Kannattaa kuitenkin hetki miettiä, mistä tässä on kysymys. Laittomista lakoista tuomittavilla sakoilla ei ole mitään tekemistä lakko-oikeuden tai sen rajoittamisen kanssa.  Asia liittyy työehtosopimuksiin ja ns. sopimusyhteiskuntaan laajemmin. Työehtosopimuksilla sovitaan työnantajien ja työntekijöiden välillä kollektiivisesti työ- ja palkkaehdoista. Työehtosopimuksia on laajempia ja vähemmän laajoja niin sisältönsä kuin osallistensakin kannalta. Yleisesti ottaen kuitenkin tapana on sanoa, että työnantajat ostavat työntekijöiltä työrauhaa. Työnantajat suostuvat esimerkiksi palkankorotuksiin ja vastineeksi työntekijät sitoutuvat työrauhaan, siis olemaan lakkoilematta. Työrauhavelvoitteesta on omat säännöksensä työehtosopimuslaissa. Sen johdosta työrauhavelvoite perustuu suoraa lakiin ja työrauhavelvollisuuden rikkominen, laiton lakko, on laissa sanktioitu. Kysymys on siitä, ovatko nämä sanktiot riittäviä estämään laittomuuksia.
 

Työehtosopimuslain mukaan laittomasta lakosta tuomittava hyvityssakko voi olla enintään 29.500 €. Tosiasiassa työtuomioistuimen määräämät sakot ovat olleet merkittävästi maksimisakkoa pienempiä. Esimerkiksi kevättalven 2011 satamalakoista ja saarroista, jotka laittoivat Suomen lähes polvilleen, tuomittiin AKT:lle sakkoa 5.000 € työtaistelua kohden ja vastaavasti AKT:n paikallisosastoille 2.000 € - 3.500 € työtaistelua kohden. Keskimääräinen sakko lienee n. 2.500 €:n suuruinen. Tällaiset sakot mielletään helposti eräänlaiseksi ylimääräiseksi edunvalvontamaksuksi, joka kannattaa maksaa vaikkapa ylimääräisen palkankorotuksen vaatimisesta (sovittujen korotusten lisäksi).
  

Pitäisikö sakkotaso siirtää nykyaikaan niin, että niillä olisi selvästi nykyistä suurempi hillitsevä vaikutus. Ja mitä mahtaa yksittäinen tavallinen työntekijä miettiä. Arvataanpa: ”meidän lakko-oikeuteen ei saa koskea, mutta ei sekään ole oikein, että lakia rikotaan”.  Duunari on kovasti Niinistön linjalla.
 

Kirjoittaja on

Asianajaja Toni Isoluoma

Asianajotoimisto Isoluoma