Melkein jokainen konttorikoneiden valmistaja 1800-luvulla syntyi polkupyöräverstaasta. Wanderer Werke teki ensin fillareita, sitten kirjoitus- ja laskukoneita, sitten prätkiä ja autoja. Nykyään firman alaa ovat postituskoneet. IT:n ja kulkuneuvojen parissa se ei toimi. Se on fokusoitu murto-osaksi entisistä jättiläistehtaista, mutta elossa.

Metalliverstaan koneilla pystyttiin tekemään mittatarkkoja osia, mitä tahansa osia, ja kaikki edellä mainitut tuotteet tehtiin samasta pataraudasta. Metalliteollisuus oli todella metalliteollisuutta. Nykyisen toimialaluokituksen mukainen metalliteollisuus tuottaa tavaroita, joissa on vähän metallia mutta paljon muovia, keraameja, komposiittimateriaaleja ja elektroniikkaa. Wandererin tuotteiden jakelu ja loppukäyttö haarautui laajalle, mutta tuotantoyhteys teki diversifioitumisesta kannattavaa.

Kun tuotteiden materiaalit eriytyivät, yhteys särkyi. Vielä 1980-luvulla yritti Volkswagen ruveta tekemään tietokoneita. Kun alojen välillä ei ollut mitään osaamisyhteyttä ja materiaalitkin olivat eriytyneet, hanke päättyi nolosti. Mutta nyt taas autot muuttuvat ajotietokoneen jatkeiksi, ja tietoalan yritykset tarjoavat tuotteita eri toimialoille. Koodi on nyt patarautaa ja sovelluskehittimet Wandererin sorveja. Osaamisalueet ylittävät toimialaluokitukset. Taloustieteen Nobel annettiin äsken sedälle, joka oli onnistunut luomaan teoreettisen puitteiston sille, mitä kannattaa ostaa ja mitä tehdä itse. En usko, että teollisuuden johtajat lukevat hänen tutkimuksiaan. Hän on todistanut itsestään selviä asioita.

1966 Merimies-Unionin puheenjohtaja Wälläri ja muutama pienlaivuri ja muu kaveri perusti Finnso-nimisen varustamon. Sen piti ostaa Unkarista sisävesilaivoja Saimaan kanavaliikenteeseen, tuottaa rahaa ja toimia merenkulun yritysdemokratian laboratoriona. Onneksi Wälläri kuoli ja isä sai hankkeen tapetuksi 1967. Finnso pantiin konkurssiin ilman että sillä oli ensimmäistäkään laivaa. Perustajat luulivat merenkulkua ja idänkauppaa sivuavan osaamisensa riittäväksi, mutta varustamo-osaaminen oli sittenkin eri asia. Mukaantulosta kieltäytyneen Boren vuorineuvos Hans von Rettig, joka muuten osasi myös tupakka- ja metalliteollisuuden, varoitti siitä Wälläriä, mutta eihän hän uskonut.

Kone, Peugeot ja Toyota ovat sukuyhtiöitä joita johtaa neljäs omistajapolvi. Kaikki ovat pysyneet visusti hissin tai auton ympärillä ja luopuneet syrjähypyistä nopeasti. Toisaalta nykyistä Nokiaa ei olisi ilman syrjähyppyjä. Nyt se on erittäin fokusoitu, mutta toisaalta se on laajentunut teollisuudesta kauppaan ja palveluun, arvoketjun hallintaan. Diversifiointi pitää tehdä osaamisalueen sisällä.