Viisumit ja hankinnat puhuttavat  

SY:n puheenjohtajien neuvottelupäivät on taas pidetty. Muiden tärkeiden asioiden ohella myös EU-kysymyksiä nousi keskusteluissa spontaanisti esiin. Niistä ei siis puhuttu pelkästään sen johdosta, että olin mukana nimenomaisesti esittelemässä SY:n EU-toimintaa.

Julkiset hankinnat ovat kentän kuohuttajana kestoaihe. Viesti on ollut pitkään sama: paikalliset pk-yritykset eivät pysy markkinoilla mukana, kun kunnat niputtavat hankintoja ja kilpailuttavat ne pelkillä hinnoilla. Hankintamenettelytkin saavat kritiikistä osansa, ne kun koetaan erittäin monimutkaisiksi ja jäykiksi.

EU:ta voi syyttää monista hankintamenettelyiden ongelmista. Direktiivit ovat kiistatta raskaita ja johtavat siihen, että kilpailutus on ”helpointa” järjestää pelkkänä hintakilpailuna. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että meillä ei olisi EU:n laajuisia hankintamarkkinoita, ellei kaikissa maissa pitäisi noudattaa samoja pelisääntöjä. Toinen asia, joka on hyvä muistaa, on se, ettei EU sääntele kuin suurimpia hankintoja suoraan. Kansallisten hankintojen sääntely on ihan kansallisin keinoin saatu ylivaikeaksi.

Komissio on käynnistänyt kuulemisen hankintasäännösten uudistamiseksi. Uudistamisessa olisi sikäli järkeä, että säännösten yksinkertaistaminen olisi todella tarpeellista. Toisaalta taas kyynikot varoittavat aivan oikein, että sääntely saattaa vain horjahtaa ojasta allikkoon: kuka takaa että uudet säännöt toimivat pk-yritysten kannalta paremmin?

Etelä-Karjalan yrittäjät pitivät viisumikeskustelua ansiokkaasti yllä. He totesivat, että heidän alueensa matkailuelinkeinojen kehittymisen kannalta on äärettömän tärkeätä saada parannusta pikaisesti aikaan. Nämä terveiset tulivat annetuiksi rakentavasti, suoraan ja selkeästi myös SY:n EU-edustajalle. Selkeiden toimeksiantojen pohjalta on helppo toimia.

*****

Jag bara tittar deux bières

Kielitaidolla on väliä. Parhaiten sen huomaa, kun ei osaa tarvittavaa kieltä. Täällä Brysselissä pärjäilee kohtuullisen hyvin englannilla, mutta kaikessa kommunikaatiossa se ei riitä. Vähintään ranskaa pitäisi osata. Mielellään tasapuolisuuden nimissä myös flaamia tai siis hollantia.

Näissä ranskan haasteissa mieleen on palannut kokemuksia ruotsin käyttämisestä. Ruotsini ei ole erityisen vahva, mutta hyvin harjoiteltuna ja kohdennettuna sillä pärjää. Opiskeluaikana tehtiin muutamia matkoja Ruotsiin ja olin suunnitellut strategian valmiiksi. Päätin ilmoittaa kaikissa kaupoissa ystävällisesti ja rauhallisesti: ”Jag bara tittar.” Aseistariisuvaa, eikö vain? Jos myyjä vielä yritti jotain, toistin virkkeen hieman painokkaammin. Toimi.

Ranska on hieno kieli. Mutta sitä olisi hauska osatakin. Minulle erityistä tuskaa aiheuttavat ihan turhat artikkelit. Kuka tarvitsee un ja une, le ja la artikkeleita? Pöh, sanon minä. Ehdotin ranskan opettajallekin, että niistä voisi luopua. Ellei hän olisi hallittu ja hillitty sivistyskielen lähettiläs, olisi hän suutahtanut.

Eivät artikkelit aina ihan turhiakaan ole. Ajatelkaapa olutta. Nyt valitettavasti muistan, että se on une bière. Aluksi en muistanut ja oli pakko keksiä jotain. Tajusin, että voin välttää virheen tilaamalla kaksi olutta: Je voudrais deux bières, s´il vous plait. Ihmeellistä että artikkelien muistamattomuus näyttää osuvan sellaisiin sanoihin kuin olut, makkara ja croissant.

Antti Neimala, antti.neimala@yrittajat.fi

Kirjoittaja on Suomen Yrittäjien EU-edustaja Brysselissä.

>> Tutustu myös muihin yrittajat.fi -sivujen blogeihin!