Kuntapalveluiden rakenteet muuttuvat kovaa vauhtia. Kuntien talouden kannalta on keskeistä mihin suuntaan ja miten kunnallisia palveluita kehitetään.

Suomalaisilla kunnilla on useiden julkisten peruspalveluiden järjestämisvastuu. Kunnilla on melko itsenäinen oikeus päättää siitä, tuottavatko palvelut itse, yhdessä muiden kuntien kanssa vai hankitaanko ne ostopalveluina joko muilta kunnilta tai yksityisiltä palveluntuottajilta. Kuntatalouden haasteet ovat pakottaneet kunnat etsimään entistä tehokkaampia keinoja palveluidensa tuottamiseksi. Paras-hankkeen myötä Suomen kuntien määrä on vähentynyt ja niiden palvelurakenteissa on tapahtunut selkeää monipuolistumista.

Keskeinen muutostekijä varsinkin sosiaali- ja terveyssektorilla on kuntien henkilöstön kiihtyvä ikääntyminen. Vuoteen 2020 mennessä yli kolmasosa ja vuoteen 2025 mennessä noin puolet kunta-alan nykyisistä työntekijöistä siirtyy eläkkeelle. On myös laskettu, että väestön ikääntymisen takia vuoteen 2020 mennessä tarvitaan kuntapalveluihin yli 40 000 uutta työntekijää. Vuoteen 2030 mennessä lisätarve kasvaisi jo noin 90 000 henkilöön. Näiden lukujen valossa on selvää, että tarvitsemme uudenlaisia ratkaisuja. Ikääntyminen tuo yrityksille uuden mahdollisuuden osallistua kilpailuun julkisten palveluiden tuottamisesta. Toisaalta nämä luvut osoittavat sen, että kilpailu osaavasta työvoimasta yksityisen ja julkisen sektorin välillä tulee kiihtymään.

Julkisten hyvinvointipalveluiden rakenteet ja tuotantotavat ovat merkittävässä murroksessa.
Keskeistä on, että kunta ymmärtää toimia palvelu- ja tuotantomarkkinoiden "managerina",
tilaajana joka vastaa markkinoiden toimivuudesta.

Kuntarakenteen tulevat muutokset, palvelutarpeen kasvu, julkisen talouden yleiset haasteet,
edellä kuvatut työvoiman saatavuuden haasteet ja paineet kokonaisvaltaisen tuottavuuden kehittämiseksi tekevät julkisten palveluiden tuotantotapojen ja tuotantorakenteiden kehittämisen välttämättömäksi.
Yksityisen sektorin palvelutuotannossa jatkuvasti kasvavan roolin takia on välttämätöntä, että yrittäjät ovat laajasti niin paikallisesti, alueellisesti kuin valtakunnallisestikin edustettuna kehittämistyössä.

Jokaisen kunnan on tulevaisuudessa koosta riippumatta kannettava huolta elinkeinopolitiikan tehosta ja vaikuttavuudesta, ja samalla kuntien palveluihin tulee saada lisää tehoa. Ilman tervettä pk-yrityskenttää suomalaiset kunnat eivät ole elinvoimaisia. Käytännön tavoitteena tulee olla esimerkiksi hallitusohjelmaan kirjatun kuntien palvelustrategiatyön tavoitteellinen toteuttaminen. Näin pystyttäisiin saamaan jokaiseen kuntaan ajantasainen ja todellinen palvelustrategia, joka pitkällä aikavälillä varmistaa markkinoiden toimivuuden siten, ettei vanha julkinen monopoli korvaudu yksityisellä monopolilla.

Tavoitteet

• tavoitteena tulee olla palveluiden korkea laatu, tehokas tuotantotapa ja suuri vaikuttavuus – palvelujen tuottaja ei ole itseisarvo
• on luotava edellytykset erilaisille palvelujen tuottamistavoille ja toimiville palvelumarkkinoille
• markkinoiden ja yksityisten yritysten hyödyntämisestä on tehtävä varteenotettava vaihtoehto
• palvelusetelit on tehokas tapa palveluiden laadun, saatavuuden ja kustannustehokkuuden turvaamiseksi
• palveluiden ostaminen vaatii huolellista valmistelua ja hankintaosaamista
• kunnan oman organisaation tilaaja- ja tuottajaroolit on eriytettävä, jotta eri tuottajatahot olisivat tasavertaisessa asemassa markkinoilla toimiessaan
• palvelurakenteisiin liittyvien päätösten vaikutukset yrityksiin tulee selvittää rakenteellisia ratkaisuja valmisteltaessa
• kuntien ei tule harjoittaa yritysten kanssa kilpailevaa liiketoimintaa