Hallitusohjelmassa, maakuntaohjelmissa, kuntien elinkeinostrategioissa tunnustetaan, että Suomi tarvitsee kasvuyrittäjyyttä. Toivotaan lisää kasvua olemassa oleviin yrityksiin ja toivotaan lisää uusia kasvuyrityksiä. Pääsääntöisesti valtion ja kunnan viranomaisten tavoitteena on tukea tätä kasvua. Ongelma vain on, että mitkä ovat ne oikeat keinot?

Tähän kuten myös itse kasvun ongelman ratkaisu on yksinkertaisesti osaaminen.

Ilman osaamista ei löydetä oikeita keinoja olla tukemassa ja luomassa sellaista toimintaympäristöä, jossa yritykset pystyvät toimimaan kilpailukykyisesti. Ilman osaamista taas yrityksessä ei pystytä toimimaan tuottavasti, tehokkaasti ja kilpailukykyisesti ja ei löydetä oikeita keinoja lisätä tulosta.

Osaamisen ongelma tunnustetaan, mutta konkreettiset keinot lisätä osaamista ontuvat. Tällä hetkellä marginaalinen osa yrityksistä hakee voimakasta kasvua. Osaamisen puute on myös kasvun este. Osaamista tarvitaan, jotta yritykset löytävät oikeat keinot saada lisää asiakkaita ja kehittää uusia tuotteita. Nyt on huomattu, että suomalainen osaaminen loppuu myös kun yritys kasvaa riittävän suureksi tai globaaliksi yritykseksi. Kuulemme jatkuvasti, miten kasvuyrityksemme ovat siirtyneet ulkomaalaiseen omistukseen. Yritykset eivät ole epäisänmaallisia tässäkään kohden. Jos tavoitteena on kasvu, tarvitaan lisäosaamista, jolla kasvu varmistetaan. Osaaminen löytyy valitettavasti tänä päivänä ulkomailta. Suomi on pieni maa ja ei ole ”kasvattanut” vielä riittävän globaalia sukupolvea liikkumaan tuottavasti maan rajojen ulkopuolella.

Yrittäjät itsekin tiedostavat ongelman. Kaikissa yritysten kehittämisselvityksissä nostetaan esille kouluttamisen ja osaamisen merkitys ja kouluttautumisen tarpeellisuus. Yrityksissä pystytään myös yksilöimään ne osa-alueet, jotka vaatisivat lisää opiskelua. Myynti, markkinointi, henkilöstöjohtaminen, verkostoituminen, siinä on tärkeimmät kokonaisuudet.