Lapin yliopiston mediakasvatuksen yliopistonlehtori Leo Pekkala kuvaa Lapin Kansan kolumnissaan 28.11.2010 lappilaista matkailualaa ”riistäjäksi” ja vuokratyömarkkinoita ”rujoksi”. Pekkalan näkemyksen mukaan mm. ravintoloissa työntekijöitä riistetään tarjoamalla heille yrityksen tarpeiden mukaisesti työtä ja maksamalla heille työehtosopimuksen mukaista minimipalkkaa.

Työntekijän asema ei kolumnissa kuvatunlaisissa tilanteissa ole kadehdittava, mutta mielestäni kirjoituksen sävy oli yleistävä ja matkailualaa mustamaalaava. Vuokratyömarkkinat ovat syntyneet tarpeeseen ja ovat erityisesti sesonkiluonteisilla aloilla varteenotettava tapa työllistää ja työllistyä. Vuokratyö on osa tämän päivän työmarkkinarakennetta - eikä lainkaan väheksyttävä osa.

Toisaalta yliopistonlehtori Pekkala unohtaa kirjoituksessaan mainita, että sesonkiluonteista ja ns. pätkätyötä tehdään useilla muillakin aloilla. Muun muassa julkisella sektorilla ja ymmärtääkseni myös Pekkalan edustamassa Lapin yliopistossa käytetään määräaikaisia työsopimuksia, jotka ovat omiaan aiheuttamaan epävarmuutta koulutettujen työntekijöiden tulevaisuuden suhteen. Määräaikaiselle työntekijälle voidaan ilmoittaa ainoastaan joitakin päiviä ennen sopimuksen päättymistä, ettei työntekijän odottamaa jatkosopimusta tehdäkään. Kirjoituksessa mainitun minimituntipalkan osalta todettakoon, että työnantajalle samainen tunti maksaa lähes kaksikymmentä euroa.

Matkailualalla kysymys on lähtökohtaisesti selviytymisestä. Ala, kuten Pekkalakin toteaa, on sesonkien mukaan elävää ja huomioiden reilun vuoden aikana alaa kohdanneet ulkoiset haasteet, lakot ja lakkojen tukilakot, tuhkapilvi ja puhumattakaan maailmanlaajuisen taantuman aiheuttamasta kysynnän laskusta, kynnys vakituisen henkilöstön palkkaamiseen on monessa yrityksessä hyvin korkea. Lappilaiset yritykset, matkailuala mukaan lukien, kantavat osansa yhteiskunnallisesta vastuusta tarjoamalla mainittujen vaikeuksien jälkeenkin työtä lappilaisille ja muualtakin tuleville osaajille suoraan tai vuokratyöfirmojen kautta.