.heiskanen(at)yrittajat.fi.

YRITTÄJÄ! 4 syytä lisätä markkinointia taantumassa

Kreikan talous on veitsen terällä, osakemarkkinat ovat epävarmat sekä sijoittajat ja ostajat ovat levottomia. Media revittelee milloin hämärillä pilvillä, milloin euron luhistumisella ja viimeisillä päivillä. Väistämättä tämänkaltainen taloustilanne vaikuttaa jollakin aikavälillä myös meidän pk-yrittäjien bisnekseen, esimerkiksi asiakkaiden budjettien pienentyessä sekä ostosyklin hidastuessa.

Perinteisesti taantumaa lähdetään voittamaan leikkaamalla, saneeraamalla ja säästämällä. Yleensä ensimmäisenä lähdetään vielä säästämään markkinoinnista ja myynnistä. Mitä jos sinä käyttäisit osakesijoittamisesta tuttua taktiikkaa ja uisit vastavirtaan. Mitä tapahtuisi jos sinä leikkausten ja säästämisen sijasta panostaisit, investoisit ja hakisit kasvua?

Tässä neljä syytä miksi lisäisit yrityksesi markkinointia taantumassa:

Kilpailijasi ovat pelokkaita. He pelkäävät tulevaa ja jo ensimmäisten harmaiden pilvien tultua vähentävät markkinoinnistaan. Nyt on paikkasi erottua! Kun muut ovat hiljaa, riittää pienempikin ääni vaikutuksen tekemiseen.

Taantuma vie aina heikoimpia mennessään, näin myös todennäköisesti sinun toimialallasi. Kun kilpailijoitasi kaatuu tai heidän porukkansa on lomautettuna, markkinaosuuksia ja asiakkuuksia jaetaan uudelleen. Nyt saat oman osuutesi helpommin ja edullisemmin kuin parhaimman nousukauden aikaan.

Taantuma ei koskaan kestä ikuisesti ja taantumaa seuraa aina nousu. Pitäessäsi markkinointikoneistosi koko ajan käynnissä, testailemalla eri kanavia ja mittaamalla tuloksia, taantuman jälkeen sinä tahkoat jo kovaa tulosta sillä välin kun kilpailijasi istuvat vielä konsulttipullakahvipalavereissa.

Markkinointi ja myynti tekevät yrityksesi tuloksen. Miksi leikkaisit juuri niistä tärkeimmistä tuloksentekijöistä ensimmäisten harmaiden pilvien saavuttua?

Taantuma on aina uhka, mutta jokaisessa uhassa on myös mahdollisuus. Se, kummin päin sinä sen otat, on sinusta itsestäsi kiinni.

Jani Hovila
050 581 8770, jani.hovila@powermarkkinointi.com
PowerMarkkinointi Oy, kasvuyrittäjä sekä markkinoinnin ammattilainen
Keski-Suomen Yrittäjät, Nuorten yrittäjien työryhmän jäsen
Keski-Suomen yrittäjät, Hallituksen varajäsen

22.9.2011

RAKKAUDESTA LAJIIN

Kuuntelin hiljattain radiosta kirjailija-toimittaja Karo Hämäläisen haastattelua, jossa hän vertasi entisajan tehtailijoita nykypäivän yritysjohtajiin. Haastattelussa Hämäläinen totesi, että aikaisemmin johtaja saattoi kokea onnistuneensa työssään, mikäli hänen tehtaansa oli suurin kooltaan tai varustettu uusimmalla tuotantolaitteistolla. Nykyaikana johtaja ei kuitenkaan enää saa pisteitä rakentamalla tai kehittämällä uutta. Nykyään yritysjohdon onnistumista mitataan neljännesvuosittain oman pääoman tuottoasteella. Marginaalit määrittävät onnistumisen.

Karo Hämäläisen esittämän arvion pohjalta aloin pohdiskelemaan, onko tosiaan aivan yhdentekevää mitä ja missä yritys valmistaa, kunhan kateprosentit ovat kohdallaan? Käytännössähän tämä tarkoittaisi, ettei yrityksen kannata suhtautua intohimoisesti tuotteeseensa, vaan keskittyä kustannusten minimointiin ja lopputuotteen hinnan maksimointiin. Tämä taas johtaa siihen, että yrityksen kehittämisen kärkenä on ydintoiminnan sijaan tilikirja. Ehkä tällainen on perusteltua lyhyellä aikavälillä, mutta ei kateprosenteilla maailmaa muuteta.

Henkilökohtaisesti uskon, että vain kannattava yritys voi elää. Yhdyn siis näkemyksiin, joiden mukaan yrityksen suurin osoitus yhteiskuntavastuunsa kantamisesta on kannattavuus. Yrittäjyydessä on kuitenkin toinenkin puoli, joka usein toimii erottavana tekijänä yrittäjän ja palkkajohtajan välillä – Intohimo itse tuotteeseen. Yrittäjän intohimo kumpuaa alkuperäisestä liiketoiminta-ajatuksesta, jonka tavoitteena on monesti ollut muokata maailmaa tai jotain yksittäistä toimialaa. Toiset meistä yrittäjistä ovat luoneet tuotteita, jotka ovat mullistaneet ympäristömme. Toiset taas ovat kehittäneet toiminta- ja tuotantotapoja, joilla on pikkuhiljaa uudistettu kokonaisia toimialoja. Yhtä kaikki, olemme suhtautuneet liiketoimintamme ytimeen intohimoisesti.

Intohimon merkitys on mittaamaton. Kivenkova usko omaan tuotteeseen, palveluun tai tapaan toimia on kautta maailman sivu toiminut veturina uusille innovaatioille. Mitä olisikaan jäänyt syntymättä mikäli Googlen perustajat olisivat suhtautuneet intohimoisesti tilikirjoihin ja kannattavuuteen sen sijaan, että he halusivat mullistaa koko tiedonhankinnan maailman? Entäpä, jos Henry Ford ei olisikaan uskonut visioonsa tuotantolinjasta, joka varmasti vaati huikeita investointeja ennen muuttumista kannattavaksi?

Tehokkain ja elinvoimaisin yritys koostuukin mielestäni intohimojen yhteenliittymästä. Silloin, kun samassa huoneessa on henkilöitä, joista yksi suhtautuu intohimoisesti yrityksen tuotteeseen ja sen kehittämiseen, toinen myyntiin ja kolmas kannattavuuteen, on käsillä menestystarina. Mikäli tällainen intohimojen iskujoukko vielä kykenee toimimaan yhdessä kohti yhteistä päämäärää, on vain taivas rajana. Meidän tulisikin etsiä ympärillemme sellaisia yksilöitä ja kumppaneita, jotka tuntevat intohimoa yritystoiminnan niihin osa-alueisiin, joihin itsellämme ei ole poltetta. Intoa ja innostusta itse kunkin syksyyn!

Petri Salminen
Sales’ House Finland Oy, toimitusjohtaja
Salminen & Tikka Oy, yrittäjä
Keski-Suomen Yrittäjät, hallituksen jäsen
Keski-Suomen Yrittäjät, nuorten yrittäjien työryhmän jäsen

26.5.2011

AITOA VUOROVAIKUTUSTA JULKISIIN HANKINTOIHIN

Julkiset hankinnat ovat aihe, joka tällä hetkellä puhuttaa ja paljon. Eikä ihme, sillä julkisten hankintojen piirissä liikkuvat rahat eivät ole mitään pikkusummia. On arvioitu, että vuonna 2010 Hilmassa on ostettu 22,5 mrd arvosta tavaroita, palveluita, rakennusurakoita ja muita hankintoja. Ostajina ovat toimineet mm. kunnat, kuntayhtymät, kehittämistyhtiöt, valtion viranomaiset ja liikelaitokset.

Julkisissa hankinnoissa tuntuu olevan valloillaan vahva kahtiajakoisuus - toinen ostaa ja toinen myy. Toimijat eivät kohtaa toisiaan kasvokkain, vaan kaupankäyntiä tehdään paperien välityksellä virtuaalisesti. Sananen tai kaksi voidaan prosessin käynnistyessa vaihtaa, mutta laajempaan keskusteluun ei useinkaan ole mahdollisuutta. Kumpikin toimija yrittää päästä parhaaseen mahdolliseen lopputulemaan omaan suoritukseen keskittyen ja omia intressejä tavoitellen. Voi todeta, että yhteistyö ja vuoropuhelu ovat prosessissa
minimissään.

Julkisten hankintojen osalta ollaan välillä tilanteessa, että ihanteellinen lopputulema karkaa molempien toimijoiden käsistä. Tämän vuoksi onkin herätty miettimään syitä, miksi prosessi ei johda hyvään yhteiseen lopputulokseen. Paljon on puhuttu molempien osapuolten hankintaosaamisen puutteesta; toinen ei osaa kysyä ja toinen ei tarjota.

Osaamisen puutteen vuoksi tehdään välillä turhaa työtä ja pahimmillaan koko prosessista jää huono maku suuhun. Ei ole liioiteltua todeta, että parempiin julkisiin hankintoihin liittyen ”tarttis tehdä jotakin”. Itse olen viime aikoina miettinyt, että voisiko julkisten hankintojen toimivuutta lisätä aidon vuorovaikutuksen avulla? Entä jos oppimisimme huipputiimien vuorovaikutuksesta ja dialogin periaatteista ja toisimme opit osaksi ostamista ja myymistä? Marcial Losadan mukaan huipputiimit esittävät kysymyksiä lähes yhtä paljon kuin mielipiteitä ja niissä on enemmän myönteistä kuin kriittistä puhetta. Huipputiimit havainnoivat aktiivisesti itsensä lisäksi ympäristöään ja niiden puhe on tulevaisuuteen suuntaavaa. Jos tähän Losadan käsitykseen huipputiimien vuorovaikutuksesta liittää toiseksi näkökulmaksi toimivan dialogin perusperiaatteet eli kuuntelun, kunnioituksen, odottamisen ja suoraan puhumisen, niin voisimmeko päästä entistä laadukkaimpiin hankintoihin?

Uskon siihen, että mikäli tahdomme parantaa julkisten hankintojen kokonaisprosessia, on avoimella ja rikastavalla vuorovaikutuksella siinä osansa. Haluankin haastaa meitä jokaista julkisissa hankinnoissa mukana olevaa toimijaa miettimään miten voisimme lisätä dialogia ennen prosessia, prosessin aikana ja sen jälkeen. Ennen kilpailutusprosessia käytävällä vuoropuhelulla voimme varmistaa, että hankittava palvelu vastaa parhaalla mahdollisella tavalla ostajan olemassaoleviin ja piileviin tarpeisiin ja että palveluntuottaja on aidosti
lajinsa huippuosaaja. Hankintaprosessin aikainen vuoropuhelu mahdollistaa tiedon ja osaamisen vaihdon itse prosessin aikana. Hankinnan jälkeen on aika ja paikka oppia tehdystä eli reflektoida koettuja onnistumisia ja hankinnan parantamisen paikkoja. Julkisten hankintojen laadukas suorittaminen on sekä ostajan että myyjän etu. Toivonkin, että voimme pian ilmoittaa Keski-Suomessa käynnistyneen rohkean pilotin, jossa toimijat
yhdessä rakentavat entistä parempaa hankintaosaamista vuorovaikutuksen ja dialogin keinoin.

Tarja Nieminen
Villinikkarit Oy
Suomen Yrittäjät, hallituksen jäsen
Keksi-Suomen Yrittäjät, hallituksen jäsen
Suomen Yrittäjät, nuorten yrittäjien valiokunnan puheenjohtaja
Keksi-Suomen Yrittäjät, nuorten yrittäjien työryhmän jäsen

13.4.2011

ONNELLISUUSKOHTAAMISIA

Menneen viikon aikana sain kokea useita onnellisuuskohtaamisia. Onkin sanottu, että jos jokin ilmiö kohtaa sinut lyheyssä ajassa useamman kerran, kannattaa pysähtyä ilmiön äärelle.

Keskiviikko 9.3. Ensimmäinen onnellisuuskohtaaminen tapahtui opettajien yrittäjyyskasvatuksen koulutuksessa, jossa eräs osallistuja kysyi: ”Huomenta. Oletko onnellinen?” Ensimmäinen ajatus kysymykseen oli, että onpa omituinen kysymys! Oudoksi kysymyksen teki myös se, että kysyjä oli minulle ihan uusi tuttavuus. Itse koen, että keskustelu onnellisuudesta on jotakin henkilökohtaista. Kysymys herätti kuitenkin pohtimaan voisiko päivän aloittaa useammin tiedustelemalla toisen onnellisuuden tilaa?

Torstai 10.3. Katsoin nauhoitettuna MTV3:n ”Perintö-päättäjiltä tulevaisuuden tekijöille” -ohjelman. Siinä keskusteltiin mm. siitä, millainen on Suomi vuonna 2020 ja miten nuoret saadaan innostumaan yrittämisestä. Keskustelusta mieleeni iskostui erityisesti puhemies Niinistön sanat: ”Vastuunottaminen on itseasiassa onnellisuuuden lähde, silloin kun täyttää sen vastuunsa”. Havaihduin ajattelemaan, että olemmeko me yrittäjät erityisen onnellisia, koska meillä on mahdollisuus ottaa ja täyttää vastuumme joka päivä?

Perjantai 11.3. Kolmas onnellisuuskohtaaminen tapahtui Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja Anita Kärjen jutun ”Valtiot onnellisuutta etsimässä” tiimoilta. Hänen mukaan hyvinvoinnin mittaaminen kiinnostaa nyt politiikkoja Euroopassa. Ainakin Britanniassa, Saksassa, Islannissa ja Suomessa ollaan miettimässä päätöksenteon tueksi mittareita, joilla saataisiin tietoa ihmisten onnellisuudesta ja hyvinvoinnista. Itse uskon siihen, että sitä saa mitä mittaa. Jutun innoittamana jäin miettimään millainen paikka elää ja yrittää on onnellinen Suomi?

Lauantai 12.3. Erään työyhteisön valmennuksessa pohdimme henkilökunnan kanssa arjen työnilon lähteitä. Keskusteluissa sivusimme myös työelämän pahoinvointia, sillä mikäli on viimeaikaiseen uutisointiin uskominen, työelämästä puuttuu onnellisuutta. Olen vakuuttunut siitä, että ihmiset jaksavat työssään pidempään, jos työn arvona on onnellisuus. Voisimmeko me yrittäjät olla etunenässä nostamassa työelämän arvoksi onnellisuuden?

Sunnuntai 13.3. Viides onnellisuuskohtaaminen tapahtui sunnuntaina, kun tartuin kolumnin kirjoittamisen haasteeseen. Mietin mistä syntyy onnellisuus? Miksi työelämä ja onnellisuus tuntuvat vieraantuneen toisistaan? Entä millainen on onnellinen yrittäjä? Näitä pohdintoja käydessäni sain viisaan viestin yhdeltä facebook-ystävältäni. Hän kirjoitti seinälleni: ”Älä pohdi - sen tuntee.” Päätin noudattaa ohjetta ja jään tuntemaan onnellisuutta.

Tarja Nieminen
Villinikkarit Oy
Suomen Yrittäjät, hallituksen jäsen
Suomen Yrittäjien Nuorten Yrittäjien valiokunta, puheenjohtaja
Keski-Suomen Yrittäjät, hallituksen jäsen
Keski.Suomen Nuorten Yrittäjien työryhmä, jäsen