Vuoden 2011 heikentynyt talouskehitys sekä varovaiset näkymät tälle vuodelle ovat johtaneet tilanteeseen, jossa hallituksen tähänastiset päätökset valtiontalouden tasapainottamiseksi eivät riitä. Valtiontalouteen on muodostumassa rakenteellinen alijäämä. Suomen Pankin arvion mukaan valtion tulojen ja menojen erotuksena muodostuva vaje on sekä tänä että ensi vuonna 3,7 prosenttia BKT:stä, mikä tarkoittaa noin 7 miljardin euron vuotuista velan lisäystä. 

 

Hallituksen kehysriihessä joudutaan punnitsemaan tasapainottamistoimien lyhyen ja pitkän ajan vaikutuksia. Tavoitteeksi kirjattu valtionvelan BKT-suhteen kääntäminen laskuun vaalikauden aikana on ilman ripeää talouskasvua hyvin vaativa.

 

Valtiontaloudessa on mahdollista toteuttaa noin 1,5 miljardin euron vuosittaisten säästöjen ja veronkorotusten yhdistelmä, jotka kolmelle vuodelle jaksotettuna tarkoittaisivat yhteensä noin 4,5 miljardin euron tasapainotusta. Tämänsuuruisista toimista sopiminen on kuitenkin poliittisesti vaikeaa, ja tätä suurempi tasapainotus voisi puolestaan jarruttaa lähivuosien talouskehitystä oleellisesti. 

 

Suomen Yrittäjät korostaa valtiontalouden korjaamisessa pitkävaikutteisia, rakenteellisia, talouskasvua tukevia uudistuksia. Mitä enemmän niitä löytyy, sitä pienempi on paine lyhyen ajan veronkorotuksiin tai menosäästöihin. Näitä rakenteellisia toimia olisivat kaikki kotimaisia investointeja edistävät finanssipolitiikan ratkaisut. Julkisen talouden ahtaasta liikkumavarasta huolimatta on tehtävä kaikki voitava, jotta talouskasvu vauhdittuisi.

 

Menosäästöjen ja veronkorotusten osuudet on hallitusohjelmassa määritelty yhtä suuriksi. On silti huomattava, että nykyinen veroaste ja veropohjan laajuus lisäävät verokertymiä kohtuullisissa talouden oloissa merkittävästi. Sen sijaan valtion menojen kasvun rajoittaminen on osoittautunut paljon vaikeammaksi. Ilman menojen kasvun hillintää valtiotaloutta on kuitenkin vaikea tasapainottaa edes pitkällä ajalla.    

 

 

Valtion budjetin suurin menoerä on valtionavut kunnille, noin 11,5 miljardia euroa. Kuntatalous kaipaa tehostusta, mutta valtionapujen vähentämisen yhteydessä on tarkasteltava uudelleen kuntien tehtävien laajuus ja toteutustapa.

 

Valtion palkkamenot ovat runsaat 6 miljardia euroa vuodessa. Henkilöstön määrä valtiolla on jo vähentynyt, ja tämänsuuntaisen trendin hallittu jatkaminen hillitsisi valtion menojen kasvua selvästi.

 

Julkisten yritystukien hallinnointi on kallista, ja tukia käsittelevä palveluverkosto on asiakkaiden näkökulmasta monelta osin vaikeasti hyödynnettävissä. Näiden palvelujen henkilöstö- ja muut hallintokustannukset ovat arviolta 600 miljoonaa euroa vuodessa. Palvelujen keskittäminen ja päällekkäisyyksien purkaminen on yksi mahdollinen valtion menojen säästökohde.

 

Valtion tulonsiirrot kotitalouksille ovat kokonaisuudessaan noin 10 miljardia euroa vuodessa. Tulonsiirtojen indeksisidonnaisuutta laajennettiin vuonna 2011. Osittainen luopuminen indeksikorotuksista erityisesti siltä osin, kuin se lisäisi työnteon kannustavuutta, hillitsisi valtion menojen kasvua. 

 

 

Valtion budjettitalouden tuloista noin 85 prosenttia on veroja ja veronluonteisia tuloja, ja talouskasvu ratkaisee niiden kertymisen. Kun valtiontaloutta tasapainotetaan veronkorotuksilla, on arvioitava, mitkä verot ovat yritystoiminnalle ja siten talouskasvulle vähiten haitallisia. Peruslinjana tulisi olla, että välttämättömät korotukset kohdistuvat kulutukseen, kun taas työn ja yrittämisen verojen nostoa tulisi välttää viimeiseen asti.

 

Arvonlisäveron tuotto on 14 miljardin euron luokkaa, ja yhden prosenttiyksikön korotus tuottaa vajaat 500 miljoonaa euroa vuodessa. Jos yleistä arvonlisäverokantaa on valtiontalouden tasapainottamiseksi välttämätöntä nostaa, tulee samalla ehdottomasti korottaa yritysten liikevaihtoon kytkettyä veron alarajahuojennusta 50 000 euroon. Silloin arvonlisävero olisi kulutusvero, eikä työllisyyttä heikentävä vero pienille palvelualan yrityksille. Samassa yhteydessä pienyrityksissä voitaisiin siirtyä maksuperusteiseen arvonlisäveroon.

 

Muiden välillisten verojen valtiontaloudellinen merkitys on arvonlisäveroa vähäisempi mutta kasvussa. Valmiste- ja liikenneverotuksen tuotto on yhteensä 8,5 miljardia euroa. Näiden verojen kohdalla joudutaan ottamaan huomioon veropohjan liikkuvuus sekä vaikutukset yritystoimintaan. Nämä seikat huomioon ottaen tupakka- ja alkoholiveron korotukset olisivat vähiten haitallisia, vaikka ne osin lisäisivätkin näiden hyödykkeiden tuontia.