EU on valtava aparaatti. Pelkästään komission palveluksessa on 38.000 henkilöä, suurin piirtein saman verran kuin Järvenpäässä on asukkaita. Joidenkin arvioiden mukaan Brysselissä toimii 13.000 lobbaria, heillä täyttäisi näppärästi Lieksan kokoisen kaupungin.

Suomi on sen sijaan EU-päättäjänä ja vaikuttajana pieni. Suomella on 1 komissaari 27:stä. Komissaariosuutemme on alle 4 %. Neuvostossa Suomella on 7 ääntä 345:stä, siis noin 2 % kokonaisäänimäärästä. Parlamentissa on 13 suomalaista yhteensä 736 MEP:stä, osuutemme on reippaasti alle 2 %.

******* 

Suomi on yrittäjyysmaanakin pieni. Suomessa on yrityksiä himpun vajaa 264.000. EU:ssa on – tarkasteltavista tilastoista vähän riippuen – vajaa 21.000.000 yritystä. Suomen osuus EU:n yrityspopulaatiosta on reippaan prosentin luokkaa. Meillä SY:ssä on jäseniä yli 110.000. Siitä olemme syystäkin ylpeitä. UEAPME:lla, joka on PK-kentän eurooppalainen äänitorvi ja jonka jäsen SY:kin on, on kaikkien jäsenjärjestöjensä kautta takanaan 12.000.000 yritystä. Edustamme siis alle prosenttia kaikista UEAPME:n jäsenyrityksistä. 

Mitä ihmettä näin pieni jäsenmaa voi saada aikaan? Mihin näin pienellä yritysten määrällä pääsee? Miten näin pieni yrittäjäjärjestö voi vaikuttaa EU:n tai edes UEAPME:n päätöksentekoon?

Kysymykset ovat umpihulluja, vaikka luvuista saakin jonkinlaisen teoreettisen kokonaiskuvan Suomen EU-vaikuttavuudesta. Todelliseen kysymykseen vaikuttavuudesta ja vaikutusmahdollisuuksista ei voi eikä pidä vastata noilla matemaattisilla osuuksilla.

Ei yhteisten asioiden päättäminen ole kaikkien taistelua kaikkia vastaan. Eikä varsinkaan kaikkien taistelua Suomea tai suomalaista yrittäjäjärjestöä vastaan. Äärimmäisen harvoin tulee vastaan asioita, joissa kaikkien edut olisivat rajusti ristissä. Tosin joskus niitäkin on tultava. Silloin julkisuus on taattu, ja kuva ”normaalista” päätöksenteosta syöpyy entistä syvemmälle ihmisten tajuntaan.

Yleensä ollaan siis liikkeellä sellaisten asioiden kanssa, joissa kaikilla on yhteiset tavoitteet. Kuten vaikkapa EU:n sisämarkkinoiden tehostaminen. Tai EU-alueen kehittäminen entistä yrittäjäystävällisemmäksi toimintaympäristöksi. Kuka näitä vastustaisi? Tässähän kisataan siitä, kuka tekee parhaat ehdotukset yhteiseksi hyväksi.

Yhteisiä asioita myös valmistellaan suurella huolella. Nykyään valmistelussa pannaan paljon painoa käytännön vaikutusten arvioinnille. Halutaan tietää, että saadaan aikaan se vaikutus, jota tavoitellaan. Kielteiset vaikutukset halutaan tietenkin välttää. Tällaisessa valmistelussa pienikin voi saada paljon aikaan.

Usein puhutaan termillä ”fact based politics”. Kisassa pärjää se, joka tarjoaa parhaat näkemykset parhailla perusteilla ja näytöillä. Tässä lajissa meillä suomalaisilla on hyvät onnistumisen edellytykset. Hallinnon ja yrittäjien edusmiesten välit ovat hyvät. Asioita tehdään yhdessä yhteisten tavoitteiden eteen. Toimintamme on avointa ja tehokasta, ainakin suhteessa muihin joukkueisiin.

******* 

Ehkä tämä onkin tarinan opetus. Asioiden loputtomassa virrassa ja suurten intohimojen kentillä pienen pelaajan on keskityttävä tärkeimpiin asioihin. On osattava perustella kantansa vastaansanomattomasti. On oltava liikkeellä oikeassa paikassa, oikeaan aikaan, oikealla tavalla. On myös hyväksyttävä, että poliittisessa kuohunnassa isot näkyvät aina pieniä paremmin. Muskelia on hullua pullistella, jos sitä ei yksinkertaisesti ole. Lopulta kuohut kuitenkin katoavat aina näkyvistä. Asiantuntijuus on aalto, joka kantaa pidemmälle.

*******

PS: Suosittelen kaikille, että käytte Suomen pysyvän EU-edustuston nettisivuilla ja luette edustuston päällikön Jan Storen 21. tammikuuta kirjoittaman kolumnin ”Pysyvä edustusto ei ole toimistohotelli”. Kirjoituksessa on oikea henki ja siinä kuvataan erinomaisesti, mistä eurooppalaisessa päätöksenteossa on kysymys. Ajatukset auttavat myös oivaltamaan, millaisessa maastossa yrittäjyyden edunvalvontaa täällä toteutetaan.

Antti Neimala, antti.neimala@yrittajat.fi

Kirjoittaja on Suomen Yrittäjien EU-edustaja Brysselissä.