Tilastot eivät päästä minua otteestaan. Olen auttamattoman kiinnostunut sellaisista ilmiöistä kuin yritysten jakautuminen kokoluokittain, työnantajayritysten osuus kaikista yrityksistä ja PK-yritysten aktiivisuus suorassa viennissä.

Tällä viikolla tein jopa pienen EU-uutisen hyvin kiinnostavasta ja samalla runsaasti kysymyksiä herättävästä tilastollisesta katsauksesta. Jutun aiheena oli sisämarkkinoiden ”tulostaulu”. Tulostaulu seuraa, myöhästyvätkö jäsenmaat sisämarkkinasäännösten kansallisessa voimaan saattamisessa ja tekevätkö ne siinä virheitä. Kiinnostavaa kuin mikä, vai mitä? Noh, minua se kiinnostaa.

On erikoista, että EU-maat eivät suorastaan kilpaile siitä, kuka saattaa sisämarkkinat nopeimmin ja tehokkaimmin voimaan. Kysehän on nimenomaan yritysten toimintaympäristöä vahvistavasta sääntelystä. Miksi pahaksi pojaksi nimeämäni Italia haluaa olla parantamatta yritysten toimintaedellytyksiä? Onko kyse poliittisesta populismista – esiintyykö sellaista Italiassakin, hehhee? Vai onko kyse siitä, että säännökset ovat niin huonoja, ettei niitä kannata saattaa voimaan? Onko kyse resurssien puutteesta? Yleisestä kyvyttömyydestä? Mistä?

En taida edes yrittää vastata noihin puolivillaisiin kysymyksiin. Kai tässäkin asiassa on loppujen lopuksi kysymys siitä, että sisämarkkinoiden toimivuutta ei ole mielletty yhtä tärkeäksi joka puolella. Olosuhteet ja poliittinen perinne sekä ajankohtainen poliittinen tilanne ovat eri maissa erilaiset. Suomen kaltaiselle pienelle maalle on varmasti eduksi, jos sisämarkkinat toimivat.

Komissio julkistaa ensi viikolla Single Market Act´in jatkotiedonannon. Siinä linjataan kiireisimmät toimet, jotka toteutetaan sisämarkkinoiden tehostamiseksi. Tehostaminen onkin välttämätöntä. Ei pidä erehtyä luulemaan, että tehostamisen voisi korvata lopettamalla koko sisämarkkinat. 

*****

Tyttäremme istui lohduttomana talon ulkoportailla, kun tulin viime perjantaina töistä kotiin. Hän ja Katri-serkku olivat olleet koiriemme Ellin ja Simban kanssa lenkillä. Heidän tultuaan sisään ulko-ovi oli jäänyt raolleen ja Simba-pentu oli poistunut paikalta kovaa vauhtia. Katri oli etsimässä Simbaa. Katja odotti minua kertoakseen karmeasta tapauksesta ja saadakseen toimintaohjeita.

Järkytyin koiran kohtalosta kovasti. Kyselin ahdistuneena ja suuttuneena, miten on mahdollista, että ovi on jäänyt sillä lailla auki. Vapauttava vastaus oli, että huhtikuun ensimmäisenä päivänä moni mahdoton asia muuttuu mahdolliseksi.

*****

Viikonloppua jatkettiin muiden merkkipäivien vietolla. Katja nimittäin soitti lauantaina ja kysyi, olenko muistanut että sunnuntaina on äitienpäivä. No en ollut muistanut. Hyvä kun hän muisti. Annoin Katjalle heti luvan ostaa kirjan ”A book for Mum. Because she is so Special.”  Myöhemmin sovittiin, että käydään sunnuntaiaamuna hakemassa lähileipomosta jotain tosi hyviä herkkuja aamupalapöytään.

Leipomolle kävellessä aloin miettiä, oliko äitienpäivähälytys tullut ihan oikeaan aikaan. Eikös sitä ole yleensä juhlittu toukokuussa? Olin jo aika varma, että nyt tuli hutikuti. Ei se mitään, päätettiin Katjan ja koirien kanssa, että kirja ja herkut annetaan juhlavin menoin. Juhlittu äiti oli kovin iloinen erehdyksestä. Näitä erehdyksiä saa kuulemma tehdä lisääkin.

Antti Neimala, antti.neimala@yrittajat.fi

Kirjoittaja on Suomen Yrittäjien EU-edustaja Brysselissä.

>> Tutustu myös muihin yrittajat.fi -sivujen blogeihin!