Tältä sivulta löydät tietoa jätehuollosta seuraavista aiheista:

• Jätehuolto
• Jätteenkuljetus
• Ongelmajäte 

Jätehuolto

Jätehuollon järjestäminen on jätelain mukaan ensisijaisesti jätteen haltijan velvollisuus. Kunnan vastuu on määritelty jätelain 13. pykälässä. Kunnan on järjestettävä asumisessa syntyneen ja sii­hen rinnastettavan muun kuin ongelmajätteen hyödyntäminen ja käsittely. Kunnan on järjestettävä myös asumisessa ja maa- ja metsätaloudessa syntyneen ongel­majätteen hyödyntäminen ja käsit­tely, jollei kysymys ole kohtuuttomasta määrästä jätettä. Jätteen haltijan kanssa tehtävällä sopi­muksella kunta voi järjestää muunkin jätteen hyödyntämisen tai käsittelyn.

Yrityksen ja yhteisön tehtävänä on tunnistaa, lajitella ja varastoida sekä toimittaa toiminnassaan syntyneet jätteet ja ongelmajätteet asianmukaiseen vastaanottopaikkaan, jolla on siihen tarvittavat luvat. Mikäli jäte halutaan toimittaa hyödynnettäväksi tai käsiteltäväksi toiseen maahan, on siir­rossa noudatettava EY:n jätesiirtoasetuksen määräyksiä.

Yritykset, kaupat, yksityinen palvelutoiminta, teollisuus- ja tuotantolaitokset vastaavat itse jäte­huollostaan ja hankkivat palvelut haluamiltaan palveluntarjoajilta. Palveluja saa ostaa vain jäte­huoltoyrityksiltä, jolla on vaadittavat luvat. Kunnan vastuulle kuuluu kuitenkin ns. kivijalkayritysten jätteet , joita ovat asuinkiinteistöissä sijait­sevissa liikehuoneistoissa syntyvät muut kuin ongelma­jätteet, jotka ominaisuudeltaan, koostumuk­seltaan ja määrältään vastaavat asumisessa syntynyttä jätettä ja jotka toimitetaan kiinteistön halti­jan luvalla kiinteistöllä olevaan keräyspaikkaan. Yritysten on myös muistettava, että kunnilla on omat jätehuoltomääräykset, jotka koskevat myös yrityksiä. Kunnan jätehuoltomääräyksiin on syytä perehtyä huolella.

Eräiden jätteiden osalta tuotteen valmistaja ja maahantuoja vastaavat käytöstä poistetun tuotteen jätehuollosta ja siitä aiheutuvista kustannuksista. Tällöin puhutaan tuottajavastuusta. Suomessa on käytössä sähkö- ja elektroniikkalaitteita, romurenkaita, romuajoneuvoja, keräyspape­ria ja pak­kauksia koskevat tuottajan vastuun periaatteella toimivat jätehuoltojärjestelmät. Tuottaja­vastuu ulottuu syyskuusta 2008 alkaen myös paristojen ja akkujen sekä sellaisia sisältävien ajo­neuvojen ja laitteiden jätehuoltoon.

Jätehuollon järjestämisvastuut voidaan siis jakaa kolmeen ryhmään:

1. Asumisessa syntyvät ja niihin ominaisuudeltaan, koostumukseltaan ja määrältään rinnastettavat julkisen toiminnan muut kuin ongelmajätteet, joiden jätehuollon järjestäminen on kunnan vastuulla.
2. Elinkeinotoiminnan jätteet, joiden jätehuollon järjestäminen on jätteen tuottajan vastuulla.
3. Tuottajavastuun piiriin kuuluvat jätteet, joiden jätehuollon järjestämisestä vastaavat kyseisten tuotteiden valmistajat, maahantuojat ja pakkaajat.

Jätteenkuljetus

Kunnan vastuulle kuuluva jätteenkuljetus voidaan hoitaa joko kunnan järjestämänä tai sopimus­perusteisesti. Kunta päättää siitä, kumpaa järjestelmää sen alueella noudatetaan. Jätelain mukaan teolli­suus-, palvelu- ja muut yritykset vastaavat aina itse jätteenkuljetustensa ja muiden jätehuolto­pal­velujensa hankinnasta ja kilpailuttamisesta.

Kunnan järjestämässä jätteen kuljetuksessa kunta pääsääntöisesti tilaa jätteen kul­jetuspalvelut yksityisiltä kuljetusyrittäjiltä kilpailuttamisen jälkeen. Sopimusperusteisessa jätteenkuljetuksessa jätteen haltija sopii jätteen kuljetuksesta suoraan kuljetuksensuorittajan kanssa. Noin puo­lessa Suomen kunnista on käytössä sopimusperusteinen jätteenkuljetus.

Sopimusperusteisessa kuljetusjärjestelmässä kotitaloudet asiakkaina voivat itse päättää halua­mastaan hinta-laatusuhteesta ja kuljetusyritykset kilpailevat koko ajan markkinoilla asiakkaistaan. Sopimusperusteisen järjestelmän etuja ovat asiakaslähtöisyys ja joustavuus ja se mahdollistaa investoinnit jätehuollon pitkäjänteiseen kehittämiseen sekä uusien teknologioiden kehittymiseen. Sopimusperusteinen järjestelmä perustuukin useimmiten paikalliseen yrittäjyyteen ja siten sopi­musperusteinen malli tukee myös kunnan elinkeinopolitiikkaa. Kunnan kilpailuttamassa mallissa kiinteistöt eivät voi itse valita palveluntarjoajaa, vaan kunta tai sen perustama jätelaitos kilpailuttaa jätteenkuljetukset kes­kitetysti asukkaiden puolesta.

Lue Suomen Yrittäjien tiedote: Sopimusperusteinen jätteenkuljetus säilytettävä

Ongelmajätteet

Ongelmajätteitä ovat jätelain mukaan sellaisia jätteet, jotka kemiallisen tai muun ominaisuutensa vuoksi voivat aiheuttaa vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Ongelmajätteet on pidettävä erillään muista jätteistä.

Jätelain mukaan ongelmajätteen haltija vastaa jätteistään, kunnes ne on toimitettu asianmukaiseen käsittelypaikkaa tai luovutettu vastaanottajalle, jolla on jätelupa. Ongelmajätteet on käsiteltävä vaarattomaksi niin, ettei niistä aiheudu vaaraa terveydelle tai ympäristölle. Jätteen tuottajalla on velvollisuus olla selvillä tuottamansa jätteen laadusta, määrästä, syntyperästä sekä jätteen terveys- ja ympäristövaikutuksista. Ongelmajätteet asettavat haitallisuutensa vuoksi erityisiä vaatimuksia jätteen kuljetukselle ja kä­sittelylle.

Kunnan on järjestettävä myös asumisessa ja maa- ja metsätaloudessa syntyneen ongel­majätteen hyödyntäminen ja käsit­tely, jollei kysymys ole kohtuuttomasta määrästä jätettä. Muussa toiminnassa, kuten teollisuudessa, syntyneiden ongelmajätteiden jätehuollon järjestäminen on ensisijaisesti jät­teen haltijan velvollisuus.

Yrityksen johdon tulee olla selvillä yrityksessä käytössä olevista aineista ja niiden vaarallisuudesta. Yrityksellä on myös velvollisuus kouluttaa henkilökuntaa ja järjestää asianmukaiset suojaimet. Ongelmajäte ei ole koskaan ilman omistajaa. Jätteen siirtyessä luvan omaavalle kerääjälle siirtyy myös jätteen vastuu ja selvilläolovelvollisuus.

Suomessa on useita ongelmajätteiden käsittelyyn ja hyödyntämiseen erikoistuneita yrityksiä. Mer­kittävin on valtion, kuntien ja teollisuuden yhdessä omistama valtakunnallinen ongelmajätelaitos Ekokem Oy Ab Riihimäellä.

Jäteasetuksen liitteessä 4 on lueteltu ne ominaisuudet, joiden perusteella jätteet luokitellaan on­gelmajätteiksi. Ongelmajätteeksi luokiteltavat jätelajit on nimetty ympäristöministeriön asetuksella annetussa yleisimpien jätteiden sekä ongelmajätteiden luettelossa (1129/2001). Kyseinen luettelon mukainen luokitus perustuu EY:n jätteiden ja vaarallisten jätteiden luetteloon. Luettelo on sitova, eli luettelossa ongelmajät­teeksi merkitty jäte katsotaan aina ongelmajätteeksi.

Luettelo yleisimmistä ongelmajätteistä

• ajoneuvojen jäähdytin-, jarru- ja kytkinnesteet sekä lyijyakut
• elohopeakuumemittarit ja käyttämättä jääneet lääkkeet (apteekkiin tai kiertävään keräysau­toon)
• jäteöljyt, öljynsuodattimet ja muut öljyiset jätteet
• paristot, nappiparistot ja ladattavat akut
• liuottimet kuten tärpätti, tinneri, asetoni ja liuotinpitoiset pesuaineet
• loisteputket, pienoisloistelamput ja energiansäästölamput 
• maalit, liimat, lakat ja hartsit sekä puunsuoja- ja kyllästysaineet
• kaasua sisältävät tai sisältäneet paineastiat ja aerosolipakkaukset 
• painekyllästetty puu
• emäksiset pesuaineet
• osa sähkö- ja elektroniikkaromusta 
• torjunta- ja desinfiointiaineet
• valokuvauskemikaalit
• voimakkaat hapot kuten rikkihappo