Onko yrittäjän oltava superihminen? | Yrittajat.fi

Etsi

Onko yrittäjän oltava superihminen?

En ole itse koskaan ajatellut, että jokin ammatti tai koulutustausta tekisi jostakin paremman tai arvokkaamman. Toki lapsuudessani tuttavapiiriin ei tainnut juurikaan kuulua todella rikkaita tai korkeammassa asemassa olevia, elämä oli siltä osin melko tavallista. Keskivertoa. Oli ruokaa, katto pään päällä ja harrastuksia. Oli 4H, seurakunnan kerhot ja viidennestä luokasta alkaen myös tuuban soittotunnit, musiikinteoria ja puhallinorkesteri. Pari kertaa vuodessa, kun lomittajat tulivat huolehtimaan vanhempieni lypsykarjatilasta, pääsimme myös lomalle perheen kanssa hieman kotia kauemmaksi.

Kun lähdin politiikkaan teini-iässä, sain tutustua yhä useampiin kansanedustajiin, ministereihin. Tehdä jopa viikon harjoittelun eduskunnassa paikallisen kansanedustajan, tätä nykyä ministeri, Mika Lintilän "avustajana". Sekin silloin vahvisti vain tunnetta siitä, kuinka jokainen meistä on vain ihminen työstään riippumatta. Aivan tavallinen ihminen.

Samoin ajattelen yrittäjyydestä. Olipa sitten pienyrittäjä tai suuryrityksen pomo, jokainen meistäkin on lopulta aivan tavallisia ihmisiä. Ihmisiä, joilla on huonoja päiviä ja hyviä päiviä. Ihmisiä, jotka tekevät virheitä.

Kuluneen vuoden aikana olen käynyt paljon läpi omaa ajatusmaailmaani, sitäkin onko minusta yrittäjäksi, ja jos on, millaiseksi yrittäjäksi. Olen aivan tavallinen ihminen. En enempää, en vähempää. Olen äiti, vaimo ja opiskelija. Ja teen virheitä. Minulla on unelmia, arvoja, mielipiteitäkin - kuten niin monella muullakin.

Olen ollut kunnassa lomittajana, luonut lehmänpaskaa viikonloppuna, vaikka olen ollut samalla matikanopiskelija yliopistolla ja pitänyt luokiolla matematiikan opettajan sijaisuuksia. Älyni tai arvoni ei ole riippuvainen työstä eikä työn arvosta, vaikka niin olen monen kuullut kommentoivan. Samaa vaihtelua ja kommentointia on myös politiikassa ja kotiäidin roolissa. Kun päivät menevät pyykätessä, ruokaa laittaessa, leikkiessä, pyllyä pestessä ja huonosti nukkuneena unohdat lapsen wilmaviestit ja neuvolakäynnit, tuntuu kontrasti isolta samaan aikaan käydä eurovaalikampanjaa taloudesta, vapaakauppasopimuksista ja ympäristösopimuksista keskustellen istuvien europarlamentaarikkojen kanssa vaalipaneelissa.

Kontrastia, joka auttaa ymmärtämään elämää ja ihmisiä. Näkemään sen, kuinka me kaikki olemme oikeasti lopulta niin samanlaisia ja kuinka jokaisella meistä on potentiaalia ja mahdollisuuksia vaikka mihin. Kunhan yhteiskuntana osaamme sen hyödyntää ja antaa ihmisille oikeasti mahdollisuuksien tasa-arvon.

Minä päätin puolitoista vuotta siten lähteä tavoittelemaan unelmiani yrittäjänä enkä väitä, että se olisi helppoa. Paljon on pitänyt oppia kantapään kauttakin. Myös taloudellisesti. Silti haluaisin sanoa, että kuka tahansa pystyy olemaan yrittäjä. Apua ja tukea on saatavilla, virheistä voi oppia eikä kukaan ole seppä syntyessään.

En tarkoita kumminkaan sillä sitä, että jokainen työpaikka tai jokainen virka pitäisi ulkoistaa tai yksityistää - saati että jokaisesta ihmisestä pitäisi tulla yrittäjä. Poliittinen päätöksenteko ja yhteiskunnan toiminta on paljon muutakin kuin yrittäjyyttä ja ihmisten pakottamista yrittäjiksi.

Silti jotain meidän asenteissamme on vielä, joka lannistaa, joka saa ajattelemaan yrittäjyyden ja yrittäjät jonain ihmeellisenä joukkona erityistä kykyä ja jaksamista, joiden perusturvasta ei tarvitse huolehtia ja jota oikein mikään ryhmä ei halua todella edistää.

Valitettavasti samaa superihmisasennetta löytyy myös yrittäjistä ja korkeammassa asemassa olevista. Halutaan olla jotain enemmän kuin muut ja korostaa sitä. Toisaalta halutaan pitää yrittäjyys vaikeana, riskinä, jotta oma asema olisi parempi. Halutaan joko vähemmän kilpailua yrittäjänä tai ammattiliittoon kuuluvien parempi asema niin työmarkkinoilla kuin sieltä tipahtaessa. Tämäkin näkyy muun muassa perusturvan hitaana kehityksenä tai jopa sen jarruttamisena.

Haluan vaikuttaa tapoihin ja asenteisiin. Haluan tehdä sitä niin yrittäjänä kuin kansalaisenakin. Samat arvot ihmisyydestä, yhdenvertaisuudesta, perusturvasta, kannustavuudesta, sivistyksestä, kestävästä kehityksestä, oikeudenmukaisuudesta, terveydestä ja turvallisuudesta vievät eteenpäin. Tähän uskon myös oman yritykseni Momelin osalta. Se mikä vie eteenpäin, on ajatus koko globaalin tekstiiliteollisuuden muuttamisesta paremmaksi. Kun uskoo unelmiinsa, osaamiseensa, voi niiden ympärille perustaa myös yrityksen. Ei se vaadi superivoimia tai superälykkyyttä. Aivan tavallisia ihmisiä - yrittäjätkin.

Blogissa kurkistamme yksinyrittäjien arkeen ja edunvalvontaan

Elina Lappalainen

Aloitteleva yrittäjä www.momel.fi
Äiti, puoliso, luottamushenkilö sekä tilasto- ja taloustieteiden opiskelija