Etsi

Ennen kaikki ei ollut paremmin

Suomen Yrittäjien kasvuyrittäjäverkoston ensimmäisen kokouksen jälkeen huomasin olevani mukana hienossa porukassa. Samalla huomasin miettiväni, millainen on oma mielikuvani yrittäjästä eilen, tänään ja huomenna?

Lapsuudestani 1970-luvulla muistan naapurustosta muutaman yrittäjäksi tiedetyn henkilön. Kyse oli kavereiden isistä. Nimenomaan isistä – naisten yrittäjyyttä ei kai oltu oikein tunnistettu vielä?

Yrittäjäisät muistan suoraviivaisina, aavistuksen itsekkäinä ja varmasti kovaäänisinä verrattuna muihin vanhempiin. Heillä oli varmat mielipiteet ja otteet asiaan kuin asiaan. En kuitenkaan tahdo muistaa, että he olisivat vaikuttaneet erityisen varakkailta tai poikkeuksellisen kekseliäiltä. Kaikki tuntuivat kuitenkin tekevän kovasti töitä tai ainakin puhuvan paljon siitä. Kansainvälisesti suuntautuneita olivat ainoastaan virkamiehet ja suuryritysten palveluksessa olevat.

Opiskeluvuosina 1980-luvulla yrittäjyys näyttäytyi pienen ryhmän anekdoottina. Otaniemessä lähes kaikkien teekkarien haave tuntui olevan asiantuntija- tai johtajaura jonkin suuryrityksen palveluksessa. Yrittäjyyttä en muista suuresti tavoitellun tai haaveillun.

Poikkeuksen muodosti professori Martti M. Kailan vetämät liikkeenjohdon kurssit, joissa tuli mukana tuulahdus piilaaksoa, ja joissa luultavasti yrittäjyyden siemen tarttui myös allekirjoittaneeseen. Kailan ympärille keräytyi innostuneita yrittäjähenkisiä opiskelijoita.

Valmistumisen jälkeen läpi 1990-luvun olin asiantuntija- ja johtotehtävissä, joissa suuri osa asiakkaistani oli yrittäjiä. Luultavasti tapasin tuhansia yrittäjiä.

Silloisissa tehtävissä oli myös mahdollista seurata ja analysoida heidän yritystensä taloudellista menestystä. 1990-luvun alkupuoli oli lähes kaikille vaikea. Jollain tapaa kuva yrittäjyydestä ja yrittäjistä alkoi kuitenkin laajentua ja syventyä. Tapasin hienoja ihmisiä, joilla oli paljon annettavaa sekä omistamilleen yrityksille että ympäristölleen.

Myös yleinen suhtautuminen yrittäjyyteen Suomessa alkoi elpyä. Havainnoissa lienee osa Suomen muuttumista ja osa omaa kasvua. Itse perustin ensimmäisen yritykseni – sivutoimisen – 1990-luvun alussa ja koin yrittäjyyden puraisun, joka ei ole lähtenyt pois.

2000-luvun jälkimäisellä puoliskolla – yritysjohtajauran jälkeen – minusta tuli täysipainoisesti yrittäjä. Siihen mennessä itseäni nuoremman polven piirissä suhde yrittäjyyteen oli kehittynyt hyvin erilaiseksi, kun 1960-luvulla syntyneillä yya-kasvateilla.

Esimerkkien voima on huikea – tunnetut uusien ja vanhojen toimialojen yrittäjät ovat luoneet merkittäviä omaisuuksia, mutta samalla tehneet selväksi muille, että se on mahdollista. Yrittäjä on noussut arvostusasteikossa huikeasti ja yrittäjyyden merkitys aletaan laajalti tunnustaa. Tätä taustaa vasten on vaikea ymmärtää viime aikojen vastakkainasettelua, joka eräiden puolueiden eduskantavaalikampanjoissa nostaa päätään.

Olen itse ollut mukana käynnistämässä tai kasvattamassa kymmenkuntaa yritystä. Tapaan myös jatkuvasti alkavia ja kasvavia yrityksiä ja yrittäjiä sekä arjessa että erilaisten tapahtumien yhteydessä. Tänään Suomi on täynnä raikkaita ideoita, itseluottamusta ja innostusta.

Rahaakin kasvaville yrittäjille alkaa olla tarjolla – tämä on muuttunut nopeasti, vain ehkä viiden vuoden aikana. Liikkeenjohdollista osaamista tarvitaan, sitä ei ole koskaan liikaa. Se kertyy ensi sijassa kokemuksen – virheiden ja onnistumisten – kautta. Korporaatioiden rinnalle ovat tulleet yrittäjyys ja verkostot.

Tähän hetkeen Suomen Yrittäjien kasvuyrittäjäverkosto sopii loistavasti ja on samalla myös yrittäjäjärjestölle yksi keino uudistua. Elämme hienoa aikaa ja olen etuoikeutettu, kun saan olla mukana!

 

Petri Roininen, Suomen Yrittäjien kasvuyrittäjyysvaliokunnan puheenjohtaja.

Petri Roininen

Suomen Yrittäjien kasvuyrittäjäverkoston puheenjohtaja

 

 

Suomen Yrittäjien toimihenkilöt ja luottamushenkilöt kirjoittavat ajankohtaisista yrittäjyyteen ja järjestötoimintaan liittyvistä asioista.

Vierailija

Kirjoittajat kirjoittavat ajankohtaisista yrittäjyyteen liittyvistä asioista.