Varsinais-Suomen Yrittäjien blogi
16.12.2022
Kirsi Virtanen, Kellä onni on, se onnen kätkeköön

Kellä onni on, se onnen kätkeköön

Ken kuuseen kurkoittaa, se katajaan kapsahtaa.

Ai että, miten mukavia suomalaisia sanontoja, jotka estävät meitä tavoittelemasta korkealle ja olemasta ylpeitä saavutuksistamme. Onko himmailu osa suomalaista geeniperimää vai onko meidät vain kasvatettu niin? Minulla on ollut aina tunne, ettei täällä voi avoimesti haaveilla asioista, saati tuoda näitä haaveita ilmi. Avoimesti haaveilevia ihmisiä saatetaan helposti pitää niin sanottuina taivaanrannan maalareina tai sitten ylimielisinä. Jos heität tädin synttärikahveilla teininä, että ”minä haluan olla kolmekymppisenä suomen parhaiten tienaavien listalla. Aion päästä tähän perustamalla start upin”, menee tädillä todennäköisesti kahvi väärään kurkkuun samalla, kun vanhempasi sanovat ”älä nyt höpötä”. Kuitenkin, jos lähtisin kysymään menestyneiltä ihmisiltä, kuinka he ovat saavuttaneet menestyksensä uskaltaisin väittää, että tuskin moni vastaa ”epäilemällä itseäni ja tavoittelemalla vähän”. Sen sijaan heillä on ollut, jokin visio siitä, mitä he haluavat olla, kehittää tai luoda. Lisäksi, on selvitetty, kuinka tavoitteeseen päästään.

Mikä sitten estää tavoittelemasta suuria ja kertomasta siitä. Olen miettinyt tätä kysymystä paljon. Onko se kenties pelko. Pelko siitä, että kun on julkisesti sanonut tavoittelevansa jotakin, täytyy oikeasti alkaa tekemään konkreettisia tekoja tavoitteen saavuttamiseksi. Tai pelko siitä, että kovasta työstä huolimatta epäonnistuu. Epäonnistuminen julkisesti voi tietenkin tuntua vielä paljon pahemmalta. Kuitenkaan, jos emme yritä, emme voi myöskään onnistua. Himmailulla siis blokkaamme mahdollisuuksia onnistua ja ennen kaikkea mahdollisuuksia oppia ja oivaltaa uusia asioita.

Mikä puolestaan oikeuttaa meidät arvostelemaan ja ali-arvioimaan toisia ja heidän unelmiaan? Miksi epäilyn ja arvostelun sijaan emme kannustaisi ja rohkaisisi? Sehän ei ole meiltä pois. Toki on selvää, että jokaisella on ne omat haaveensa, eikä haaveita kannata lähteä vertailemaan. Siinä, missä yksi haaveilee maineikkaan pörssiyhtiön johtamisesta voi toinen haaveilla äiteydestä ja kolmas pienen ompelimon perustamisesta. Haaveita ja unelmia on hyvä olla, sillä ne kannustavat meitä tekemään töitä ja motivoivat elämässä. Ei ole oikeaa tapaa haaveilla tai oikeita asioita haaveilla. Unelmat ja niiden muodostavat tavoitteet ovat myös tärkeä osa identiteettiämme.

Voisimmeko siis päästää irti tästä himmailukulttuurista? Ennen pitkää se vain heikentää itseluottamustamme, uskoa omiin juttuihimme, menestyksen nälkää sekä motivaatiota. Se kasvattaa toksista epäilyä muita kohtaan sekä katkeruutta. Kun joku seuraavan kerran epäilee sua ja sun unelmia, kysy häneltä, mikä estää häntä tavoittelemasta omiaan.

Ken kuuseen kurkoittaa, voi tavoitteensa saavuttaa

Kellä onni on, se onnesta nauttikoon

Kirjoittaja Kirsi Virtanen on Varsinais-Suomen Nuorten Yrittäjien tiimin jäsen ja yrittäjä Virtaus Yrityspalvelut Oy:ssä.

Kirsi Virtanen