sy-logo-topleft
Yrittäjien aluejärjestösivustot:
Jäsensivut

Yksityisen elinkeinonharjoittajan verotus

Tuloksen laskenta ja verotus

Yksityisen elinkeinonharjoittajan eli toiminimen tulos lasketaan elinkeinoverolain säännösten mukaan vähentämällä veronalaisesta tulosta ensin sen hankkimisesta aiheutuneet menot. Tulos verotetaan yrittäjän ansio- tai pääomatulona. Pääomatuloa on määrä, joka vastaa 20 % (verovelvollisen niin vaatiessa 10 % tai verovuodesta 2010 alkaen myös 0%) yrityksen nettovarallisuudelle lasketusta tuotosta. Näin laskettu pääomatulo-osuus verotetaan 30 %:n verokannan mukaan. Yli 40 000 euron (vuoden 2014 alusta*) pääomatuloista veroprosentti on 32. Loppuosa tilikauden tuloksesta verotetaan yrittäjän ansiotulona progressiivisen tuloveroasteikon mukaan.
(*Vuosina 2012 ja 2013 progressioraja oli 50 000 eurossa.)

Toiminimen nettovarallisuus lasketaan siten, että yrityksen veronalaisista varoista vähennetään vähennyskelpoiset velat. Nettovarallisuuden laskennan perustana on verovuotta edeltäneen verovuoden päättyessä elinkeinotoimintaan kuulunut nettovarallisuus. Uuden elinkeinonharjoittajan ensimmäisenä verovuotena pääoman tuottoperusteena on verovuoden elinkeinotoiminnan nettovarallisuus. Nettovarallisuutta laskettaessa ei oteta huomioon yrittäjän yksityistalouteen kuuluvia varoja ja velkoja. Yksityisen elinkeinonharjoittajan verovapaita ns. käyttelytilejä ja lähdeverollisia tilejä ei lueta nettovarallisuuteen. Toiminimen nettovaroihin lisätään myös 30 % elinkeinotoiminnan maksetuista ennakonpidätyksen alaisista palkoista. Huomioon otetaan palkat, jotka on maksettu verovuoden päättymistä edeltäneiden 12 kuukauden aikana.

Yrittäjäpuolisot

Jos puolisot työskentelevät yhdessä yrityksessä, ansiotulo-osuus voidaan jakaa puolisoiden kesken heidän työpanostensa suhteessa. Työpanokset katsotaan yhtä suuriksi, jollei muuta osoiteta. Pääomatulo-osuus jaetaan puolisoiden kesken niiden osuuksien mukaan, joka heillä on elinkeinotoiminnan piiriin kuuluvaan omaisuuteen. Jollei muuta selvitystä esitetä, jaetaan pääomatulo-osuus puoliksi.

Yksityinen elinkeinonharjoittaja ei voi maksaa itselleen, puolisolleen eikä alle 14-vuotiaalle lapselleen verotuksessa vähennyskelpoista palkkaa.

Nettovaroja laskettaessa eri omaisuuserät arvostetaan poistamattomaan hankintamenoon. Käyttöomaisuuteen kuuluvat kiinteistöt arvostetaan kuitenkin verotusarvoon, jos verotusarvo on poistamatonta hankintamenoa korkeampi.

Mitä varakkaampi liike on, sitä suurempi osa verotettavasta tulosta on pääomatuloa. Jos liikkeen oma pääoma on negatiivinen tai nolla, yritystulo on kokonaan progressiivisesti verotettavaa ansiotuloa. Kiinteistöjen ja käyttöomaisuuteen kuuluvien arvopapereiden luovutusvoitto luetaan kuitenkin yksityisliikkeessä aina kokonaan pääomatuloksi, vaikka luovutusvoitto ylittäisi 20 %:n tuoton nettovaroille.

Yksityisliikkeen matkakorvaukset ja autokulut

Elinkeinonharjoittajan matkakorvaukset poikkeavat palkansaajan ja myös omasta osakeyhtiöstä tai henkilöyhtiöstä palkkaa nostavien yrittäjien verovapaista matkakorvauksista.

Kun auto ei ole liikkeen kirjanpidossa

Yksityinen elinkeinonharjoittaja voi vähentää matkan aiheuttamat elantokulujen lisäykset todellisten kulujen mukaan yrityksen kirjanpidossa. Jos todelliset kulut ovat pienemmät kuin palkansaajan päiväraha ja kilometrikorvaus, yrittäjä saa tehdä verotuksessa lisävähennyksen, joka nostaa edellä mainitut korvaukset palkansaajalle maksettavan kilometrikorvauksen suuruiseksi.

Toinen vaihtoehto on, ettei elinkeinotoiminnan tulosta lainkaan rasiteta matkoista aiheutuneilla kuluilla. Elinkeinonharjoittaja tekee tällöin lisävähennysvaatimuksen veroilmoituksellaan. Lisävähennys on samansuuruinen kuin palkansaajan päiväraha ja kilometrikorvaus.

Kun auto on liikkeen kirjanpidossa

Auto tulee viedä liikkeen kirjanpitoon, jos sen pääasiallinen käyttö tapahtuu elinkeinotoiminnassa. Käyttö on pääasiallista, kun yli puolet ajoista on elinkeinotoiminnan ajoa. Satunnaiset vuosivaihtelut eivät vielä pakota muuttamaan auton kirjanpitokäsittelyä.

Kun auto on merkitty kirjanpitoon, myös auton kaikki kulut ovat siellä rasittamassa elinkeinotoiminnan tulosta. Tällöin yksityisajojen osuus tulee ottaa veroilmoituslomakkeella pois yrityksen kuluista. Yksityisajoiksi lasketaan myös kodin ja työpaikan väliset matkat. Yksityisajojen osuus osoitetaan luotettavimmin ajopäiväkirjalla. Ajopäiväkirjan pitäminen elinkeinotoiminnan ajojen osalta on suositeltavaa. Ellei sitä ole pidetty, saattaa olla jälkikäteen vaikea näyttää, missä on ajettu ja mihin asiaan liittyen.

>> Verohallinnon ohje liikkeen- ja ammatinharjoittajien matkakustannusten vähentämisestä 

Voitonjako

Koska toiminimeä verotetaan vuositasolla syntyneestä tuloksesta, toiminimenharjoittaja voi vapaasti ilman tuloveroseuraamuksia siirtää varoja yrityksestä itselleen. Korot eivät ole vähennyskelpoisia silloin, kun oma pääoma on yrittäjän yksityisottojen vuoksi negatiivinen ja yksityisottoja on rahoitettu velkarahalla.

Elinkeinonharjoittaja voi tehdä verotettavasta tulostaan ns. toimintavarauksen. Varauksen määrä pienentää verotettavaa tuloa. Varauksen määrä on enintään 30 % tilikauden päättymistä edeltäneiden 12 kuukauden aikana maksettujen ennakonpidätyksenalaisten palkkojen määrästä. Varauksen tekeminen lykkää tulon verottamisajankohtaa. Elinkeinotoiminnan tappiot vähennetään seuraavan 10 vuoden aikana syntyvästä elinkeinotoiminan tulosta tai tappion voi vaatia osittain tai kokonaan vähennettäväksi saman vuoden pääomatuloista.

- päivitettu 7.2.2014

Suomen Yrittäjät, Mannerheimintie 76 A, PL 999, 00101 HELSINKI, puhelin 09 229 221, faksi 09 229 229 80, toimisto@yrittajat.fi