Joululomalla ollut talouskriisi alkaa taas työllistää EU-päätöksentekijöitä. Mikään muu asia tuskin saa tänäkään vuonna osakseen samaa kiinnostusta kuin kriisissä rimpuilu. Suomen presidentinvaalitkin saadaan kohta pakettiin, ja kansaa kiinnostavien otsikoiden aika on sillä rintamalla ohi. Kuka kiinnostuu ex-ehdokkaiden suhtautumisesta kondominkäyttöön? Ex-ehdokkaiden puolisoiden rakkaimmista resepteistä? Tuskin kovin moni.

Tulin edellisessä blogissa kertoneeksi, että piti panna koirat hapattiin. Ellillä ja Simballa ei ole ollut asiaa puutarhaan, kun ilmat ovat olleet märkiä ja puutarha on kuravelliä ilman koirien riehumistakin. Omaatuntoani jäi kuitenkin soimaamaan, kun en kertonut hapattikomennuksen taustojen koko totuutta (kuten iltapäivälehtien otsikot asian ilmaisisivat).

Antti Neimala, antti.neimala@yrittajat.fi

Kirjoittaja on Suomen Yrittäjien EU-edustaja Brysselissä.

>> Tutustu myös muihin yrittajat.fi -sivujen blogeihin! 

Ensi viikolla juhlitaan joulua. Komissio putsaa pöytäänsä ennen vuodenvaihteen lomia ja tekee vielä muutaman tärkeän lakiehdotuksen parlamentille ja neuvostolle. Tulossa on esityksiä, jotka koskevat muun muassa julkisia hankintoja.

Julkisten hankintojen sääntelyuudistusta kannattaa seurata tarkasti. Valmistelusta tihkuneiden tietojen perusteella on lupa odottaa, että pk-yritysten pääsyä hankintamarkkinoille helpotetaan. Jos ennakkotiedot pitävät paikkansa, hankintadirektiiveihin on tulossa jopa tietynasteinen pilkkomispakko. Siinäpä mallia kansallisellekin sääntelylle.

Huolestuttaviakin huhuja on kuulunut. Joiltakin osin direktiivien kynnysarvoja ollaan nostamassa turhan korkealle. Lisäksi muiden politiikkalohkojen – ympäristö-, innovaatio- ja sosiaalipolitiikka – vahvempi tuominen hankintasääntelyyn voi hämärtää perusasiaa. Lopulta kyse on julkisten varojen tehokkaasta käytöstä kilpailua hyödyntäen.

*****

Meidän vuokraisäntämme on yrittäjä ja hyvä mies. Hän suhtautuu stoalaisesti kaikkeen muuhun paitsi siihen, että koiramme ovat uhka hänen puutarhansa hyvinvoinnille.

Monsieur Vuokraisännän tyyneyttä testattiin taas, kun talon 13 vuotta vanha lämminvesivaraaja alkoi vuotaa. Varaaja on ylimmässä kolmesta asuinkerroksesta. Ensin vuoto oli vähäinen ja valuma-alue rajoittui kylppäriin, jossa varaaja sijaitsee. Vuokraisäntä soitti putkifirman sähäkästi paikalle vaihtamaan boileria. Suoritus oli erinomainen, vaihdon piti onnistua heti viime perjantaina, vain viikon kuluttua vuodon havaitsemisesta.

Niin. Siis piti tapahtua. Mutta ei tapahtunut. Putkifirma oli kiireessä unohtanut tällit. Jätti tulematta, mutta lupasi tulla maanantaina. Viikonloppuna kävi se mitä aina käy. Vuoto kiihtyi kiihtymistään, vaikka vedet oli katkaistu. Siinä eivät auttaneet edes kaikki talon kylpypyyhkeet, joita vaihdettiin 20 minuutin välein. Vesi karkasi rakenteisiin ja tuli ulos alemman kerroksen kattojen ja seinien läpi. Hyvä kun putkimiehet tulivat sentään maanantaina.  

Ilmaistakseni asian kauniisti olimme harmissamme.  Putkifirman tupelointi sai katastrofin aikaan. Seinät ja katot pitää kuivata ja korjata, ja kaiken kustantamisesta pitää alkaa tapella vakuutusyhtiön kanssa. Menee aikaa, menee rahaa, menee hermot.

*****

Minusta vaikutti siltä, että vuokraisäntämme oli vähemmän raivona kuin me. Vähän yllättävää, talo on kuitenkin hänen. Hän kävi tutustumassa tuhoalueeseen ja pyörähti samalla puutarhassa. Huolta herättivät enemmän koiratuhot ulkona kuin vesivahingot kämpän sisällä. Omistaja oli sitä mieltä, että puutarhan runous on vaarassa. No on varmaan juu. Elli ja Simba eivät ymmärrä sen runouden päälle ihan täysin. Ne eivät tajua, että riipiessään päärynöitä suoraan puista ne tallovat herkkiä kaunokukkia tassuillansa pahanlaisesti.

Myös puutarhan lumosta vastaava puutarhuri on huolissaan. Hän on haluton jatkamaan käyntejään meillä, koska puutarha oli rakastettavampi silloin, kun siellä eivät koirat ilakoineet. Sen verran tämä puutarhaprimadonna kuitenkin leppyi, että oli valmis tulemaan paikalle ainakin kerran vielä. Ei auta muu kuin panna koirat hapattiin vierailun ajaksi ja olla itsekin kovin pahoillaan. Antakaa mun kaikki kestää.
 

Antti Neimala, antti.neimala@yrittajat.fi

Kirjoittaja on Suomen Yrittäjien EU-edustaja Brysselissä.

>> Tutustu myös muihin yrittajat.fi -sivujen blogeihin! 

Barrosson komissio julkisti 15.11.2011 työohjelmansa ensi vuodelle. Työohjelmassa komissio määrittää strategiset hankkeensa tulevalle vuodella, ja siitä eteenpäinkin. Ohjelmaa kannattaa seurata, sillä sitä toteutetaan käytännössä melko pitkälti suunnitellun mukaisesti.

Työohjelman perusteluosiossa analysoidaan Euroopan nykytilanne ja määritetään ajankohtaiset poliittiset painopisteet. Ei ole yllättävää, että paljon tekstiä omistetaan talouskriisin hoitamiseen, niin jo tehtyihin kuin vielä vireillä oleviinkin toimenpiteisiin.

Toinen komission selkeä painopiste on uuden kasvun edistäminen. Työohjelmassa komissio mm. vakuuttaa jatkavansa yritysten hallinnollisen taakan vähentämistä, vaikka meneillään olevan ohjelman raportoidaankin onnistuneen yli odotusten. Tavoite oli vähentää EU-sääntelystä johtuvaa (turhaa) hallinnollista kuormaa 25 % vuoden 2012 loppuun mennessä. Komissio arvioi, että lopulta päästään 31 % vähennykseen, jonka taloudellinen arvo on huimat 39 miljardia euroa.

Komission kunnianhimoiset tavoitteet konkretisoituvat lukuisissa hankkeissa, jotka esitellään työohjelman liitteissä. Tulossa on paljon sääntelyesityksiä, joiden on määrä tehostaa sisämarkkinoiden toimintaa ja parantaa samalla kuluttajien luottamusta talouden toimivuuteen. Tähänastisen sääntelyhistorian valossa voi perustellusti sanoa, että hyvät aikeet hukkuvat liian monesti matkan varrelle.   

Työohjelmaa seurataan myös SY:n EU-tietopaketin erikseen seurattavissa hankkeissa.

*****
Olin taas kerran normaaleissa iltapuuhissa eli ulkona koirien kanssa Nivellen peltomaisemissa. Maisemat ovat muutenkin kauniit, mutta upea auringonlasku teki hetkestä ylivertaisen hienon. Hetken romanttinen tunnelma sai minusta otteen ja huomasin laulavani Fredin ikihirveää kappaletta ”Katson maalaismaisemaa”. Muistattehan: ”Katson maalaismaisemaa – ja ymmärrän – kuinka onnellinen voikaan olla hän – joka täällä vain saa aina asustaa-aa-aa…”. En ollut muistanut muistavani koko kappaletta, mutta sieltä se soljui epävireisesti ja vastustamattomasti suusta ulos.

Lopetin laulun melko lyhyeen, sillä koiramme Elli ja Simba eivät arvostaneet musiikillisia kykyjäni. Ne tulivat selvästi levottomiksi. Olen joskus ollut sitä mieltä, että jos minulla vain olisi Matti Nykäsen ääni ja liikkeet, olisin menestyvä viihdetaiteilija. Mutta kun ei niin ei.

*****

Lenkkimme jatkui ja päästin koirat juoksemaan ilman hihnaa yhden pellon ympäri. Siinä on sellainen kiva hevosenkengän muotoinen niittyalue, mikä lie suojavyöhyke. Koirat kohelsivat ympäriinsä ja minä hengittelin raikasta ilmaa, kun pellon nurkkaan pysähtyi siisti Landrover. Autosta purkautui kolme miestä haulikkoineen.

Yksi miehistä asteli rivakasti luoksemme haulikko poikittain rinnalla ja kysyi ihan kohteliaasti: ”French or English?”. Valitsin englannin, on aina mukava, kun saa valita. Kielikysymyksen selvittyä hän ilmoitti: ”You happen to be trespassing  my little private hunting area.” Siihen minä: ”Oh, didn´t know.” Keskustelu jatkui ystävällisissä merkeissä, mutta viesti ei jäänyt epäselväksi. Poistuimme. En tiedä, johtuiko haulikosta vai mistä mutta en edes yrittänyt alkaa vitsailla: ”You know in Finland we have these very handy everyman´s rights…”

*****

Peltokohtaamisella oli se myönteinen vaikutus, että enää ei tarvittu koiria pidättämään minua laulamasta kuuhullua biisiä. Vaatimaton romantiikan tunteeni oli väistynyt maanomistajan yksityisen pikku fasaaninmetsästysromantiikan tieltä.

Sekin myönteinen vaikutus konfliktilla oli, että viihdytin tapahtumaraportilla äitiäni. Mainitsin vielä erikseen Fredin kappaleen, koska pidin lauleskelutapausta niin perin outona. No, äiti pääsi korjaamaan muistiani. Kappaletta ei esitä Fredi, eikä kai ole koskaan esittänytkään. Kyseessä on Jukka Virtasen suomentama Elton Johnin säveltämä laulu ”Country Comfort”, ja esittäjä on Petri & Pettersson Brass.

Kaiken tämän äitini tiesi siksi, että hän oli juuri ollut Joensuussa luennoimassa aiheesta ”Suomennosten kieli ilona, huvina ja murheena”. Kuinka ollakaan, yksi esitelmässä käsitelty kirja oli Jukka Virtasen sanoittamien ja suomentamien laulujen kirja ”Omat ja käännetyt”. Äiti oli lausunut Maalaismaisemasta näytteitä havainnollistaakseen, kuinka hienoja tuloksia laulujen suomentaminen parhaimmillaan tuottaa. Sanoisin, että käännöksenä hyvä, biisinä kauhea, etiäisenä järisyttävä!
 

Antti Neimala, antti.neimala@yrittajat.fi

Kirjoittaja on Suomen Yrittäjien EU-edustaja Brysselissä.

>> Tutustu myös muihin yrittajat.fi -sivujen blogeihin! 

EU:ta riepotteleva talouskriisi ja sen synnyttämät poliittiset kriisit eivät kerta kaikkiaan ota hellittääkseen. Huippukokouksista on tullut kriisikokouksia ja kriisikokoukset ovat kaikki huippukokouksia. Kohta kokoukset on nimettävä huippukriisikokouksiksi, ettei kiinnostus roihujen sammutusta kohtaan vähene.

*****

Tulevaisuudenuskon valaminen on vaikeaa, kun ajat ovat surkeita. Juuri nyt tarvitaan kuitenkin kaikkein kipeimmin keinoja, joilla yritysten ja kansalaisten luottamus talouden toimintaan voidaan turvata. Samalla ylilyöntien riski on suuri. Vaikeuksien varjolla yritetään viedä läpi uudistuksia, joita ei muissa olosuhteissa saataisi eikä edes pitäisi saada läpi. Esimerkiksi rahoitusmarkkinoiden sääntelyssä on visusti varottava sellaisia ratkaisuita, jotka heikentävät PK-yritysten rahoitusasemaa. Kasvuun ei päästä negatiivista kierrettä ruokkimalla.

Palasin juuri Yrittäjäpäiviltä. Seinäjoella järjestetty tapahtuma oli jälleen uljas osoitus yrittäjyyden ja yrittäjien arvostuksesta. Loikka takaisin arkeen ja Brysseliin, joka vaikuttaa talouskriisin johdosta hyvin ahdistuneelta ja haavoittuneelta, oli tavallistakin pidempi. Kansalaisten arjessa huippukokoukset tosin näkyvät melko vähän. Omalla kohdallani konkreettisin vaikutus oli, että jouduttiin iltakävelyllä koirien kanssa väistelemään ohi kiitäviä mustien autojen letkoja. Poliisisaattueessa ne ovat vaikuttava ja vähän uhkaavakin ilmiö. 

*****

Talouskriisi ja EU:n vaikutukset yrittäjyyteen nousivat keskusteluun myös Yrittäjäpäivillä järjestetyssä presidenttiehdokkaiden tentissä. Kaikki paikalla olleet ehdokkaat, Haavisto, Lipponen, Niinistö ja Väyrynen, olivat sisäistäneet yrittäjyyden merkityksen hyvin.

Jonkinlaisena haasteena voi pitää sitä, että EU-politiikka tuntuu aina olevan omissa sfääreissään. Suomen kannattaisi nostaa yrittäjyyden edistäminen EU-politiikan kärkeen. Sillä tavalla saataisiin konkreettisempaa sisältöä puheille PK-yritysten tärkeydestä kasvun ja työpaikkojen syntymisen kannalta. 

*****

Yrittäjäpäivillä oli suuri joukko viime keväänä Brysselissä Pomo III –koulutuksessa käyneitä yrittäjiä. Oli mieltä ylentävää huomata, kuinka aktiivisesti porukka oli seurannut EU-asioita käyntinsä jälkeen. Tulojuhlan Amerikka-teema tarjosi EU-keskusteluille hauskan mausteen: Euroopan yrittäjyyspolitiikkaa tuli ruodittua intiaanien, sinitakkien ja Harley Davidson –miesten kanssa sulassa sovussa.

*****

Saapuminen lentokoneella takaisin Zaventemin kentälle tarjosi taas mahdollisuuden katsoa sivusta iloisia ja liikuttavia jälleennäkemisen hetkiä. Tällä kertaa suurimman juhlinnan kohteena oli Kilimanjarolla käynyt kiipeilijäryhmä. Heitä tervehdittiin kyltein, lauluin, ilonkyynelein ja halauksin. Sellainen riemu tarttuu, vaikka itse joutuu lähinnä luikkimaan nopeasti juhlinnan ohi, ettei jää jalkoihin. Nyt sentään tulin melkein halatuksi minäkin. Vaimo oli toisessa terminaalissa lähdössä Lontooseen. Halaukset vaihdettiin puhelimitse, kivaa sekin.
 

Antti Neimala, antti.neimala@yrittajat.fi

Kirjoittaja on Suomen Yrittäjien EU-edustaja Brysselissä.

>> Tutustu myös muihin yrittajat.fi -sivujen blogeihin! 

Tällä viikolla vietetään Euroopan PK-yritysviikkoa. Eri puolilla Eurooppaa järjestetään tilaisuuksia, joissa tuodaan Unionia lähemmäs yrittäjiä. Teemaviikko on kannatettava asia, vaikka loppujen lopuksi EU:n yrittäjähenkisyys punnitaankin teoilla eikä teemoilla.

PK-viikon tapahtumiksi hyväksytään muitakin kuin juuri tällä viikolla nähtävät seminaarit ja muut vastaavat tilaisuudet. Esimerkiksi syyskuun alussa vietettävä hieno Suomalaisen Yrittäjän Päivä on yksi teemaviikon tapahtumista. Onkin hyvä, että kalenterin vartijat eivät ole liian tiukkapipoisia. Tärkeintä on synnyttää ja vahvistaa myönteistä henkeä sekä jakaa hyviä käytäntöjä ja hyödyllistä informaatiota.

Brysselissä viikko huipentuu loppuviikon korkean tason seminaareihin. Seminaarit ovat siitä hyödyllisiä, että niissä EU:n poliitikot ja korkeat virkamiehet kertovat tulevista esityksistä ja saavat yrittäjien edustusmiesten palautetta saman tien. Vuoropuhelu on hyödyllistä siitäkin huolimatta, että tarinat tuntuvat helposti monta kertaa kuulluilta.

*****

Minulle selvisi, kuinka kauan kestää ennen kuin tajuan itsestään selvän asian. Melko tarkkaan vuosi siihen menee. Olin tulossa viikko sitten lenkiltä hyvin tuttua reittiä. Juoksin aika psykedeeliseltä näyttävän Monty-nimisen hotellin ohi, kun kaikki kirkastui.

Tajusin tuona ihmeellisenä hetkenä, että hotellin nimi ei viittaakaan Monty Pythoniin, vaikka syytä olisi. Nimivalinnan innoittajana onkin ollut sotasankari ”Monty” Montgomery, jonka kunniaksi nimetty liikenneympyrä ja pystytetty patsas sijaitsevat vain kilometrin päässä hotellista. Ehkä jouduin hotellin pihalla seisovan suuren, kirkkaanpunaisen muovilehmän hämäämäksi. Se muistuttaa enemmän Monty Pythonista kuin Monty Montgomerysta.

Eilisellä lenkillä ei sitten enää kirkastunutkaan juuri mikään. Juoksin periaatepäätökseni velvoittamana oman kylän maratonin. Reitti oli hilpeä ja sää hehkeä, suomeksi siis karmean raskas reitti ja sietämättömän kuuma ilma. Aikaa suoritukseen meni noin neljä tuntia ja neljä minuuttia.

Onneksi olin varautunut koitoksen vaativuuteen, enkä lähtenyt matkaan liian kepeästi. Ihmettelen, miltä niistä ihmisistä tänään tuntuu, jotka pystyivät tuskin kävelemään juoksun puolivälissä. Heitä oli paljon, huhuh.  Minäkin summasin seuraamukset näin myönteisesti: puoli päivää vapistelua horkassa, kaksi päivää ripulia ja viikko katkokävelyä. Kyllä kannatti, mihin seuraavaksi!
 

Antti Neimala, antti.neimala@yrittajat.fi

Kirjoittaja on Suomen Yrittäjien EU-edustaja Brysselissä.

>> Tutustu myös muihin yrittajat.fi -sivujen blogeihin! 

Euroopan parlamentti palasi kesätauolta sorvin ääreen. Syysistuntokauden ensimmäisen täysistunnon keskusteluja Strasbourgissa hallitsi euroalueen talouskriisi. Vähemmälle huomiolle jäi, että agendalla oli kaksikin yrittäjyyteen liittyvää asiaa: PK-yritysten kansainvälistyminen ja naisyrittäjyyden tila EU-alueella.

PK-yritysten kansainvälistymistä käsiteltiin suullisen kysymyksen perusteella. Keskustelussa ei tullut esille mitään kovin ihmeellistä. Komission puolelta komissaari Tajani kertoi, että komissio valmistelee uutta PK-yritysten kansainvälistymisstrategiaa ja on muutenkin tehostanut toimia, joilla kansainvälistymistä edistetään. Keskustelun seuraaminen onnistuu vaivatta Internetissä, kannattaa vilkaista joskus. Tämä pätkä löytyy osoitteesta: http://www.europarl.europa.eu/wps-europarl-internet/frd/vod/player?date=20110913&language=fi . 

Naisyrittäjyydestä parlamentti hyväksyi kohtuullisen lyhyen mutta monipuolisen ja kunnianhimoisen päätöslauselman. Muuten asia oli tuttua ja tarpeellista naisyrittäjyyden edistämistä, mutta se hieman hymyilytti, että keskustelu naisten kiintiöpaikoista yritysten hallinnossa oli eksynyt tähänkin asiakirjaan. Päätöslauselmassa pyydetään, että komissio ja jäsenmaat edistäisivät naisten osallistumista yritysten hallintoelinten toimintaa varsinkin sellaisissa yrityksissä, joiden osakkeenomistajia valtiot ovat. Jepjep, kuinkahan monessa PK-yrityksessä EU-valtiot ovat omistajina? Kannanotto on lievästi väärässä paikassa ottaen huomioon, että päätöslauselman otsikko on ”Naisyrittäjyys pienissä ja keskisuurissa yrityksissä”. Päätöslauselma on saatavissa parlamentin Internetsivuilta: http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?pubRef=-//EP//TEXT+TA+P7-TA-2011-0367+0+DOC+XML+V0//FI&language=FI.

*****

Perheemme Simba-koira täyttää huomenna vuoden. 1-vuotislahjaksi olemme päättäneet antaa hänelle kulkusleikkauksen. Koirapolo on rekisteriin merkitty australialainen labradoodle. Jo ennen kuin Simba luovutettiin meille, hänen suvunjatkamiskykynsä oli eliminoitu. Näin määräsivät rotuyhdistyksen säännöt. Juttu tehtiin kuitenkin kevyesti ”klippaamalla”, ja hormonitoiminta jäi normaaliksi. Siitä on seurannut intensiivistä nylkytystä, jonka kohteena on toinen koiramme Elli, leikattu naisparka.

Nyt olemme päättäneet, että nylkytys saa loppua. Ja niin saa loppua myös intohimoinen reviirien merkkailu. Vähän häijyltä tuntuu, mutta toisaalta koira voi päästä hormonitoimintansa aiheuttamasta stressistä eroon saman tien.  Suorittamamme tiedonhaut aiheesta antavat ymmärtää, että operaation hyödyt ovat selvästi haittoja suuremmat. Arpa on heitetty. Katsotaan, kuinka käy.

On varmaan kohtuullista osoittaa koiralle hänellekin mieluisaa huomiota merkkipäivän johdosta. Kun Elli täytti vuoden, kajautimme Kaisan kanssa hänelle kitarisat tutisten Paaljon ooonneeaaa vaaaan. Tuolloin 13-vuotias tyttäremme tuomitsi kunnianosoituksen järjettömäksi ja kieltäytyi osallistumasta lauluun. Saapa nähdä, onko 15-vuotiaan huumorintaju jo vankemmalla pohjalla.
 

Antti Neimala, antti.neimala@yrittajat.fi

Kirjoittaja on Suomen Yrittäjien EU-edustaja Brysselissä.

>> Tutustu myös muihin yrittajat.fi -sivujen blogeihin! 

Ei, otsikko ei ole rohkea kannanotto velkakriisiin. Se ei viittaa siihen, että velkakriisin mikään osapuoli olisi edes yrittänyt varastaa keneltäkään mitään. Otsikon takana on jotain arkisempaa ja pienempää, hämmästys siitä, kuinka melkein kaikki joutuvat täällä varkauksien kohteeksi.

Ennen varkauksiin perehtymistä on pakko esittää muutama havainto meneillään olevasta vakuusjupakasta. Tuntuu siltä, että kokonainen lauma mopoja on karannut kerralla käsistä. Nyt on hyvin vaikeaa erottaa olennaisia ja vielä olennaisempia asioita toisistaan.

Tiedotusvälineille tilanne on herkullinen. Käsillä on ennennäkemätön kriisi, joka panee jäsenmaiden talouksia polvilleen ja ravistelee euron sekä koko EU:n perustaa. Isoja uutisia on ollut tarjolla jatkuvalla syötöllä. Lisäksi kriisin kotimainen kommentointi on henkilöitynyt epätavanomaisella tavalla: Soini, Urpilainen, Katainen, Tuomioja, Stubb, Haglund ja Jaakonsaari panevat itseään likoon, kaikki ampuvat kovaa ja näkemykset hajoavat puolueiden sisällä. Kun eräät ministerit vetivät vielä mediat suoraan osallisiksi draamaan, ei vauhtia ja vaaratilanteita ole puuttunut.

Kriisin – ja vakuuskiistan – arvioiminen yritysten kannalta on hyvin hankalaa. Sen verran kuitenkin on mahdollista sanoa, että EU:n ja yhteisvaluutan puolustaminen on välttämätöntä. Kun perusta järkkyy, pitää turvata järjestelmän toimintaedellytykset. Niin tärkeä asia kuin Kreikalta vaadittavat vakuudet onkin, koko sisämarkkinoiden toiminnan turvaaminen on vielä tärkeämpää. Mitä syvemmälle kuoppaan joudutaan, sitä tuskallisempaa sieltä on kivuta ylös. 

Moni arvovaltainen vaikuttaja on jo ehtinyt pohtia, kuinka paljon Suomen asema EU-maana on kärsinyt kiistan johdosta. On vihjattu, että Suomi on menettänyt sitä luotettavan kumppanin asemaa, jonka se on saavuttanut aiemmalla määrätietoisella toiminnallaan. Asian vetäminen äärimmäisen tiukalle paneekin yhteistyösuhteet koetukselle. Mutta ei EU:n toiminta voi sentään olla siitä kiinni, kuka kenetkin suututtaa. Kun tarmo päästään suuntaamaan kasvun edellytysten luomiseen, tarvitaan kaikkien täydellistä sitoutumista. Myös niiden, jotka ovat tässä rähinässä häviäjien puolella.

*****

Otsikko on viittaus lomalta palaamisen tunnelmiin. Vajaan kolmen viikon Suomi-loman jälkeen sitä taas vertailee hetken Brysselin meininkiä kotimaiseen. Tulee arvioitua täällä vietettyä ensimmäistä vuotta ja suunniteltua tulevaa. Ensimmäisenä vuonna yksi kielteisimmistä kokemuksistamme oli kotiimme kohdistunut murtovarkaus.

Olimme asuneet täällä 9 päivää, kun kotiimme murtauduttiin. Varkaat olivat onneksi siistejä ja jättivät talon nopeasti hälytyksen lauetessa. Taloudellinen menetys oli joka tapauksessa tuntuva. Suurin haitta oli kuitenkin kodin välitön muuttuminen turvattomaksi paikaksi. Turvallisuuden tunteen rakentaminen oli ikävän alun jälkeen erittäin työläs prosessi. Osittain se jatkuu vieläkin. 

Varkauksien kohteeksi joutuneilla on sattuneesta syystä tarjolla runsaasti vertaistukea. Me puhuimme kokemuksestamme ystävien, kollegoiden, naapureiden, poliisien sekä turva-alan ja vakuutusyhtiön asiantuntijoiden kanssa. Kaikilla oli tarinoita teemasta. Häkellyttävintä oli juuri se, että varkauksien kohteeksi joutumista ei voi välttää.

En oikein pysty tajuamaan, miksi varkaudet ovat täällä niin tolkuttoman yleisiä. Kaupunkihan on lopulta aika pieni. Taloissa on hälytyslaitteet, ja poliisitiheyskin taitaa olla maailman kärkeä. Miksi pirussa varkaudet pitää hyväksyä osaksi normaalia elämää, vauhdikkaiden tarinoiden rakennusaineeksi? Sitä paitsi tämä on muuten turvallinen ja rauhallinen kaupunki. Eikö tässäkin ole paha ristiriita? Humalaisia ei ole missään ja kaduilla on rauhallista. Pitääkö varastelu nuorison poissa pahanteosta, mitä?

Onneksi kotiin ei sentään ollut murtauduttu loman aikana. Jos olisi, kämppä olisi saattanut mennä vaihtoon. Ja se olisi ollut harmi. Heti ensimmäisenä päivänä töissä pääsin sitten kuulemaan tuoreimman varkaustarinan. Kollegan autosta oli viety sisältä kaikki irtain. Auto oli ollut parkissa kotitalon edessä. Ei murtojälkiä, ei hälytyslaitteen reagointia. Miksi ei? Poliisin mukaan varkaat pystyvät helposti avaamaan autojen lukot koodeilla, jotka ovat saaneet haltuunsa. Heillä on vähän niin kuin yleisavain kaikkiin kadulla pysäköityihin autoihin.

Varkaat ovat vaikuttava osa tätä yhteisöä. Arki pitää järjestää osin heidän ehdoillaan. Lisätään talon lukitusta ja hälytyslaitteita. Pannaan auto aina talliin. Kun meidän ryöstämisemme on hankalampaa kuin naapurin, saamme olla rauhassa. Vähän harmittaa naapurien puolesta.
 

Antti Neimala, antti.neimala@yrittajat.fi

Kirjoittaja on Suomen Yrittäjien EU-edustaja Brysselissä.

>> Tutustu myös muihin yrittajat.fi -sivujen blogeihin! 

Vuokraisäntämme totesi, että Brysselin liikenne hiljenee kuin veitsellä leikaten heinäkuun alussa. Ihmettelin väitettä hieman, pitihän EU:n painaa täysillä töitä vielä heinäkuun loppuun. Nyt ainakin luulen, että ihmettelyni oli aiheellinen. Kyllä vuosirytmi töissä ja liikenteessä on täällä erilainen kuin Suomessa. On tietysti myönnettävä, että tämä ei ole ollut EU:lle mikään normivuosi. Liikennevuosi on ehkä ollut normaalimpi, tiedä häntä.

Komissio, neuvostot ja parlamentti ovat painineet ajankohtaisten ongelmien kanssa ja yrittäneet samalla valaa pitävää alustaa paremmalle tulevaisuudelle. Talouskriisi säilyy agendalla sitkeästi. Valitettavasti kriisin mielenkiintoisin kysymys ei sittenkään ole ollut se, minkä värisiä power point palluroita ministeri Urpilainen esittää ensimmäisessä kokouksessaan. On toki hienoa, että Urpilaisen pirteät kalvot saivat kotimaan medioissa näyttävästi julkisuutta. 

Kriisissä räpiköinnin ohessa EU yrittää luoda kestävää pohjaa tulevalle kasvulle. Heinäkuun alussa komissio julkisti ehdotuksensa vuosien 2014-2020 budjetti- ja rahoituskehykseksi. Esityksen punainen lanka on yhteisten resurssien tehokas käyttäminen kohteisiin, joissa EU:n toimin voidaan tuottaa lisäarvoa mahdollisimman vaikuttavasti. Hyvää esityksessä on varsinkin se, että kilpailukykyyn ja pk-yritysten toimintaympäristön vahvistamiseen esitetään lisää satsauksia. Sieltähän ne kasvun siemenet löytyvät. Esityksen käsittelyssä punnitaan, onko kriisi riittävän syvä radikaalien uudistusten viemiseksi läpi. Toivottavasti on.

*****

Minä olen odottanut vuokraisännän lupaamaa liikenteen hiljenemistä kärsimättömästi. En pidä ruuhkista. Yllättävääkö? No ei ehkä. Onkohan jopa väärin ajatella, että ruuhkat johtuvat belgareiden perverssistä mieltymisestä ruuhkissa istumiseen? Niin tai näin, joudun ajamaan autoa niin paljon, että liikenteen hiljeneminen olisi suoranainen toiveiden täyttymys.
Syy kohtuuttoman paljoon ajamiseen on, että vien tytärtä ratsastamaan 6 kertaa viikossa 50 kilometrin päähän kotoa. Tallille jurnuttaminen ruuhkan mukana ottaa tunnin. Se on täydellistä kidutusta. Takaisin kotiin iltamyöhällä pääsee ajamaan väljässä liikenteessä, ja aikaa palaa alle puoli tuntia. Se on mukavaa, erittäin mukavaa.

En ole vielä keksinyt, kuinka pääsisin ruuhka-ahdistuksesta eroon istuessani typeränä keskellä loppumatonta autojonoa. Edes ranskan opiskelusta auton soittimen kautta ei tule mitään, kun hermostuttaa niin ettei saa keskityttyä mihinkään järkevään. Opetusmateriaalin laatimisessa ei ole otettu huomioon, että sen pitäisi soveltua korkeasti stressipitoisiin tilanteisiin. Keksinköhän juuri liikeidean? Ensimmäinen oppitunti voisi olla kanssa-autoilijoitten halventaminen monimutkaisin mutta selkein solvauksin.

Onneksi stressi purkautuu tallilla nopeasti ja tehokkaasti. Pitää vain viitsiä lähteä lenkille. Belgialaiset maalaismaisemat ovat kauniita ja juoksemiseen monipuolisia. Valittavissa on mäkisiä peltomaisemia ja idyllisiä metsäpolkuja. Uusin löytöni on Bryssel-Charleroi –kanavan varrella kulkeva ulkoilureitti. Toistaiseksi jokaisella kerralla, jonka olen juossut kanavan vartta pitkin, olen saanut haikaroista seuraa. Ne nousevat siivilleen, kummastelevat hetken lenkkeilijää ja kaartavat takaisin veteen.  Huomaan tuntevani hassulla tavalla sielun veljeyttä haikaroiden kanssa. Aika outoa. Mutta hyvin rentouttavaa.
 

Antti Neimala, antti.neimala@yrittajat.fi

Kirjoittaja on Suomen Yrittäjien EU-edustaja Brysselissä.

>> Tutustu myös muihin yrittajat.fi -sivujen blogeihin! 

Suomessa on saatu hallitusohjelmaneuvottelut päätökseen, onneksi olkoon! Suoritus peittoaa mennen tullen belgialaisten nyherryksen, täällä on oltu jo vuosi ilman hallitusta. Ihmiset vaikuttavat kylläkin tilanteeseen aika tyytyväisiltä…

Tulin lukeneeksi uuden hallitusohjelman EU-politiikan linjauksen aika tarkkaan. Sen sisältöä voisi luonnehtia tavanomaiseksi. Hallitus lupaa olla aktiivinen ja aloitteellinen Euroopan unionin jäsen. Hallitus työskentelee kilpailukyvyn vahvistamiseksi. Tavoitteena on edistää sisämarkkinoiden toimivuutta ja parantaa yritysten toimintaolosuhteita.

Pienoinen pettymys on, että hallituksen EU-politiikan ja yrittäjyyspolitiikan välillä ei näytä olevan suoraa yhteyttä. EU:ssa nimittäin on jo ymmärretty, että yrittäjyyden edistäminen ja PK-yritysten toimintaympäristön vahvistaminen ovat aivan keskeisessä roolissa, kun talouskriisistä pyristellään eteenpäin. Suomen EU-politiikasta tällainen ahaa-elämys vielä puuttuu. Sen on syytä syntyä heti, kun hallitus pääsee linjaamaan käytännön toimiaan ohjelman pohjalta. 

*****

Kohta kaikki ryntäävät juhannuksen viettoon. Kunnon juhannus – jota me emme tänä vuonna pääse kokemaan – syntyy grilliruoasta, oluesta, saunomisesta ja itikoista. Mökille on mentävä marketin kautta.  Muuten olutta, makkaraa ja marinadiin hukutettuja lihoja on mahdoton järjestää.

Juhannusostosten hurmiossa harva huomaa, että heitä viihdytetään marketin kovaäänisistä virtaavalla musiikilla. Ja jos tarkkaan ajatellaan, harva huomaa mitään musiikkia kaupassa muutenkaan. Oikein valittu radiokanava tuskin houkuttelee ketään kauppaan. Nuorekkaille keski-ikäisille suunnattu pop-musiikki ei pakottane ketään ostopäätöksiin. 

Noteeraan kaupoissa kuuluvat radiot vain silloin, kun lätkäkausi on menossa ja radiosta tulee musiikin asemasta lätkäselostuksia. Ne ovat niin intensiivisiä, että lukitsevat huomion ihan väkisin. Jos vaikkapa salaatin kruunaava paprika jää ostamatta, siitä voi syyttää Bluesin 2-1 –maalia Lukkoa vastaan.

Täällä Brysselissä ollaan vakuuttuneita musiikin vaikutuksista ihmisten käyttäytymiseen. Metrossa kuulemma soitetaan iltaisin klassista musiikkia, koska se on rauhoittavaa. Ei synny kahakoita, kun Bach latistaa mellakka-aikeet.

Päivisin metrossa soitetaan universaalia market-poppia, kun järjestysongelmien riski on pieni. Poliittisten metromusiikkipäättäjien viisaus on viety loppuun asti. Päivä-ilta-asetelman lisäksi musiikkisäännöillä hallitaan aina herkkää kielipolitiikkaa. On nimittäin päätetty, että päivä-popista 70 % voi olla englanninkielistä, 15 % espanjalaista ja 15 % italialaista musaa. Ranska ja flaami on kielletty, koska niiden kesken tulisi kuitenkin kiistaa soittoajasta. Mikä tyypillinen ja hieno tapa ratkaista ongelma!

Hauskaa juhannusta!

Antti Neimala, antti.neimala@yrittajat.fi

Kirjoittaja on Suomen Yrittäjien EU-edustaja Brysselissä.

>> Tutustu myös muihin yrittajat.fi -sivujen blogeihin! 

Komissio julkisti viime viikolla jäsenmaita koskevat maakohtaiset suositukset. Suositukset ohjaavat jäsenmaiden talous- ja finanssipolitiikkaa vuosina 2011-2012. Seuraavaksi suosituksia käsitellään 23.-24.6 pidettävässä Eurooppa-neuvoston kokouksessa.

Suomessa komission esitykset eivät ymmärrettävistä syistä ole herättäneet huomiota. Eivät vaikka yksi viidestä suosituksesta kehottaa Suomea ”vahvistamaan lakisääteisten eläkeikien ja elinajanodotteen välistä yhteyttä”. Komissio on siis käynyt hiihtelemässä samoilla hangilla, joilta eläkepolitiikan kehittämisen suuntia on ennenkin haettu. Saapa nähdä, minkälainen poru kirjauksesta vielä nousee. Selvää on vain se, että eläkeikien nostaminen on todellakin tarpeen.

Suomi ei ole ainoa jäsenmaa, joka ei niele Komission linjauksia purematta. Suomen kanssa samansuuntaisia eläkepolitiikan uudistamista edellyttäviä suosituksia sai moni jäsenmaa. Osa jäsenmaista taas joutuu avaamaan suojattuja ammatteja ja palvelualoja kilpailulle. Kaikki euromaat saivat tervehenkisen suosituksen, jonka mukaan palkanmuodostuksen on vastattava paremmin tuottavuuden ja kilpailukyvyn kehittymistä. Voin arvata, että palkansaajapuolella näitä suosituksia ei katsota hyvällä.

Jos komissio ei uskaltaisi tehdä reippaita ja rohkeita avauksia, koko prosessi olisi turha.  Kyllä jäsenmaat osaavat vesittää vaikeiden uudistusten toteuttamisen. Komission ei kannata mennä valmiiksi rähmälleen. Euroopan kilpailukyky ei kohene ilman todellista johtajuutta, johon kuuluvat myös kipeät päätökset.

*****

Juhlimme viime viikolla 20-vuotishääpäiväämme. Paljon mukavia muistoja matkan varrelta tuli mieleen. Edellisen kerran pyöreitä vuosia juhlittaessa perheen koko oli paljon pienempi. Meitä oli vain kolme, ja kaikki kaksijalkaisia. Nyt meitä on kuusi, ja jo puolet perheenjäsenistä on nelijalkaisia. Merkittävää edistystä siis. Viimeisen parin vuoden aikana perheeseen on tullut kaksi koiraa ja yksi hevonen. Myönnän auliisti, että en olisi osannut arvata perheemme nykyistä kokoonpanoa 20 vuotta sitten.

Juhlapäivänä vaimoni oli työmatkalla Strasbourgissa. Hevonenkaan ei ollut paikalla, koska hän ei asu kotona. Onneksi vajetta paikkasi opiskeluaikainen ystävämme, joka sattui olemaan työmatkalla täällä.

Asetelma palautti väkisin mieleen äitini 50-vuotispäivät. Isä oli niihin aikoihin ulkomailla töissä. Äiti hauskuutti itseään ja vähän muitakin suunnittelemalla, että hänpä ei panekaan Suomen Kuvalehden syntymäpäiväsivulle normaalia lisätekstiä ”(matkoilla)”. Hän arveli, että teksti ”(mies matkoilla)” voisi olla tehokkaampi.

Täten lupaan, että jos rakas vaimo on taas matkoilla, kun avioliittomme täyttää neljännesvuosisadan, panen riittävän laajalevikkiseen lehteen ilmoituksen, jossa on lisätietona: (vaimo matkoilla).
 

Antti Neimala, antti.neimala@yrittajat.fi

Kirjoittaja on Suomen Yrittäjien EU-edustaja Brysselissä.

>> Tutustu myös muihin yrittajat.fi -sivujen blogeihin! 

Olin eilen UEAPMEn Social Affairs Committeen (SAC) kokouksessa. UEAPME on PK-yritysjärjestöjen EU-äänitorvi, jonka jäsen SY on pitkään ollut. Olemme aktiivisesti mukana UEAPMEn toiminnan kaikilla tasoilla hallituksesta erilaisten työryhmien työskentelyyn. Eilen oli siis sosiaali- ja työmarkkina-asioiden työryhmän kokous.

UEAPMEn kokoukset ovat yleensä antoisia ihan jo asiasisällönkin johdosta. Näin oli eilenkin. Asialistalla oli muun muassa keskustelua työaikadirektiivin uudistamista koskevien neuvotteluiden aloittamisesta. Asia on mielenkiintoinen ja kimurantti, sillä eri osapuolten näkemykset ovat varsin kaukana toisistaan. Toisaalta juuri kukaan ei halua, että Komissio antaa asiasta lakialoitteen ja siksi neuvottelujen soisi tuottavan tulosta.

Muutkin käsitellyt kysymykset olivat tärkeitä ja paikalla oli hyvä olla. Asioista saa melkein aina enemmän irti osallistumalla kokouskeskusteluun kuin lukemalla pelkistettyjä kokousraportteja. Sitä paitsi kokouksissa käyminen on tehokasta verkostoitumista.

*****

Kokouksen jännittävin kysymys oli kielipolitiikka. UEAPME käyttää kokousten työkielenä englantia, jota useimmat hallitsevat hyvin. Eivät kuitenkaan kaikki. Esimerkiksi UEAPMEn hallituksessa on tyypillistä, että osalla jäsenistä on henkilökohtaisia tulkkeja mukanaan. Eilisessä SACn kokouksessa piti alussa erikseen määrittää, millä kielellä toimitaan, sillä työryhmän puheenjohtajana aloitti ranskalainen Monsieur Martin. Hän ei puhu lainkaan englantia. Minä taas olin paikallaolijoista se, joka puhuu ranskaa vain lounasravintolan ruokalistan verran.

Kielihaaste ratkaistiin luovasti. Puheenjohtaja puhui ranskaa, tietenkin. Minä puhuin englantia ja melkein kaikki loput työryhmän jäsenistä puhuivat vuorotellen ranskaa ja englantia. Puheenjohtajalla oli mukanaan pari assistenttia, joista toinen tulkkasi minulle ranskan englanniksi ja toinen puheenjohtajalle minun englantini ranskaksi. Tällä systeemillä kaikista asialistan kysymyksistä selvittiin melko kivuttomasti.

*****

Ad hoc –pohjalta ratkottu kielihaaste meinasi herättää sisälläni asuvan pienen pirulaisen. Se pirulainen olisi alkanut pelleillä kielillä ihan vain sekaannusta lisätäkseen. Erittäin tehokas tapa aiheuttaa hämmennystä on kääntää suomalaisia sanontoja ja lentäviä lauseita sanatarkoiksi englanninkielen käännöksiksi.

Yksi parhaista käännösväännöksistä on ”selvä pyy”. Englanniksi se on tietenkin ”sober hazelhen”. Sen olisi voinut livauttaa sopivassa kohdassa painottaakseen, kuinka hyvin puheenjohtaja Monsieur Martin veti asiat yhteen päätöksiksi. En sitten livauttanut, vaan olin vellihousu eli ”porridge pants”. Ranskaksi olin siis ”culotte de bouillie” tai jotain sinne päin. Googlen kääntäjä ei valitettavasti yllä näin korkealle tasolle.  

Hauskin muilta kuulemistani käännöksistä on supisuomalainen karvalakkimalli eli ”fur hat model”. Yksi kaverini kertoi, että joku suomalainen oli oikeasti kertonut isännöimälleen englanninkieliselle illallisseurueelle ostaneensa uuden auton. Auto oli ollut ihan laadukas, mutta vilkkaan selostuksen mukaan kyseessä oli valitettavasti ”only a fur hat model”. Voipi olla, että kaikki eivät ymmärtäneet, millä ne penkit oli päällystetty...
 

Antti Neimala, antti.neimala@yrittajat.fi

Kirjoittaja on Suomen Yrittäjien EU-edustaja Brysselissä.

>> Tutustu myös muihin yrittajat.fi -sivujen blogeihin! 

Euroopan Parlamentti keskusteli tällä viikolla Small Business Actista (SBA). Parlamentti kannatti SBA:n uudistamista ja esitti vahvan vetoomuksen jäsenvaltioiden suuntaan: alkakaa toteuttaa yrittäjyyttä vahvistavaa ohjelmaa ponnekkaammin. Lähes kaikki muutkin Parlamentin huomiot ja huomautukset olivat samansuuntaisia kuin komission aiemmin esittämät.

Parlamentin käsittelyn paras piirre on – ainakin näin lobbarin näkökulmasta – että kun Parlamentti hehkuttaa yrittäjyyden asiaa, sen voi itse edellyttää toteuttavan yrittäjämyönteistä politiikkaa. Tähän asti juuri tämä puoli on jumittanut pahasti. Yleiset linjaukset ovat kerrassaan loistavia, mutta käytännön lainsäädäntötyössä tehdään kerran toisensa jälkeen yrittäjille haitallisia ratkaisuja.

Kun pääsemme muistuttamaan parlamenttia sen omista hyvistä kannanotoista, on helpompi saada hankalakin viesti kiinnostavaksi. Kukaan ei pidä siitä, että joku vihjaa hänen toimivan vastoin omia periaatteitaan. On tietenkin huolehdittava siitä, että muistutukset tehdään asiallisesti ja hienovaraisesti. 

*****

Brysselissä sijaitsee maailman kuuluisin pissaava poika. Hän on Manneken Pis. Pikkumies pissaa lähellä Grand Placea. Hänellä on yllään milloin mitäkin, vappuna suomalaiset lakittivat Mannekenin asiaan kuuluvin menoin. Paikalla olleet japanilaiset turistilaumat olivat suomalaisrituaalista kiinnostuneempia kuin patsaasta konsanaan. Se on luonnollista, sillä ensikertalaiset ovat aina vähän pettyneitä: patsas on tosi pieni.

Manneken Pis on saanut kaikki muutkin miehet täällä Belgiassa kuseksimaan kaduille. Ja puistoihin ja milloin mihinkin. Suomessa pussikalja ja puistopissa ovat erottamaton yhdistelmä. Belgiassa pissaaminen ei edellytä pussikaljaa eikä aina puistoakaan. Jos tarve tulee, se hoidetaan. Olisikohan vapaa ruiskuttelu ihan oikeasti Manneken Pisin ansiota? Vai onko kaljalla kuitenkin osuutta asiaan?

Toistaiseksi erikoisin pissaelämys tarjoutui seurattavakseni kävelymatkalla töihin. Katsoin jo kaukaa, kun joku äijä virtsasi taksin matkustajan puoleista ovea vasten. Ajattelin, että kuski on lähtenyt hetkeksi jonnekin ja tekee ukosta jauhelihaa, jos tulee nyt takaisin. Mitä vielä! Sepalus kiinni, pari askelta auton perän ympäri, kuskin ovi auki, pissaaja kuskin pukille ja työpäivä jatkui rennommin. Taxichauffeur Pisille tuskin kuitenkaan pystytetään patsasta.
 

Antti Neimala, antti.neimala@yrittajat.fi

Kirjoittaja on Suomen Yrittäjien EU-edustaja Brysselissä.

>> Tutustu myös muihin yrittajat.fi -sivujen blogeihin! 

Suomen Yrittäjien toimialajärjestöjen neuvottelupäivät ovat parhaillaan menossa. Eilen agendalla oli muun ohjelman ohessa SY:n ja toimialajärjestöjen EU-edunvalvonta. Toimialajärjestöjen puheenvuoron piti Janne Skogberg, joka on sähköurakoitsijoiden eurooppalaisen järjestön puheenjohtaja.

Skogberg kuvasi erinomaisesti sitä, kuinka keskeistä EU-vaikuttaminen on sähköurakoinnin näkökulmasta. Rakennusten energiatehokkuusmääräykset, standardit ja monet muut sääntelyjärjestelmät vaikuttavat suoraan toimialan olosuhteisiin. Ei voi kuvitellakaan, etteikö järjestö olisi EU-asioissa erittäin aktiivinen.

Esitystä seuranneessa keskustelussa tuli hyvin ilmi, että toimialajärjestöistä useimmilla on toimivat kontaktit eurooppalaisiin katto-organisaatioihinsa. Kun tämän asiantuntemuksen kokoaa ja yhdistää yleiseen yrittäjyyden edunvalvontaan EU:ssa, saadaan jo aika vaikuttava voima liikkeelle.

*****

Ensi sunnuntaina juhlitaan äitienpäivää. Meidän perheessä niin tehdään jo toistamiseen kuukauden sisällä, kun vähän hätäiltiin. Silloin tyttäremme tuli harhaanjohdetuksi kirjakaupassa, jossa oli mainostettu kirjoja äideistä äideille. Kirja hankittiin ja luovutettiin. Melkein sovittiin, että pidetään äitienpäivä joka kuukausi, kun oli niin mukavaa.

Äitienpäivästä tulee aina mieleeni Katja-tyttömme töräytys kesäisessä suomalaisessa saunassa. Katja oli ehkä kolmevuotias, kun hän pääsi minun ja muutaman muun miehen kanssa saunaan. Siinä sitä saunottiin, haisteltiin kesäilmaa, käytiin uimassa ja juteltiin mukavia. Oltiin keskellä kesäidylliä.

Jossakin saunomisen vaiheessa Katja meni hetkeksi kovin miettivän oloiseksi. Kun hän oli pohtinut asiansa valmiiksi, hän kääntyi katsomaan herroista tukevatekoisinta ja sanoi: ”Mun äidilläkin on tissit!” Onneksi herran huumorintaju kesti loistavasti. Saunominen jatkui entistäkin iloisemmissa merkeissä.

Onneksi olkoon kaikille äideille!

Antti Neimala, antti.neimala@yrittajat.fi

Kirjoittaja on Suomen Yrittäjien EU-edustaja Brysselissä.

>> Tutustu myös muihin yrittajat.fi -sivujen blogeihin! 

Paikallisyhdistysten puheenjohtajien POMO III –joukkue kävi kaupungissa pari viikkoa sitten. Yhteensä 35 hengen seurue tutustui EU:n menoon ja meininkiin. Heille oli suunniteltu tiivis ohjelma, joka tarjosi pikakatsauksen kaikkiin EU-instituutioihin ja niiden lisäksi parin keskeisen järjestön työhön täällä.

On tärkeää että EU-päätöksenteko ja vaikuttaminen kuuluvat paikallisyhdistysten puheenjohtajien koulutusohjelmaan. Vaikka parin päivän vierailulla voikin saada lähinnä vain yleiskuvan koko aparaatin toiminnasta, se helpottaa asioiden mieltämistä myöhemmin. Melko moni totesi, että vaikka systeemi on hirveän monimutkainen ja raskas, taitaa siinä jotain logiikkaakin olla…

En ala referoida kuultuja esityksiä. Sitä en kuitenkaan malta olla toteamatta, että UEAPME:n johtaja Luc Hendrickxillä oli huomattavan kriittinen käsitys Erkki Liikasen komissaarikauden yrittäjyyspolitiikasta. Olipa totuus mikä tahansa, myönteistä Hendrickxinkin esityksessä oli, että hänen mielestään asiat ovat kehittyneet parempaan suuntaan. Yksi selitys, jota en ollut tullut ajatelleeksi, oli että yrittäjyys- ja pk-politiikka ovat verrattain uusia toiminta-alueita EU:ssa.

*****

Muutama viikko sitten kerroin olevani menossa juoksemaan Rotterdamin maratonia kovin odotuksin: puolet normaalista treenimäärästä ja tavoitteena silti ennätysnopea aika. Kävi niin kuin pitikin, korskeudesta sakotettiin. Hyydyin juuri siinä missä ihmiset hyytyvät eli 25 kilometrin kieppeissä. Pulssi karkasi käsistä – oho, aika ontuva kielikuva – ja pian sen jälkeen tuli lyijyä reisiin. Aika meni yli neljän tunnin, vaikka tähtäin oli neljän tunnin reilussa alituksessa.

Olin kyllä varautunut siihen, että juoksu menee läskiksi. Sitkeä flunssa piinasi ennen juoksua ja emmin, lähdenkö lainkaan mukaan. Hyvä kun lähdin, sillä tunnelma oli loistava. Ja sää. Aurinko paistoi ja lämpöä oli 22 astetta. Siitä hyvästä sain muuten tuntuvimman maraton-muistoni: kalju käristyi kuplille.

Paikalle oli luvattu hurjaa karnevaalitunnelmaa, eikä lupaus ollut katteeton. Ihmisiä oli reitin varrella varmaan vähän vaille miljoona. Sekosin tarkassa laskussa jossain vaiheessa, anteeksi. Vielä hauskempaa kuin katsojien laskeminen oli kanssajuoksijoiden tarkkailu. Tällä kertaa juoksun tähdet olivat hämähäkkimies ja vaikuttava tummahipiäinen nainen.

Hämähäkkimiehen kohtasin ehkä 30 kilometrin kohdalla. Hänelle oli tullut vielä suurempia ongelmia kuin minulle. En osaa sanoa, miksi karnevaaliasuisen juoksijan väsähtäminen säälittää enemmän kuin normijuoksijan. Ehkä siksi että asu on niin vahva julistus: minulla on pokkaa ja kuntoa. Noh, on kiva että pokka pitää vaikka kunto pettääkin.

Tummahipiäinen vaikuttava nainen taas purjehti ohitseni 35 kilometrin kohdalla. Ajattelin, että tämä on sentään liikaa. Ensinnäkään 150-senttisen ja –kiloisen juoksijan ei pitäisi olla koko radalla. Erityisestikään hänen ei pitäisi juosta ohitseni. Elvyin pelkästä järkytyksestä sen verran, että olin maalissa häntä ennen.

Naisen suoritus toi mieleen lankomieheni aiemman maratonkokemuksen Amsterdamista. Hän oli juossut samaa vauhtia kuin joku valtava järkäle, joka oli laulanut itsekseen koko matkan. Mies ei ollut lopettanut lauluaan hetkeksikään ja silti hän vyöryi maaliin. En oikein tiedä, millaiset keuhkot hänelle oli suotu. Jos tapaan hemmon joskus, pitänee kysyä, miksi ihmeessä hän tuolla lailla tekee. Tai enkä kysykään, onkin hauskempaa vain ihmetellä erikoisia ilmiöitä.  

Antti Neimala, antti.neimala@yrittajat.fi

Kirjoittaja on Suomen Yrittäjien EU-edustaja Brysselissä.

>> Tutustu myös muihin yrittajat.fi -sivujen blogeihin! 

Tilastot eivät päästä minua otteestaan. Olen auttamattoman kiinnostunut sellaisista ilmiöistä kuin yritysten jakautuminen kokoluokittain, työnantajayritysten osuus kaikista yrityksistä ja PK-yritysten aktiivisuus suorassa viennissä.

Tällä viikolla tein jopa pienen EU-uutisen hyvin kiinnostavasta ja samalla runsaasti kysymyksiä herättävästä tilastollisesta katsauksesta. Jutun aiheena oli sisämarkkinoiden ”tulostaulu”. Tulostaulu seuraa, myöhästyvätkö jäsenmaat sisämarkkinasäännösten kansallisessa voimaan saattamisessa ja tekevätkö ne siinä virheitä. Kiinnostavaa kuin mikä, vai mitä? Noh, minua se kiinnostaa.

On erikoista, että EU-maat eivät suorastaan kilpaile siitä, kuka saattaa sisämarkkinat nopeimmin ja tehokkaimmin voimaan. Kysehän on nimenomaan yritysten toimintaympäristöä vahvistavasta sääntelystä. Miksi pahaksi pojaksi nimeämäni Italia haluaa olla parantamatta yritysten toimintaedellytyksiä? Onko kyse poliittisesta populismista – esiintyykö sellaista Italiassakin, hehhee? Vai onko kyse siitä, että säännökset ovat niin huonoja, ettei niitä kannata saattaa voimaan? Onko kyse resurssien puutteesta? Yleisestä kyvyttömyydestä? Mistä?

En taida edes yrittää vastata noihin puolivillaisiin kysymyksiin. Kai tässäkin asiassa on loppujen lopuksi kysymys siitä, että sisämarkkinoiden toimivuutta ei ole mielletty yhtä tärkeäksi joka puolella. Olosuhteet ja poliittinen perinne sekä ajankohtainen poliittinen tilanne ovat eri maissa erilaiset. Suomen kaltaiselle pienelle maalle on varmasti eduksi, jos sisämarkkinat toimivat.

Komissio julkistaa ensi viikolla Single Market Act´in jatkotiedonannon. Siinä linjataan kiireisimmät toimet, jotka toteutetaan sisämarkkinoiden tehostamiseksi. Tehostaminen onkin välttämätöntä. Ei pidä erehtyä luulemaan, että tehostamisen voisi korvata lopettamalla koko sisämarkkinat. 

*****

Tyttäremme istui lohduttomana talon ulkoportailla, kun tulin viime perjantaina töistä kotiin. Hän ja Katri-serkku olivat olleet koiriemme Ellin ja Simban kanssa lenkillä. Heidän tultuaan sisään ulko-ovi oli jäänyt raolleen ja Simba-pentu oli poistunut paikalta kovaa vauhtia. Katri oli etsimässä Simbaa. Katja odotti minua kertoakseen karmeasta tapauksesta ja saadakseen toimintaohjeita.

Järkytyin koiran kohtalosta kovasti. Kyselin ahdistuneena ja suuttuneena, miten on mahdollista, että ovi on jäänyt sillä lailla auki. Vapauttava vastaus oli, että huhtikuun ensimmäisenä päivänä moni mahdoton asia muuttuu mahdolliseksi.

*****

Viikonloppua jatkettiin muiden merkkipäivien vietolla. Katja nimittäin soitti lauantaina ja kysyi, olenko muistanut että sunnuntaina on äitienpäivä. No en ollut muistanut. Hyvä kun hän muisti. Annoin Katjalle heti luvan ostaa kirjan ”A book for Mum. Because she is so Special.”  Myöhemmin sovittiin, että käydään sunnuntaiaamuna hakemassa lähileipomosta jotain tosi hyviä herkkuja aamupalapöytään.

Leipomolle kävellessä aloin miettiä, oliko äitienpäivähälytys tullut ihan oikeaan aikaan. Eikös sitä ole yleensä juhlittu toukokuussa? Olin jo aika varma, että nyt tuli hutikuti. Ei se mitään, päätettiin Katjan ja koirien kanssa, että kirja ja herkut annetaan juhlavin menoin. Juhlittu äiti oli kovin iloinen erehdyksestä. Näitä erehdyksiä saa kuulemma tehdä lisääkin.

Antti Neimala, antti.neimala@yrittajat.fi

Kirjoittaja on Suomen Yrittäjien EU-edustaja Brysselissä.

>> Tutustu myös muihin yrittajat.fi -sivujen blogeihin! 

Työmarkkinoiden joustoturva kuohuttaa  

Eilen ja tänään olen ollut Komission rahoituksella järjestetyssä seminaarissa, jonka aiheena on työmarkkinoiden joustoturva (flexicurity). Seminaarin ovat järjestäneet eurooppalaiset sosiaalipartnerit eli isoja työnantajia edustava BusinessEurope, PK-työnantajia edustava UEAPME, julkistyönantajia edustava CEEP ja työntekijöitä edustava ETUC.

Joustoturva on yksi EU:n keskeisimmistä työmarkkina-aloitteista, joten seminaari on ajankohtainen ja osuu äärimmäisen tärkeisiin kysymyksiin: Miten työpaikkojen syntymistä voidaan kannustaa talouskriisin jälkeen? Miten voidaan nopeuttaa ihmisten siirtymisiä työttömyydestä uuteen työhön? Kuinka voidaan huolehtia siitä, että yritysten tarpeet ja työntekijöiden osaaminen kohtaavat tehokkaasti.

Päällimmäisenä tunteena seminaarista on, että työmarkkinoiden jouston ja turvan yhtäaikainen, tasapainoinen lisääminen ei ole ihan helppo juttu. Täällä on kuultu erityisesti työntekijäjärjestön edustajien melko aggressiivisiakin puheenvuoroja. Meidän työnantajien leiristä tulevat puheenvuorot ovat maltillisempia, vaikka missään maassa ei olekaan saatu kovin suuria muutoksia aikaan. Siis sellaisia, jotka hyödyttäisivät työnantajayrityksiä perinteisesti vaikeiksi koetuissa asioissa.

Eurooppa on sellaisessa tilassa, että sitä toivoisi työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen edustajien olevan paljon vahvemmin yhdessä liikkeellä työpaikkojen turvaamiseksi ja uusien luomiseksi. Kun tiedetään, että pk-yrityksistä löytyvät tulevaisuuden työpaikat, olisi syytä keskittyä luomaan pk-yrityksille mahdollisimman kannustavat työllistämisen edellytykset. Näiden seminaaripuheiden perusteella meillä on vielä paljon tehtävää.

*****

Mr Verovapaa ja muita hauskoja nimiväännöksiä

Ulkomaan elävät kompastelevat helposti suomalaisten nimien kanssa. Erityisen hankalia ovat äät ja ööt, tietenkin. Paras nimikömmähdys, josta olen koskaan kuullut, oli kuitenkin kaverini ristiminen Mr. Verovapaaksi. Hän oli tuonut auton Suomesta tänne ja oli hoitamassa sen rekisteröintiä, alveja jne. Belgialaiset viranomaiset olivat poimineet runsaista asiakirjoista herralle nimeksi sanan, joka heidän mielestään vaikutti eniten sukunimeltä. Voitte uskoa, että Mr. Verovapaa jäi pysyvään käyttöön!

Minun nimeni on aika vaikea suomalaisillekin. Kerran yhdessä kesäduunissa laskin kolmen kuukauden aikana 27 erilaista sukunimeni väännöstä. Parhaat olivat huomattavasti hauskempia kuin todellinen nimi. Pidän esimerkiksi Nesinalaa erittäin onnistuneena. Hupaisimman version koko nimestäni kehitti jenkkiläinen lätkämatsin selostaja. Kun joukkueet esiteltiin, minun nimeni lausuttiin selkeästi ja kuuluvasti: ”And #23, Mr Anti No-mama!” Oujee, onneksi numero oli tuttu.

Antti Neimala, antti.neimala@yrittajat.fi

Kirjoittaja on Suomen Yrittäjien EU-edustaja Brysselissä.

>> Tutustu myös muihin yrittajat.fi -sivujen blogeihin! 

Huippukokouksesta lääkkeitä talouden tauteihin

Viime torstaina ja perjantaina järjestetyn EU-huippukokouksen piti tällä kertaa keskittyä talouden teemoihin. Niin kävikin, vaikka Libyan ja Japanin tilanne veivätkin ison osan kokouksen – ja median – huomiosta. Talousasioissa Portugalin talous- ja sisäpoliittinen kriisi kilpaili huippukokouksen kanssa palstatilasta, mutta huippukokouskin huomattiin. Syytä olikin, sillä päätökset olivat kauaskantoisia. Niin siitä huolimatta, että agendalla oli lähinnä jo valmiiksi sovittuja asioita.

Huippukokouksen päätelmissä linjattiin toimia, joilla lisätään jäsenmaiden talouspoliittista kuria. Eurooppa 2020-strategian edellyttämiä kansallisia ohjelmia valmistellaan niin, että julkistalouksien alijäämät saadaan kuriin. Euroalueen tulevaisuus turvataan sovituilla pysyvillä vakausjärjestelmillä. Pankkisektori tervehdytetään. Kaikki ovat toimia, joilla on huikea merkitys myös PK-yrityksille.

PK-yritysten tarpeet noteerattiin huippukokouksessa myös erikseen. Kokous käsitteli sisämarkkinoiden tehostamisohjelmaa, Single Market Actia, ja totesi, että erityisesti PK-yrityksiin kohdistuvaa sääntelykuormaa on kevennettävä niin EU-tasolla kuin kansallisestikin. Hyvä niin.

***** 

Kuala Lumpurista Zoetermeeriin

Vietin poikamaisen viikonlopun. Olin mukana Brussels Sproutsin maineikkaassa lätkäjoukkueessa pelaamassa kovatasoista turnausta Hollannin Zoetermeerissa. Meidän brysselinkaalien lisäksi turnaukseen osallistui joukkueita Hollannista, Ranskasta, Englannista, Saksasta ja Kanadasta. Turnauksen järjesti Pohjois-Amerikan harrastelijalätkäyhdistys.

Parasta turnauksessa ei ollut se, että otimme historiallisen divisioonavoiton (en paljasta teille, että pelasimme helpoimmassa divisioonassa) hakkaamalla lontoolaisen Legion Torosin loppuottelussa 3-1. Parasta oli se, että joka ukko pelasi tosissaan ja silti kaikilla oli koko ajan valtavan hauskaa.

Ajatelkaa nyt, turnaukseen tulee Kanadasta joukkue, johon kerätään lätkänpelaajista ympäri maata. Porukka seuraa netin välityksellä tietoja Euroopassa ja Aasiassa järjestettävistä turnauksista, ilmoittautuu niistä hauskimpiin, lentää paikalle ja hyppää jäälle. Omia kannustetaan, vastustajia kehutaan, kaikille jutellaan ja joka hetkestä otetaan ilo irti. Kanadalaisten suhtautuminen jääkiekkoon on ainutlaatuista ja upeata. Ollaanhan me muutkin innoissamme, mutta kanukeilla se on oikeasti syvällinen osa kulttuuria.

Zoetermeerin turnaus toi mieleeni toisen yhtä hauskan tapahtuman lätkän parissa. Kun asuimme Singaporessa vuosituhannen vaihteessa, pelasin Singaporen kansallisessa jääkiekkoliigassa. Liigan parhaat pelaajat (heheh) koottiin yhdeksi joukkueeksi, joka osallistui Kaakkois-Aasian turnaukseen Kuala Lumpurissa. Siellä joukkueita oli vähän joka puolelta, tietenkin taas yksi Kanadasta.

Kuala Lumpurissakin teimme lätkähistoriaa. Voitimme nimittäin ensimmäistä kertaa Hong Kongin joukkueen. Sillä voitolla pääsimme välierämatsiin, jossa tie nousi pystyyn. Vastaan asettui umpikova Yhdistyneiden Arabiemiirikuntien joukkue. Uskokaa tai älkää. Joukkueessa pelasi tavallisten kuolevaisten lisäksi puolentusinaa valkovenäläistä ammattilaista, jotka joku prinssi oli palkannut itseään viihdyttämään. Me Singaporen pojat pelasimme urhoollisesti, mutta kärsimme niukan tappion.

Pukuhuoneessa kiertäneiden sitkeiden huhujen mukaan kaikki ”arabit” saivat turnausvoitostaan Mersun palkinnoksi. Joukkuetta taas muistettiin rakentamalla kundeille treenejä varten NHL-kokoisen kaukalon lisäksi olympia-mittainen areena. Meillä oli vähän eri palkinnot. Kolmostilan kunniaksi otettiin bussimatkalla kotiin yhdet ylimääräiset Tiger-oluet.

En erityisemmin harrasta miesten juttuja. Mutta jääkiekko on laskettava sellaiseksi. Kovin monen muun asian ympärillä ei voi olla samalla tavalla hauskaa Zoetermeerissa ja Kuala Lumpurissa. Ja sitä arvokkaan tiedon määrää, jonka näillä reissuilla saa. Nytkin sain vinkin tsekata YouTubesta Pavel Datsyukin parhaat rankkarit. Voi luoja, kuinka Datsjuk nöyryyttikään Antti Niemeä!
 

Antti Neimala, antti.neimala@yrittajat.fi

Kirjoittaja on Suomen Yrittäjien EU-edustaja Brysselissä.

>> Tutustu myös muihin yrittajat.fi -sivujen blogeihin! 

Sisämarkkinoiden tulevaisuus kiinnostaa

Komission sisämarkkinapaketti eli Single Market Act (SMA) on ollut kuulemiskierroksella. Komissio sai SMA:sta yhteensä liki 850 lausuntoa. SY:n lausunto on mukana muiden joukossa vaikuttamassa eurooppalaiseen tulevaisuuteen.

Komissio toimii näissä asioissa hyvin avoimesti. Tai ainakin avoimen näköisesti. Lausuntoyhteenveto ja kaikki lausunnot ovat saatavissa Komission Internet-sivuilta. Lausuntoyhteenveto kertoo muun muassa sen, että lausunnoista noin kolmasosa tuli yksittäisiltä kansalaisilta. Yritysten etujärjestöiltä ja suoraan yrityksiltä tuli hieman alle 20 % kaikista vastauksista.

Lausuntojen määrä ja jakautuminen herättävät kysymyksen siitä, miten komissio arvottaa saamansa palautteen. Onko 12 miljoonaa yrittäjää ja yritystä edustavan UEAPME:n lausunto samanarvoinen kuin hollantilaisen Lia van Broekhovenin? Ei varmaan. Tämän enempää onkin vaikea sanoa. Kun palautetta tulee valtavasti ja jatkotoimista päätetään tiukalla aikataululla, on varmasti haastavaa punnita asioita tasapainoisesti ja tasapuolisesti. 

Käykääpä tutustumassa lausuntoyhteenvetoon ja lausuntoihin. Panin muuten merkille, että suomalaiset yksityishenkilöt olivat osallistuneet kuulemiseen hyvin aktiivisesti.

*****  

Yhdessä jutussa kirjoitin, että lapsena tavoitteenani oli päästä Roistoksi Amerikkaan tai Roskakoriksi. Arvelin häilyväni jossain näiden hyvien vaihtoehtojen puolivälissä. Nyt tilanne on elänyt. Vaaka kallistuu selvästi enemmän Roiston puolelle, Amerikka on tosin etäinen haave vain. Olen nimittäin saanut jo kolmet sakot, kahdet Belgiassa ja yhdet Hollannissa.

Rikokset ovat ylinopeus, kännykkään puhuminen autoa ajaessa ja väärä pysäköinti. Melko rajua. Missä on joustavampi suhtautuminen pikkurikkeisiin? Eikö Suomen pitänyt olla tiukkapipoisen liikenteenvalvonnan luvattu maa? Mitä johtopäätöksiä on tehtävä? Ei kai ole aika alkaa ajaa rajoitusten ja määräysten mukaan?

***** 

Täällä törmää silloin tällöin asioihin, joita ei heti usko todeksi. Kuten vihreisiin papukaijoihin kotipihan puissa. Kun papukaijat lehahtivat pihaan, katsahdettiin vaimon kanssa toisiamme varmistaaksemme, että havainto oli yhteinen. Oli se. Joku tiesi kertoa, että papukaijojen tarina on sama kuin city-kanien. Niin tai näin, veikeä näky. Odottelemme vaaleanpunaisia elefantteja. 
 

Antti Neimala, antti.neimala@yrittajat.fi

Kirjoittaja on Suomen Yrittäjien EU-edustaja Brysselissä.

>> Tutustu myös muihin yrittajat.fi -sivujen blogeihin! 

Neuvostossa PK-näkökulmat hyvin esillä

Kilpailukykyneuvosto käsitteli tämän viikon kokouksessaan tärkeitä teemoja. Agendalla oli muun muassa keskustelua Single Market Actin valmistelusta ja johtopäätöksiä palveludirektiivin voimaansaattamisesta.

Ilahduttavaa on, että Single Market Actista – siis sisämarkkinoiden tehostamispaketista – käydyssä keskustelussa oli painotettu aloitteita, joita EU tarvitsee selättääkseen talouskriisin ja joista saadaan parhaat uuden kasvun eväät. Paketti tulee komission käsittelyyn parin viikon kuluttua. Alun perin 50 aloitteen joukosta määritellään silloin tärkeimmät 10-12 hanketta, joita lähdetään viemään voimalla eteenpäin. Neuvoston tuki tuli oikeille painopisteille oikeaan aikaan.

Palveludirektiivikäsittelyssä neuvosto hyväksyi päätelmät, joissa kannustettiin jäsenvaltioita entistäkin tiiviimpään yhteistyöhön niin keskenään kuin myös Komission kanssa. Neuvosto edellytti, että Komissio esittää jatkossa selvityksen direktiivin käytännön vaikutuksista jäsenmaissa. Selvityksessä on käytävä erikseen läpi vaikutukset PK-yrityksiin. Tavoitteena oli helpottaa PK-yritysten rajat ylittävää toimintaa. On todellakin aiheellista selvittää, missä määrin PK-yritysten aktiivisuus sisämarkkinoilla on lisääntynyt.

*****

TYKY-toimintaa massajuoksuissa

Nuorempana tuli oltua hieman kyyninen. Huumorikin pyrki olemaan sarkastista. Nyt on ajattelun ja olemisen tyyli vaarallisen lähellä Muumipappaa. Hymyilyttää, kun ajattelen nuoren vihaisen miehen suhtautumistani vaikkapa juoksutapahtumiin. Ne olivat minusta suoranaisia typeryyden ylistyksiä satoine tai tuhansine hölkkääjineen. Nykyisin ne ovat verrattoman hauskoja tapahtumia, jotka motivoivat treenaamaan riittävästi.

Aloitin juoksuvuoden Hollannissa tammikuussa. Silloin Egmond aan Zee-nimisessä paikassa Atlantin rannalla juostiin hupaisa puolimaraton. Ensimmäinen seiska kiskottiin meren rannalla, toinen dyyneillä ja kolmas kylän ulkoilureiteillä. Juoksuun osallistui melkein 30 000 ihmistä, yli kymmenen kertaa enemmän kuin kylässä on asukkaita. Juoksun tunnelma oli rento ja toverillinen, juuri niin kuin olla pitää. Sääkin suosi tapahtumaa. Joskus on kuulemma ollut pirun kylmä ja tuulinen keli. Nyt aurinko paistoi, lämpötila oli sopiva, eikä rannan hiekkakaan ollut liian pehmeää.

Egmondin kokemus oli niin mukava, että päätin ilmoittautua Rotterdamin maratonille. Se juostaan noin kuukauden kuluttua. Juoksijamassaa Rotterdamissa on suurin piirtein saman verran kuin Egmondissa, mutta katsojia tulee reitin varrelle noin miljoona. Juoksijoita viihdyttää lisäksi bändi jokaisen kilometrin kohdalla. Aika mahtavaa! Aion yrittää normaalia nopeampaa juoksua, vaikka juoksukilometrejä ei ole kertynyt riittävästi. Eikö ihmisellä ole vähän niin kuin velvollisuus juosta ennätyksensä, kun miljoona ihmistä kannustaa?

Monelle maratonin juokseminen lähtee keski-ikäisestä näyttämisen halusta. Niin kai se lähti minullakin. Varsinaisesti sain herätteen juosta maratonin, kun selkävikojani kaiveltiin jälleen kerran. Yksi selkäspesialisti arveli, että voi tuolla selällä ehkä jotain vielä urheillakin, kunhan ei juokse enää askeltakaan. Se ei oikein sopinut. Tuli heräte treenata lihakset kuntoon. Kun lihakset ovat kunnossa, pystyy myös juoksemaan. Paha kierre on mahdollista kääntää hyväksi.

Vielä vähän siitä näyttämisen halusta. Pointti ei ole itse maratonissa. Se on siinä, jaksaako treenata sen verran, että voi nauttia kaikista massatapahtuman iloista. Ei sinne kannata lähteä kärsimään. Kun treeni maistuu ja maratonkokemus on hieno, ollaan TYKY-toiminnan ytimessä. Mieli on hyvä ja virkeä, kroppa on terve ja flunssat pettyvät. Oi tätä muumipappailun määrää!

Antti Neimala, antti.neimala@yrittajat.fi

Kirjoittaja on Suomen Yrittäjien EU-edustaja Brysselissä.

>> Tutustu myös muihin yrittajat.fi -sivujen blogeihin! 

Viime viikolla julkistettu Small Business Act- tiedonanto on tärkeä aloite. Sitä on käsitelty näillä sivuilla paljon ja käsittelyä jatketaan. Hanke on sen laatuinen, että SY:n on pidettävä sitä aktiivisesti esillä.

Linjapapereiden yksi ongelma on se, etteivät isot ja pienet asiat oikein erotu toisistaan. Otan tässä esille yhden esimerkin. Se on ns. goldplating-ilmiö, jota linjataan Komission tiedonannossa. Goldplating tarkoittaa, että kun jäsenmaat vievät EU-lainsäädännön osaksi kansallisia lakejaan, ne lisäävät EU-normien päälle oman kultaisen silauksensa. Lopputulos on yrityksille hankala. Ylimääräinen sääntely merkitsee ylimääräisiä sopeutumiskustannuksia ja ylimääräisiä juridisia riskejä. Koko systeemin tasolla uhkana on kilpailukyvyn rapautuminen.

Sanoin yllä, että linjapapereissa ongelmana on isojen ja pienten asioiden sekoittuminen keskenään. Goldplatingista sanotaan SBA-päivityksessä seuraavaa: ”The Commission will, in line with the Smart Regulation Communication, explore the possibility for reducing ‘gold plating’ by member states.”

Melkoista hampaatonta munkkilatinaa, vai mitä? Sen taakse kätkeytyy erittäin iso rakenteellinen ongelma: Kultalautastelua harrastetaan kaikissa EU-maissa. Myös Suomessa. Siitä on päästävä eroon. Tavoitteena pitää olla, että kaikki järjestelmiin keräytynyt kuona siivotaan pois. Uutta ei pidä päästää syntymään.

Esittämäni tavoite on helppo rasti, siihen kaikki varmaan yhtyvät. Tavoitteen toteuttaminen tulee olemaan kivinen ja raskas tie. Ensimmäinen vaikeus on erottaa ylimääräinen sääntely siitä, mikä on oikeasti tarpeen. Toinen ja suurempi vaikeus on saada poliitikot ja hallinto sitoutumaan talkoisiin. Uusien uljaiden lakien valmistelu on hienompaa hommaa kuin viritettyjen pommien purkaminen. Älkäämme siis unohtako, että SBA lupaa selvittää, olisiko pomminpurkujoukkoja mahdollista saada liikkeelle. Se on iso juttu.

*****

Sotaisaa maaperää

Belgia ei ole pinta-alaltaan kummoisen kokoinen maa. Silti täällä on mahduttu sotimaan oikein kunnolla. Emme ole hakeutuneet sotien ja tappelusten äärelle tietoisesti, mutta veristä historiaa on tarjolla joka puolella.

Waterloossa kävimme kyllä ihan tarkoituksella selvittämässä, missä ja miten Napoleon tyri. Keskelle peltoa rakennetun monumentin päältä katselimme, mistä hän oli johtanut joukkojaan. Tarina kertoo, että yksi ratkaisevimmista tekijöistä oli ilma. Taistelupäivää edeltävänä yönä satoi niin rankasti, että tykit upposivat peltoon. Siksi Napoleon ei voinut aloittaa hyökkäystä niin aikaisin kuin piti. Vihollisen täydennysjoukkoja ehti paikalle ja huonosti kävi. Tantereelle jäi 45 000 miestä ja 15 000 hevosta. Huh huh.

Viime viikonloppuna kävimme Ardenneilla Orvalin luostarissa. Sinne menimme hienojen maisemien ja oluen takia. Oluen siksi, että luostarissa tehtävä Orval-olut on lempparini täällä ja halusin nähdä paikan. Luostari oli kiva vierailukohde. Sekään ei ollut säästynyt levottomuuksilta, vaan Ranskan vallankumouksen kähinöissä paikka oli poltettu maan tasalle. Sittemmin luostari oli ollut suljettuna pitkään. Nyt se on taas toiminnassa ja on siis kuuluisa oluestaan ja hyvistä juustoistaan. Nostan luostarille peukun pystyyn.

Takaisintulomatkalla pysähdyimme Bastogne-nimisessä paikassa, joka oli ratkaisevassa roolissa II maailmansodan taisteluissa jouluna 1944. Saksalaiset käynnistivät siellä rajun hyökkäyksen murtaakseen liittoutuneiden linjan. Panssarikenraali Patton hoiti paikalle täydennysjoukkoja, ja lopulta hyökkäys saatiin torjuttua. Koko kylä tuhoutui tulituksessa täysin. Nyt paikalla on uljas monumentti ja paljon asiasta kertovia muitakin kohteita. Mielenkiintoista.

Paljon on historiaa pakattu pienelle alueelle. Belgialaisten oma osallistuminen näihin koitoksiin on ollut vaatimatonta. He ovat hoitaneet sotimisen tarpeitaan muualla ja ovatkin saaneet itselleen melkoisen maineen.

Antti Neimala, antti.neimala@yrittajat.fi

Kirjoittaja on Suomen Yrittäjien EU-edustaja Brysselissä.

>> Tutustu myös muihin yrittajat.fi -sivujen blogeihin!

Komissio julkisti keskiviikkona uudistetun Small Business Actin. Se on EU:n yrittäjyyspoliittinen linjapaperi. Paperi on oikein kelvollinen. Haasteena on aina ja ikuisesti se, kuinka hyvät tavoitteet saadaan näkymään käytännön toiminnassa.

Joskus on tullut hymyiltyä vähän vinosti näille maailmoja syleileville ohjelmajulistuksille. Esimerkiksi sille, että Suomen hallituksen tavoitteena on ”tarjota yrittäjyydelle ja innovaatiotoiminnalle Suomessa maailman paras toimintaympäristö.” Hymyn vetää vinoon se oletus, että mitään ihmeitä ei käytännössä tapahdu.

Koskaan ei kuitenkaan pitäisi suhtautua kyynisesti siihen, että yrittäjyyden eteen luvataan tehdä rajusti töitä ja tavoitteet asetetaan korkealle. Eihän tilanne silläkään korjaudu, että tavoitetasoa lasketaan. Pitää vain pystyä huolehtimaan siitä, että annetut lupaukset lunastetaan. Small Business Actin uudistaminen tähtää oikeisiin asioihin: tehostetaan täytäntöönpanoa, monitoroidaan etenemistä, edellytetään jäsenvaltioidenkin raportoivan tekemisistään.

SY:n eilisessä tiedotteessa totesin, että julkisten hankintojen kohdalla uusittukin Small Business Act jätti toivomisen varaa. Ohjelmassa kyllä kannustetaan kaikkia EU-maita toteuttamaan komission kokoamat Parhaat käytännöt, joiden tavoitteena on parantaa PK-yritysten mahdollisuuksia kilvoitella julkisista hankinnoista. Käyttääkseni klassista edunvalvontailmausta linjaus on oikeansuuntainen mutta riittämätön. Koko julkisen sektorin, niin valtion kuin kuntienkin, pitää ottaa PK-yritysten aseman parantaminen strategiseksi tavoitteekseen. Sellaisiin talkoisiin jäsenvaltiot olisi pitänyt haastaa.   

*****

Törmäsin lauantaina kohtalokkaaseen naiseen. Tai pikemminkin hänen autoonsa. Siitä meinasivat kärsiä kaikki tämän viikon suunnitelmat, mukaan lukien työmatka Suomeen. Tarina ei ole minulle eduksi, mutta kerron sen kuitenkin.

Olin lähdössä hakemaan vieraita lentokentältä tyttäreni kanssa. Aikataulu oli tiukka. Silloin sitä toivoo pääsevänsä toimimaan tehokkaasti. Ja mitä kävi? Avasin autotallin oven todetakseni, että ajotien tukkii sininen Peugeot 307. Kuskia ei näkynyt missään. Tämä on aika tyypillistä belgareiden meininkiä liikenteessä. Piittaamatonta ja tyhmää.

Lämpenin nopeasti ja reippaasti. Ensimmäiseksi kehitin raivokkaat tööttäykset omalla autollani. Tulos: Noin kaksikymmentä päätä työntyi naapuruston ikkunoista ihmettelemään möykkää. Autolle ei tietenkään tullut ketään. Vilkuttelin siinä naapureille ikään kuin he olisivat olleet yrityksiäni kannustamassa ja palasin vähän nolona ongelman kimppuun.

Meidän autollamme ei mitenkään päässyt ajamaan väärin pysäköidyn kärryn sivuitse. Harkitsin auton puskemista helkkariin, mutta luovuin ajatuksesta hetken sillä herkuteltuani. Enemmän tyttäreni riemuksi kuin vakavissani tartuin seuraavaksi Peugeotin puskuriin. Yritin samalla nostaa ja työntää autoa taaksepäin. Tulos: Auto ei mennyt mihinkään. Katu-uskottavuuteni rippeetkin kyllä menivät. Ja selkä meni täydellisesti jumiin riuhtomisesta.  

Seuraavaksi olisin todennäköisesti purrut auton pyyhkijän sulat poikki silkasta raivosta. Siinä vaiheessa auton omistaja, tuo kohtalokas nainen saapui paikalle. Oli syystäkin melko säikähtäneen näköinen.  Lausuin hänelle eräitä sanoja, joita nyt asiaankuuluvasti kadun syvästi. Onneksi hän oli kovin ranskankielinen, eikä toivottavasti poiminut aivan kaikkia hienosyisen kommunikoinnin yksityiskohtia.

Hullua reuhtomista auton kanssa kadun enemmän kuin naisen mollaamista. Selkä on jäykkä edelleen. Se ei vertynyt edes siitä, että juoksin seuraavana päivän parin tunnin lenkin. Ihme juttu. Oli pakko taas nöyrtyä ja alkaa tehdä selkää venyttäviä ja vahvistavia liikesarjoja. Ne ovat tylsempiä kuin auton retuuttaminen tai lenkkeily. Mutta järkevämpiä, se on valitettavasti tunnustettava.

Antti Neimala, antti.neimala@yrittajat.fi

Kirjoittaja on Suomen Yrittäjien EU-edustaja Brysselissä.

>> Tutustu myös muihin yrittajat.fi -sivujen blogeihin!

Kaikilla ihmisillä välähtää silloin tällöin. Jopa minulla. Äitini kokosi pikkumiehenä esittämiäni ajatuksia kirjaksi, jonka sain aikanaan rippilahjaksi. Olin esittänyt 3-vuotiaana selvän näkemyksen toiveammateistani. Ilmoitin, että minusta tulee ”roisto Amerikkaan tai roskakori”. Roisto Amerikkaan oli varmaan leffojen vaikutusta, mutta roskakori on edelleen pieni mysteeri. Taidan olla tällä hetkellä jossain toiveideni puolivälissä. 

*****

Tyttäreni ajatelmat ovat ihan toista maata. Niistä ei ole koottu kirjaa, mutta jotkut väläykset ovat jääneet lähtemättömästi mieleen. Parhaan olen varastanut omaksi motokseni.

Tytär oli 5-vuotias, kun meillä oli vaimon kanssa 10-vuotishääpäivä. Olimme sopineet, että me kaikki saamme valita juhlan kunniaksi itsellemme yhden lahjan. Sopimus oli, että lahjat avataan tiettynä tarkkaan määriteltynä hetkenä. Tyttö ei sitten tietenkään jaksanut odottaa valitsemansa häikäisevän hienon Barbie-nuken avaamista. Hän alkoi keksiä erilaisia perusteita sille, että seremoniaa pitää aikaistaa. Ne tyrmättiin hellästi mutta päättäväisesti. Lapsipa ei siitä lannistunut. Hän kokosi henkiset voimavaransa viimeiseen hyökkäykseen ja lausui: ”Iskä ja äiskä, mun täytyy saada lahja nyt heti, koska alussa on enemmän aikaa kuin lopussa.”

Niinhän siinä kävi, että Katja sai tahtonsa läpi. Ja minä sain moton, joka toimii tilanteessa kuin tilanteessa.

*****

Tässä EU-edustajan työssäkin on ihan pakko muistaa, että alussa on enemmän aikaa kuin lopussa. Joka päivä, joka viikko ja joka kuukausi. Ihan varmaa on, että tekemistä riittää. Tehtävät vievät helposti mennessään ja kokonaiskuvan pitäminen koossa on oikeasti yksi tärkeä työtehtävä itsessään. Mitä enemmän peruskysymysten hahmottamiseen käyttää aikaa alussa, sitä vähemmän häiritsee se, että lopussa kaikelle on vähemmän aikaa.

*****

Ensi viikolla komissio julkistaa tiedonannon Small Business Act –ohjelman uudistamiseksi. Ohjelma hyväksyttiin vuonna 2008, ja nyt on sen välitarkastelun paikka. Kaupungilla liikkuvien arvailujen perusteella uusissa suosituksissa kiinnitetään voimakasta huomiota koko ohjelman täytäntöönpanoon. Se ei ole ollut tyydyttävää EU-tasolla eikä jäsenmaissa. Kantava teema on jälleen kerran ”sanoista tekoihin”. Tulisikohan rimaa korottaa ja pyrkiä ”sanoista tehoihin”?

*****

Suomessa Small Business Actin ympärillä on ollut hyvin vähän liikettä. Hallituksen yrittäjyyspolitiikka on keskittynyt TYPO-ohjelman toteuttamiseen. Sen ohessa, että talouskriisi on hallinnut politiikan arkea ja verouudistus keskustelua yrittäjyyden tulevaisuudesta.

Eduskuntavaalien jälkeen valittava hallitus ottaa toivottavasti aktiivisemman otteen Small Business Act´ista. Ohjelma tarjoaa paljon käyttökelpoisia ideoita suomalaisellekin yrittäjyyspolitiikalle. Uuden hallituksen pitää tarttua siihen heti omassa hallitusohjelmassaan. Miksikö? Koska alussa on enemmän aikaa kuin lopussa.

Antti Neimala, antti.neimala@yrittajat.fi

Kirjoittaja on Suomen Yrittäjien EU-edustaja Brysselissä.

>> Tutustu myös muihin yrittajat.fi -sivujen blogeihin!

Viisumit ja hankinnat puhuttavat  

SY:n puheenjohtajien neuvottelupäivät on taas pidetty. Muiden tärkeiden asioiden ohella myös EU-kysymyksiä nousi keskusteluissa spontaanisti esiin. Niistä ei siis puhuttu pelkästään sen johdosta, että olin mukana nimenomaisesti esittelemässä SY:n EU-toimintaa.

Julkiset hankinnat ovat kentän kuohuttajana kestoaihe. Viesti on ollut pitkään sama: paikalliset pk-yritykset eivät pysy markkinoilla mukana, kun kunnat niputtavat hankintoja ja kilpailuttavat ne pelkillä hinnoilla. Hankintamenettelytkin saavat kritiikistä osansa, ne kun koetaan erittäin monimutkaisiksi ja jäykiksi.

EU:ta voi syyttää monista hankintamenettelyiden ongelmista. Direktiivit ovat kiistatta raskaita ja johtavat siihen, että kilpailutus on ”helpointa” järjestää pelkkänä hintakilpailuna. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että meillä ei olisi EU:n laajuisia hankintamarkkinoita, ellei kaikissa maissa pitäisi noudattaa samoja pelisääntöjä. Toinen asia, joka on hyvä muistaa, on se, ettei EU sääntele kuin suurimpia hankintoja suoraan. Kansallisten hankintojen sääntely on ihan kansallisin keinoin saatu ylivaikeaksi.

Komissio on käynnistänyt kuulemisen hankintasäännösten uudistamiseksi. Uudistamisessa olisi sikäli järkeä, että säännösten yksinkertaistaminen olisi todella tarpeellista. Toisaalta taas kyynikot varoittavat aivan oikein, että sääntely saattaa vain horjahtaa ojasta allikkoon: kuka takaa että uudet säännöt toimivat pk-yritysten kannalta paremmin?

Etelä-Karjalan yrittäjät pitivät viisumikeskustelua ansiokkaasti yllä. He totesivat, että heidän alueensa matkailuelinkeinojen kehittymisen kannalta on äärettömän tärkeätä saada parannusta pikaisesti aikaan. Nämä terveiset tulivat annetuiksi rakentavasti, suoraan ja selkeästi myös SY:n EU-edustajalle. Selkeiden toimeksiantojen pohjalta on helppo toimia.

*****

Jag bara tittar deux bières

Kielitaidolla on väliä. Parhaiten sen huomaa, kun ei osaa tarvittavaa kieltä. Täällä Brysselissä pärjäilee kohtuullisen hyvin englannilla, mutta kaikessa kommunikaatiossa se ei riitä. Vähintään ranskaa pitäisi osata. Mielellään tasapuolisuuden nimissä myös flaamia tai siis hollantia.

Näissä ranskan haasteissa mieleen on palannut kokemuksia ruotsin käyttämisestä. Ruotsini ei ole erityisen vahva, mutta hyvin harjoiteltuna ja kohdennettuna sillä pärjää. Opiskeluaikana tehtiin muutamia matkoja Ruotsiin ja olin suunnitellut strategian valmiiksi. Päätin ilmoittaa kaikissa kaupoissa ystävällisesti ja rauhallisesti: ”Jag bara tittar.” Aseistariisuvaa, eikö vain? Jos myyjä vielä yritti jotain, toistin virkkeen hieman painokkaammin. Toimi.

Ranska on hieno kieli. Mutta sitä olisi hauska osatakin. Minulle erityistä tuskaa aiheuttavat ihan turhat artikkelit. Kuka tarvitsee un ja une, le ja la artikkeleita? Pöh, sanon minä. Ehdotin ranskan opettajallekin, että niistä voisi luopua. Ellei hän olisi hallittu ja hillitty sivistyskielen lähettiläs, olisi hän suutahtanut.

Eivät artikkelit aina ihan turhiakaan ole. Ajatelkaapa olutta. Nyt valitettavasti muistan, että se on une bière. Aluksi en muistanut ja oli pakko keksiä jotain. Tajusin, että voin välttää virheen tilaamalla kaksi olutta: Je voudrais deux bières, s´il vous plait. Ihmeellistä että artikkelien muistamattomuus näyttää osuvan sellaisiin sanoihin kuin olut, makkara ja croissant.

Antti Neimala, antti.neimala@yrittajat.fi

Kirjoittaja on Suomen Yrittäjien EU-edustaja Brysselissä.

>> Tutustu myös muihin yrittajat.fi -sivujen blogeihin!

Olen pitänyt Brysseliä rumana kaupunkina. Täällä sataa aina. EU-kokoukset pidetään karmeissa toimistorakennusten kuvatuksissa. Kokoukset ovat absurdeja ja yleensä voi olla tyytyväinen, jos mitään ei ole saatu aikaan. Nimittäin aikaansaannokset menevät liian usein liian pieleen.

Bryssel-kuvani on muuttunut, onneksi. Ja niin on muuttunut myös kuva päätöksenteon järkyttävyydestä.
Eihän tämä olekaan läpiruma vaan oikein vihreä kaupunki, jossa on lukuisia kivoja puistoja. Ja sitä paitsi paljon mäkiä. Sitä ei tule ajatelleeksi taksin tai bussin tai metron kyydissä. Juostessa tulee.

Koska juoksen itsekin jonkin verran, kiinnitän huomiota eri paikkojen juoksukulttuureihin. Täällä porukalla on kivoja tapoja. Yksi mukavimmista on, kun juoksevat tuossa EU-instituutioiden vieressä sijaitsevan puiston ympäri aamulla, päivällä ja illalla. Puistossa on vaikea käydä mihinkään vuorokaudenaikaan niin, ettei siellä olisi ketään vetämässä kahden ja puolen kilsan kierroksia yksin, kaksi tai ryhmässä.

Erityisesti lounaslenkkeily on hauska idea. Yksi komissiossa töissä oleva kaveri totesi, että kun juoksee muutaman rundin, ehtii hyvin hoitaa viikon tärkeimmät jutut. Iskee vain kiinni, kun näkee jonkun sopivan tutun uhrin. Jos ei asia selviä rauhallisemmalla tahdilla, kannattaa kiristää vauhtia. Mikä hieno tapa hoitaa töitä tehokkaasti!

Juoksulobbaus ei ole varsinaisesti syynä siihen, että käsitykseni päätöksenteon järkyttävyydestä on pehmennyt. Syy on arkisempi. Nimittäin kun alkaa saada kuvaa asioiden logiikasta ja eri instituutioiden välisistä suhteista, on valmiimpi ymmärtämään, miksi asiat tehdään niin vaikeiksi. 27 jäsenmaan, komission ja parlamentin päättäessä Euroopan suunnista syntyy erilaisia näkemyksiä ja niin pitääkin olla. Lopulta päätöksiä kuitenkin syntyy ja niiden sisällöstähän tässä pitää olla kiinnostunut. Muutama kauhallinen suomalaista suoranuottisuutta ei toki olisi pahitteeksi.

***** 

Siihen saa mihin tilaa

Belgialaisten sanotaan olevan koirien ystäviä. Me annamme heille kaksinkertaisen mahdollisuuden osoittaa ystävyyttään käytännössä, koska meillä on kaksi koiraa. Useimmiten käy juuri niin kuin Suomessakin, ventovieraat tulevat juttelemaan iloisesti ja kyselemään koirista kaikenlaista.

Kaikki eivät koirista pidä. Täällä yksi syy kielteisempään suhtautumiseen voi olla se, että kaduilla ja puistojen nurtseilla on ylenpalttisesti koirankakkaa. Koirankakka aiheutti minullekin pikku mättelyn erään paikallisen herrasmiehen kanssa. 

Meillä on aina ollut tapana siivota koiriemme jätökset pois siitä, mihin pommit putoavat. Viime sunnuntaina toimin normaalin kaavan mukaan ja keräsin tavaran jalkakäytävältä näppärästi pussiin. Vieressä ollut mies lähestyi minua ja arvelin hänen tulleen kiittämään.

Ukko olikin tuohtunut. Hän kysyi, enkö osaa ohjata koiraani tekemään tarpeita ajotien laitaan. Minä vastasin, että mitä väliä sillä on, kun vien koko hoidon roskikseen. Kun setä vielä puhisi asiaa, kysyin, mihin se kakka ihan tarkalleen piti tehdä.

Eipä siinä mitään, jatkossa saa siihen, mihin tilasi. Pussejakin säästyy.

*****

PS: Kyllä täällä melkein aina sataa, vaikka joku väittikin, että ilmat ovat mainettaan paremmat. Eivät ole.
 

Antti Neimala, antti.neimala@yrittajat.fi

Kirjoittaja on Suomen Yrittäjien EU-edustaja Brysselissä.

>> Tutustu myös muihin yrittajat.fi -sivujen blogeihin!

EU on valtava aparaatti. Pelkästään komission palveluksessa on 38.000 henkilöä, suurin piirtein saman verran kuin Järvenpäässä on asukkaita. Joidenkin arvioiden mukaan Brysselissä toimii 13.000 lobbaria, heillä täyttäisi näppärästi Lieksan kokoisen kaupungin.

Suomi on sen sijaan EU-päättäjänä ja vaikuttajana pieni. Suomella on 1 komissaari 27:stä. Komissaariosuutemme on alle 4 %. Neuvostossa Suomella on 7 ääntä 345:stä, siis noin 2 % kokonaisäänimäärästä. Parlamentissa on 13 suomalaista yhteensä 736 MEP:stä, osuutemme on reippaasti alle 2 %.

******* 

Suomi on yrittäjyysmaanakin pieni. Suomessa on yrityksiä himpun vajaa 264.000. EU:ssa on – tarkasteltavista tilastoista vähän riippuen – vajaa 21.000.000 yritystä. Suomen osuus EU:n yrityspopulaatiosta on reippaan prosentin luokkaa. Meillä SY:ssä on jäseniä yli 110.000. Siitä olemme syystäkin ylpeitä. UEAPME:lla, joka on PK-kentän eurooppalainen äänitorvi ja jonka jäsen SY:kin on, on kaikkien jäsenjärjestöjensä kautta takanaan 12.000.000 yritystä. Edustamme siis alle prosenttia kaikista UEAPME:n jäsenyrityksistä. 

Mitä ihmettä näin pieni jäsenmaa voi saada aikaan? Mihin näin pienellä yritysten määrällä pääsee? Miten näin pieni yrittäjäjärjestö voi vaikuttaa EU:n tai edes UEAPME:n päätöksentekoon?

Kysymykset ovat umpihulluja, vaikka luvuista saakin jonkinlaisen teoreettisen kokonaiskuvan Suomen EU-vaikuttavuudesta. Todelliseen kysymykseen vaikuttavuudesta ja vaikutusmahdollisuuksista ei voi eikä pidä vastata noilla matemaattisilla osuuksilla.

Ei yhteisten asioiden päättäminen ole kaikkien taistelua kaikkia vastaan. Eikä varsinkaan kaikkien taistelua Suomea tai suomalaista yrittäjäjärjestöä vastaan. Äärimmäisen harvoin tulee vastaan asioita, joissa kaikkien edut olisivat rajusti ristissä. Tosin joskus niitäkin on tultava. Silloin julkisuus on taattu, ja kuva ”normaalista” päätöksenteosta syöpyy entistä syvemmälle ihmisten tajuntaan.

Yleensä ollaan siis liikkeellä sellaisten asioiden kanssa, joissa kaikilla on yhteiset tavoitteet. Kuten vaikkapa EU:n sisämarkkinoiden tehostaminen. Tai EU-alueen kehittäminen entistä yrittäjäystävällisemmäksi toimintaympäristöksi. Kuka näitä vastustaisi? Tässähän kisataan siitä, kuka tekee parhaat ehdotukset yhteiseksi hyväksi.

Yhteisiä asioita myös valmistellaan suurella huolella. Nykyään valmistelussa pannaan paljon painoa käytännön vaikutusten arvioinnille. Halutaan tietää, että saadaan aikaan se vaikutus, jota tavoitellaan. Kielteiset vaikutukset halutaan tietenkin välttää. Tällaisessa valmistelussa pienikin voi saada paljon aikaan.

Usein puhutaan termillä ”fact based politics”. Kisassa pärjää se, joka tarjoaa parhaat näkemykset parhailla perusteilla ja näytöillä. Tässä lajissa meillä suomalaisilla on hyvät onnistumisen edellytykset. Hallinnon ja yrittäjien edusmiesten välit ovat hyvät. Asioita tehdään yhdessä yhteisten tavoitteiden eteen. Toimintamme on avointa ja tehokasta, ainakin suhteessa muihin joukkueisiin.

******* 

Ehkä tämä onkin tarinan opetus. Asioiden loputtomassa virrassa ja suurten intohimojen kentillä pienen pelaajan on keskityttävä tärkeimpiin asioihin. On osattava perustella kantansa vastaansanomattomasti. On oltava liikkeellä oikeassa paikassa, oikeaan aikaan, oikealla tavalla. On myös hyväksyttävä, että poliittisessa kuohunnassa isot näkyvät aina pieniä paremmin. Muskelia on hullua pullistella, jos sitä ei yksinkertaisesti ole. Lopulta kuohut kuitenkin katoavat aina näkyvistä. Asiantuntijuus on aalto, joka kantaa pidemmälle.

*******

PS: Suosittelen kaikille, että käytte Suomen pysyvän EU-edustuston nettisivuilla ja luette edustuston päällikön Jan Storen 21. tammikuuta kirjoittaman kolumnin ”Pysyvä edustusto ei ole toimistohotelli”. Kirjoituksessa on oikea henki ja siinä kuvataan erinomaisesti, mistä eurooppalaisessa päätöksenteossa on kysymys. Ajatukset auttavat myös oivaltamaan, millaisessa maastossa yrittäjyyden edunvalvontaa täällä toteutetaan.

Antti Neimala, antti.neimala@yrittajat.fi

Kirjoittaja on Suomen Yrittäjien EU-edustaja Brysselissä.