Yrittäjyys ilmiönä kiehtoo ja useimmat meistä aistivat siinä jotain jännittävää, uutta ja tuntematonta. Yrittäjyyden juuret löytyvät 1700-luvun Ranskasta, jolloin teollistumisen aikakausi alkoi. Suomen kielessä yrittää-verbiin on liitetty ahkeruus, aloitekyky ja sinnikkyys. Arkisemmin yrittäjyys on yritteliäisyyttä. Pauli Vahtera tulkitsee yrittämisen kauniisti ja syvällisesti: ”Yrittäminen on kaunein tapa ottaa vastuu omasta elämästä”. Yrittäjätutkimuksia on tehty paljon ja niiden perusteella voidaan todeta, että yrittäjälle ei ole standardimääritelmää, he ovat kaikki erilaisia. Yrittäjään liitetään usein käsitteitä, jotka ilmenivät myös takojille tehdyissä haastatteluissa. Näitä yrittäjyydenkäsitteitä ovat mm. kehittäjä, itseensä uskoja, oman onnensa seppä, tilaisuuteen tarttuja, riskin ottaja, ahertaja ja vastuunottaja. Identiteetiltään yrittäjä on ihminen, jolla on tarve ja motivaatio perustaa yritys ja toimia itsenäisesti.
 

Usein hyvät yrittäjyyden ideat jäävät vain ideoiksi. Tähän saattaa olla montakin syytä, kuten ulkopuolisten mielipiteet, oma aikaisempi kokemus yrittäjänä tai yrittäjyyden kokemukset lähipiirissä. Yrittäjyys ammattina on tullut julkisemmaksi kuin se koskaan on ollut. Yrittäjyystarinoita käydään läpi mediassa, kouluissa, työyhteisöissä ja netissä. Tarinat yrittäjyydestä säilyvät, ovat olemassa ja me luomme oman illuusion yrittäjyyden maailmasta. Tarinoissa ja uskomuksissa yrittäjä on puurtaja, joka on toisen armoilla, on saanut uusia muotoja, vai onko? Myytti on sukupolvelta toiselle siirtyvä tarina tai uskomus, joka antaa asioille selityksen. Nykyisin myytti on saanut merkityksen, johon ei uskota liittyvän järjellistä perustetta eikä siihen ei välttämättä uskota. Myytit vaikuttavat meidän kaikkien elämään, ovat ne sitten puolitotta tai puolitarua, ne auttavat meitä ymmärtämään asioita syvällisemmin.
 

Yrittäjyyden myyttejä ovat tutkineet mm. Timmons & Spinelli, Cree ja yrittäjyyskoulutuksen professori Shane. Shane on yrittänyt kumota ajatuksen siitä, että yrittäjyys on syntymässä henkilön DNA:ssa. Tutkimuksen tämän hetken vaiheessa on ilmennyt, että henkilön taipumus tunnistaa uusia liiketoimintamahdollisuuksia on periytyvää ja siihen vaikuttavat myös persoonallisuuden piirteet. Omassa tutkimuksessani käsittelin yrittäjyyden myyttejä ja mörköjä iän, yrittäjäosaamisen (työkokemuksen, koulutuksen), yrittäjyysympäristön, esikuvien/mallien ja rahan kautta.  

Aloittavan yrittäjän tulee olla nuori. Tämän myytin voimme unohtaa jo kohdeorganisaatioon tehdyn tutkimuksen perusteella. Liian voimakas iän esille tuominen yrittäjyyden syntyyn on merkityksetöntä. Nuoremmat ovat ehkä rohkeampia, mutta heiltä vaaditaan myös enemmän työtä yrittäjyyden aloittamiseen. Ne haasteet, jotka nuoruudella voittaa, ne kokemuksella ja varmuudella uskaltaa kohdata. Takojien keski-ikä on 39-vuotta ja se jo osoittaa, että uskallusta ja optimismia yrittäjyyden aloittamiseen löytyy. Enemmän siihen vaikuttavat ihmisen oma elämäntilanne, persoonallisuus ja vahvempana oma tahto.
 

Aikaisempi työkokemus ja osaaminen vaikuttavat yrittäjyyteen. Tämä myytti pitää edelleen paikkansa ja sen on jo Shane omassa tutkimuksessaan osoittanut. Yrittäjä aloittaa systemaattisesti alalla, joka on jo olemassa. Siihen ei vaikuta se onko ala taloudellisesti houkutteleva. Takojien keskimääräinen työkokemus oli 19-vuotta ja myös heidän mielestään työkokemuksella on ehdottomasti merkitystä. Suurimmalla osalla heistä on vankka työkokemus teknologian alalta ja heiltä löytyy innovatiivisuutta höystettynä sisäisillä arvoilla ja uskoa omiin vaikutusmahdollisuuksiin. Useat heistä ovat jo edenneet yrittäjyyteen omalla alallaan tai ainakin lähellä sitä.
 

Myytti siitä, että kaikki voivat alkaa yrittäjiksi koulutuksesta riippumatta on totta. Usein korkeasti koulutetut työllistyvät palkallisina muihin yrityksiin eikä heidän tarvitse harkita yrittäjyyden aloittamista. Takojatkaan eivät nostaneet koulutusta kovin korkealle. Koulutuksesta on aina hyötyä ja ainakin alan koulutuksesta, mutta ilman sitä voi menestyä ja toimia yrittäjänä. Tärkeimmäksi he kokivat henkilön osaamisessa sosiaaliset taidot ja vuorovaikutustaidot sekä ammattimaisen toiminnan ja aikaansaavuuden. Liiallinen koulutus saattaa jopa haitata. Kun tietää enemmän ei uskalla lähteä kokeilemaan.
 

Myytti siitä, että esikuvat ja yrittäjyysympäristö vaikuttavat yrittäjyyteen pitää paikkansa. Kaikilla takojilla oli malli yrittäjästä lähipiirissään, mutta takojat eivät puhuneet mallista tai esikuvista vaan kokemuksista. Heidän miettiessään omia roolimallejaan suurin osa peilasi ajatuksiaan lähinnä siihen millainen on huono malli. Vanhemmalla yrittäjäsukupolvella yrittäjyys on merkinnyt elinikäistä suhdetta. Yritys on mennyt joko nurin tai siinä on oltu kiinni niin kauan kunnes kuolema korjaa. Ajatukset ovat muuttuneet. Enää yrittämisen ei oleteta olevan koko elämä, vaan se on osa sitä. Usko yrittämiseen on säilynyt, mutta myös halu toimia erilaisena yrittäjänä kuin aikaisempi sukupolvi. Yrittäjyysympäristöltä tutkimuksen mukaan vaaditaan vahvaa verkostoitumista ja läheisten tukea. Yrittäjä tarvitsee kannustusta ja verkostoitumista sekä sosiaalisuutta. Tämä lähtee jo omasta perheestä sen ollessa koko perheen yhteinen tavoite. Haasteelliseksi takojat kokivat yhteiskunnan asettamat vaatimukset ja oikeiden instanssien löytymisen helpommin ja paremmin palvellen. Yrittäjyyteen Oulun seudulla suhtaudutaan hyvin ja kannustavasti. Vielä enemmän toimintaa voisi takojien mielestä keskittää ns. ”yhden luukun” periaatteelle, mistä käytännössä hoituisi kaikki tärkeät tarvittavat palvelut. Apua ja neuvoa tarvitaan, sillä ulkopuolinen näkee asiat realistisemmin ja ilman riippuvuussuhteita kohteeseen.
 

Myytit siitä, että tarvitaan rahaa, jotta voidaan tehdä rahaa sekä se, että yrittäjä on menestyvä ja rikas elävät tiukasti meidän kaikkien mielissämme. Raha on yksi yrittäjyyteen liitetyistä vanhemmista myyteistä ja edelleen se puhuttaa eniten ja koetaan suurimmaksi haasteeksi. Kukaan takojista ei halunnut laittaa omaa, perheen tai läheisten omaisuutta likoon yrityksen vuoksi. Aikaisemmat tutkimukset aiheesta ovat osoittaneet, että rahaa ei välttämättä tarvita kovinkaan paljon, joskus riittää hyvä idea ja läppäri. Raha ei takaa suuria ideoita, vaan monesti ideat syntyvät köyhyydestä ja resurssien niukkuudesta. Takojat eivät näe yrittäjää rikkaana, vaan hänen oletetaan tienaavan sen verran, että tulee toimeen. Konkurssi on suurin pelkoa aiheuttava mörkö, pelko epäonnistumisesta ja sen vaikutuksista loppuelämään jarruttaa edelleen uskallusta yrittäjyyteen. Konkurssimenetelmään ja yrittäjyysriskien kohtuullistamiseen haluttaisiin muutosta. Takojat pitivät Yhdysvaltojen henkilökohtaisen konkurssimallin mukaista menetelmää paljon parempana ja turvallisempana sekä toivoivat mallin omaksumista myös täällä Suomessa.
 

Tämän opinnäytetyön tutkimuksen tuloksia voidaan verrata aikaisempiin tutkimuksiin ja saada niihin uutta ja täsmentävää tietoa tämän päivän alkavan yrittäjyyden polulla. On muistettava, että yrittäjyyden takana on aina ihmisen henkilökohtaisia kokemuksia ja hänen oma suhtautumisensa esiintyviin ilmiöihin. Lainaan lopuksi erään takojan sanoja hänen kuvaillessaan Yritystakomon ilmapiiriä ja omaa kokemustaan siellä; ”…ihmiset uskaltaa olla omia ittejään….täällä ei tarvi olla minkäänlainen, täällä voi olla just sellainen ku ite on.”

 

Elisa Merentie

Kirjoittaja on Oulun seudun ammattikorkeakoulun ylemmän tutkinnon suorittaja.