Ei, otsikko ei ole rohkea kannanotto velkakriisiin. Se ei viittaa siihen, että velkakriisin mikään osapuoli olisi edes yrittänyt varastaa keneltäkään mitään. Otsikon takana on jotain arkisempaa ja pienempää, hämmästys siitä, kuinka melkein kaikki joutuvat täällä varkauksien kohteeksi.

Ennen varkauksiin perehtymistä on pakko esittää muutama havainto meneillään olevasta vakuusjupakasta. Tuntuu siltä, että kokonainen lauma mopoja on karannut kerralla käsistä. Nyt on hyvin vaikeaa erottaa olennaisia ja vielä olennaisempia asioita toisistaan.

Tiedotusvälineille tilanne on herkullinen. Käsillä on ennennäkemätön kriisi, joka panee jäsenmaiden talouksia polvilleen ja ravistelee euron sekä koko EU:n perustaa. Isoja uutisia on ollut tarjolla jatkuvalla syötöllä. Lisäksi kriisin kotimainen kommentointi on henkilöitynyt epätavanomaisella tavalla: Soini, Urpilainen, Katainen, Tuomioja, Stubb, Haglund ja Jaakonsaari panevat itseään likoon, kaikki ampuvat kovaa ja näkemykset hajoavat puolueiden sisällä. Kun eräät ministerit vetivät vielä mediat suoraan osallisiksi draamaan, ei vauhtia ja vaaratilanteita ole puuttunut.

Kriisin – ja vakuuskiistan – arvioiminen yritysten kannalta on hyvin hankalaa. Sen verran kuitenkin on mahdollista sanoa, että EU:n ja yhteisvaluutan puolustaminen on välttämätöntä. Kun perusta järkkyy, pitää turvata järjestelmän toimintaedellytykset. Niin tärkeä asia kuin Kreikalta vaadittavat vakuudet onkin, koko sisämarkkinoiden toiminnan turvaaminen on vielä tärkeämpää. Mitä syvemmälle kuoppaan joudutaan, sitä tuskallisempaa sieltä on kivuta ylös. 

Moni arvovaltainen vaikuttaja on jo ehtinyt pohtia, kuinka paljon Suomen asema EU-maana on kärsinyt kiistan johdosta. On vihjattu, että Suomi on menettänyt sitä luotettavan kumppanin asemaa, jonka se on saavuttanut aiemmalla määrätietoisella toiminnallaan. Asian vetäminen äärimmäisen tiukalle paneekin yhteistyösuhteet koetukselle. Mutta ei EU:n toiminta voi sentään olla siitä kiinni, kuka kenetkin suututtaa. Kun tarmo päästään suuntaamaan kasvun edellytysten luomiseen, tarvitaan kaikkien täydellistä sitoutumista. Myös niiden, jotka ovat tässä rähinässä häviäjien puolella.

*****

Otsikko on viittaus lomalta palaamisen tunnelmiin. Vajaan kolmen viikon Suomi-loman jälkeen sitä taas vertailee hetken Brysselin meininkiä kotimaiseen. Tulee arvioitua täällä vietettyä ensimmäistä vuotta ja suunniteltua tulevaa. Ensimmäisenä vuonna yksi kielteisimmistä kokemuksistamme oli kotiimme kohdistunut murtovarkaus.

Olimme asuneet täällä 9 päivää, kun kotiimme murtauduttiin. Varkaat olivat onneksi siistejä ja jättivät talon nopeasti hälytyksen lauetessa. Taloudellinen menetys oli joka tapauksessa tuntuva. Suurin haitta oli kuitenkin kodin välitön muuttuminen turvattomaksi paikaksi. Turvallisuuden tunteen rakentaminen oli ikävän alun jälkeen erittäin työläs prosessi. Osittain se jatkuu vieläkin. 

Varkauksien kohteeksi joutuneilla on sattuneesta syystä tarjolla runsaasti vertaistukea. Me puhuimme kokemuksestamme ystävien, kollegoiden, naapureiden, poliisien sekä turva-alan ja vakuutusyhtiön asiantuntijoiden kanssa. Kaikilla oli tarinoita teemasta. Häkellyttävintä oli juuri se, että varkauksien kohteeksi joutumista ei voi välttää.

En oikein pysty tajuamaan, miksi varkaudet ovat täällä niin tolkuttoman yleisiä. Kaupunkihan on lopulta aika pieni. Taloissa on hälytyslaitteet, ja poliisitiheyskin taitaa olla maailman kärkeä. Miksi pirussa varkaudet pitää hyväksyä osaksi normaalia elämää, vauhdikkaiden tarinoiden rakennusaineeksi? Sitä paitsi tämä on muuten turvallinen ja rauhallinen kaupunki. Eikö tässäkin ole paha ristiriita? Humalaisia ei ole missään ja kaduilla on rauhallista. Pitääkö varastelu nuorison poissa pahanteosta, mitä?

Onneksi kotiin ei sentään ollut murtauduttu loman aikana. Jos olisi, kämppä olisi saattanut mennä vaihtoon. Ja se olisi ollut harmi. Heti ensimmäisenä päivänä töissä pääsin sitten kuulemaan tuoreimman varkaustarinan. Kollegan autosta oli viety sisältä kaikki irtain. Auto oli ollut parkissa kotitalon edessä. Ei murtojälkiä, ei hälytyslaitteen reagointia. Miksi ei? Poliisin mukaan varkaat pystyvät helposti avaamaan autojen lukot koodeilla, jotka ovat saaneet haltuunsa. Heillä on vähän niin kuin yleisavain kaikkiin kadulla pysäköityihin autoihin.

Varkaat ovat vaikuttava osa tätä yhteisöä. Arki pitää järjestää osin heidän ehdoillaan. Lisätään talon lukitusta ja hälytyslaitteita. Pannaan auto aina talliin. Kun meidän ryöstämisemme on hankalampaa kuin naapurin, saamme olla rauhassa. Vähän harmittaa naapurien puolesta.
 

Antti Neimala, antti.neimala@yrittajat.fi

Kirjoittaja on Suomen Yrittäjien EU-edustaja Brysselissä.

>> Tutustu myös muihin yrittajat.fi -sivujen blogeihin!