Tosielämän Lost in translation: Kokemuksia teknologiamessujen takaa | Yrittajat.fi

Etsi

Tosielämän Lost in translation: Kokemuksia teknologiamessujen takaa

Matkustin eilen Shanghaihin osallistuakseni täällä CES Asia -teknologiamessuille. Kyseessä on Las Vegasin järkälemäisten CES-messujen selvästi minimalistisempi versio eli ainoastaan viisi messuhallia täynnä uusinta teknologiaa. Uskokaa tai älkää, viisi messuhallia on vähän verrattuna (anteeksi ylisanat) kaaosmaiseen Las Vegasin teknologiailotulitukseen.

Messujen annista voitte lukea tämän viikon aikana Yrittäjien verkkosivuilta. Ajattelin käyttää blogissani palstatilaa kiinalaisen elämänmenon havainnollistamiseen.

Ensinnäkin, Shanghai ja kotikaupunkini Riihimäki ovat oudolla tavalla lähellä toisiaan. Molemmissa on nimittäin valtava määrä partureita. Tai no, ehkä Riihimäen parturit ovat vielä helposti laskettavissa mutta Shanghaissa niitä on joka paikassa. Ja ne ovat isoja.

Vähintään yhtä paljon on ruokakauppoja. Täällä voi siis huoletta ostaa terveellisen välipalan, kuten hedelmän, pienestä Family-marketista ja jättää epäterveelliset pikaruuat syömättä. Kauppa on aina lähellä, kun tulee nälkä.

Edellä mainitut huomiot eivät yllätä, onhan Shanghai väkiluvultaan maailman suurin kaupunki. Ihmisiä on 24 miljoonaa. Eli valtava määrä parturoitavia ja syötettäviä.

Törmäsin tänään ensimmäistä kertaa elämässäni todelliseen kielimuuriin. Nyt tiedän, miltä tuntuu, kun kukaan ei ymmärrä minua enkä minä ymmärrä ketään.

Tilasin taksin hotellista, tarkoituksena lähteä messualueelle. Istuin taksiin ja näytin luottokorttia. Seuraavan 10 minuutin ajan kuski ja minä yritimme ymmärtää toisiamme, kunnes kuski kaartoi takaisin hotellin pääoven eteen. Siellä kuulin auttavasti englantia puhuvalta ovimieheltä, että yksikään kiinalainen taksi ei ota vastaan maksua luottokortilla.

Kun vihdoin olin löytänyt automaatin ja minulla oli käteistä, istahdin uudelleen taksiin. Jälleen kerran tuli selväksi, ettei se kannata ilman kiinan kielellä kirjoitettua määränpäätä. Kaarroimme siis jälleen kerran takaisin hotelli eteen. Annoin ovimiehen selvittää, minne olen menossa.

Puolentoista tunnin päästä kielimuuriepisodin päästä olin messuilla, tosin väärän hallin edessä. Kävelin puoli kilometriä ja löysin oikean osoitteen.

Messupäivän jälkeen minua janotti. Kävelin jonkin matkan päähän ja löysin viihtyisän ravintolakadun. Valitsin summittaisesti ravintolan ja istahdin pöytään.

Seuraavat 20 minuuttia yritin selvittää tarjoilijalle haluavani kevytkolan. Vihdoin kun hän näytti ymmärtäneen, pöytään alettiin kantaa lautasia ja useita erilaisia ruoka-annoksia.

Lost in translation, taas.

Huomenna aion tsempata. Aion tulla ymmärretyksi.