Ajantasaiset tiedot koronasta yrittäjälle: yrittajat.fi/korona

Etsi

Kuntatalous haasteissa – ”säästämällä” lisätään kustannuksia

Aiheellisesti uutisoidaan, että kuntatalous on kriisissä. Näin onkin, viime vuonna kolme neljäsosaa kunnista teki tappiollisen tilinpäätöksen. 

Samaan aikaan kunta-alan työehtosopimuksien neuvottelut tiivistyvät ja varsinkin sosiaali- ja terveysalalla vaaditaan teollisuusliittoja korkeampia palkankorotuksia. Näihin vaateisiin kuntien on vaikea vastata. Kevään kierroksella tullaan vielä useasti pyytämään valtion väliintuloa. 

Kunnat myös säästävät, mutta mistä? Seuraava väitteeni sisältää voimakkaita kärjistyksiä ja se ei koske läheskään kaikkia kuntia tai niiden päättäjiä: kunnat säästävät kuten hölmöläiset, peittoa jatkamalla. Kunnat eivät osaa laskea ja kuvittelevat, että säästäminen ostetuista palveluista on säästöä. Aivan yhtä hyvin voisi ajatella, että vain ulkona syödyt annokset kertyvät keskivartalolle, ja sillä, mitä kotinsa sisällä suuhunsa laittaa, ei olisi merkitystä.

Me suomalaiset, Pisa-tutkimusten perusteella osaava kansa, emme osaa edelleenkään laskea julkisen sektorin palvelutuotannon kustannuksia. Näiden päätöksien perusteella olemme varsinainen laskennon kehitysmaa. 

Otan kaksi havaitsemaani esimerkkiä:  

Yksi: Kunta päättää säästötoimenpiteenä: vähennämme vanhusten ympärivuorokautisen palvelusasumisen ostopalveluita. Lopputulos: Palvelutarve ei poistu, asiakkaat siirtyvät kunnan omiin yksiköihin. Kustannukset ovat lopulta vähintäänkin neljänneksen kalliimpia kuin ostetuista palveluissa. 

Kaksi: Kunta päättää säästötoimenpiteenä: laskemme lasten päivähoidon palvelusetelin arvoa 25 prosenttia. Lopputulos: jo aiemmin kunnan omaa tuotantoa halvemmalla palvelun tuottanut yksityinen palveluntuottaja päättää lopettaa palvelun kannattamattomana ja irtisanoo henkilökunnan. Kunta on edelleen järjestämisvastuussa ja tuottaa jatkossa koko tuotannon kalliimmalla kuin yksityinen tuotanto.

Taloudellisia perusteita näille ratkaisuille ei juurikaan pystytä esittämään. Joskus, tosin harvoin, kuulee väitteen, että yksityinen palvelu olisi huonoa. Tätä väitettä ei kuitenkaan pystytä todistamaan vaan palveluiden käyttäjät ovat tyytyväisiä. Suomessa on yli 18 000 sote-alan yritystä ja varhaiskasvatuksen toimijat päälle, joten toki joukkoon mahtuu epäonnistumisiakin. Yksityisiä palveluntuottajia valvotaan tarkkaan. Esimerkiksi tyypillisesti ympärivuorokautisen tehostetun palveluasumisen toimintaa valvoo kunta, jonka alueella toimipaikka sijaitsee, kaikki muut tilaajakunnat ja aluehallintovirasto tai Valvira. Lisäksi eri viranomaiset tapauskohtaisesti, kuten terveys- ja paloturvallisuusviranomaiset. Useimmilla yrityksillä on omavalvontajärjestelmän lisäksi myös sisäisiä ja ulkoisia auditointimenettelyitä. 

Luotettaisiinko kysyntään ja tarjontaan?

Edellä mainitulla en halua missään nimessä asettaa julkista ja yksityistä tuotantoa vastakkain. Päinvastoin, kumpaakin tarvitaan. 

Yrittäjät tarjoaa mallia, jossa julkinen järjestäjä on vahva. Sen ohjauksessa toimii aito monituottajamalli. Monituottajamalli tarkoittaa, että palveluita on tuottamassa sekä kaikenkokoisia yrityksiä, järjestöjä, että julkisia toimijoita. Asiakkaita ohjataan näihin kaikkiin tasapuolisesti, ja ketään suosimatta. Vain terve kilpailu jalostaa – ja pitää kustannukset kurissa ja tuo niitä säästöjä. 

 

 

Suomen Yrittäjien toimihenkilöt ja luottamushenkilöt kirjoittavat ajankohtaisista yrittäjyyteen ja järjestötoimintaan liittyvistä asioista.

Anssi Kujala

Anssi Kujala työskentelee Suomen Yrittäjien varatoimitusjohtajana.