Ensi viikolla juhlitaan joulua. Komissio putsaa pöytäänsä ennen vuodenvaihteen lomia ja tekee vielä muutaman tärkeän lakiehdotuksen parlamentille ja neuvostolle. Tulossa on esityksiä, jotka koskevat muun muassa julkisia hankintoja.

Julkisten hankintojen sääntelyuudistusta kannattaa seurata tarkasti. Valmistelusta tihkuneiden tietojen perusteella on lupa odottaa, että pk-yritysten pääsyä hankintamarkkinoille helpotetaan. Jos ennakkotiedot pitävät paikkansa, hankintadirektiiveihin on tulossa jopa tietynasteinen pilkkomispakko. Siinäpä mallia kansallisellekin sääntelylle.

Huolestuttaviakin huhuja on kuulunut. Joiltakin osin direktiivien kynnysarvoja ollaan nostamassa turhan korkealle. Lisäksi muiden politiikkalohkojen – ympäristö-, innovaatio- ja sosiaalipolitiikka – vahvempi tuominen hankintasääntelyyn voi hämärtää perusasiaa. Lopulta kyse on julkisten varojen tehokkaasta käytöstä kilpailua hyödyntäen.

*****

Meidän vuokraisäntämme on yrittäjä ja hyvä mies. Hän suhtautuu stoalaisesti kaikkeen muuhun paitsi siihen, että koiramme ovat uhka hänen puutarhansa hyvinvoinnille.

Monsieur Vuokraisännän tyyneyttä testattiin taas, kun talon 13 vuotta vanha lämminvesivaraaja alkoi vuotaa. Varaaja on ylimmässä kolmesta asuinkerroksesta. Ensin vuoto oli vähäinen ja valuma-alue rajoittui kylppäriin, jossa varaaja sijaitsee. Vuokraisäntä soitti putkifirman sähäkästi paikalle vaihtamaan boileria. Suoritus oli erinomainen, vaihdon piti onnistua heti viime perjantaina, vain viikon kuluttua vuodon havaitsemisesta.

Niin. Siis piti tapahtua. Mutta ei tapahtunut. Putkifirma oli kiireessä unohtanut tällit. Jätti tulematta, mutta lupasi tulla maanantaina. Viikonloppuna kävi se mitä aina käy. Vuoto kiihtyi kiihtymistään, vaikka vedet oli katkaistu. Siinä eivät auttaneet edes kaikki talon kylpypyyhkeet, joita vaihdettiin 20 minuutin välein. Vesi karkasi rakenteisiin ja tuli ulos alemman kerroksen kattojen ja seinien läpi. Hyvä kun putkimiehet tulivat sentään maanantaina.  

Ilmaistakseni asian kauniisti olimme harmissamme.  Putkifirman tupelointi sai katastrofin aikaan. Seinät ja katot pitää kuivata ja korjata, ja kaiken kustantamisesta pitää alkaa tapella vakuutusyhtiön kanssa. Menee aikaa, menee rahaa, menee hermot.

*****

Minusta vaikutti siltä, että vuokraisäntämme oli vähemmän raivona kuin me. Vähän yllättävää, talo on kuitenkin hänen. Hän kävi tutustumassa tuhoalueeseen ja pyörähti samalla puutarhassa. Huolta herättivät enemmän koiratuhot ulkona kuin vesivahingot kämpän sisällä. Omistaja oli sitä mieltä, että puutarhan runous on vaarassa. No on varmaan juu. Elli ja Simba eivät ymmärrä sen runouden päälle ihan täysin. Ne eivät tajua, että riipiessään päärynöitä suoraan puista ne tallovat herkkiä kaunokukkia tassuillansa pahanlaisesti.

Myös puutarhan lumosta vastaava puutarhuri on huolissaan. Hän on haluton jatkamaan käyntejään meillä, koska puutarha oli rakastettavampi silloin, kun siellä eivät koirat ilakoineet. Sen verran tämä puutarhaprimadonna kuitenkin leppyi, että oli valmis tulemaan paikalle ainakin kerran vielä. Ei auta muu kuin panna koirat hapattiin vierailun ajaksi ja olla itsekin kovin pahoillaan. Antakaa mun kaikki kestää.
 

Antti Neimala, antti.neimala@yrittajat.fi

Kirjoittaja on Suomen Yrittäjien EU-edustaja Brysselissä.

>> Tutustu myös muihin yrittajat.fi -sivujen blogeihin!