Osinkoverotukseen liittyvä keskustelu irtautumassa pk-yritysten todellisuudesta | Yrittajat.fi

Etsi

Osinkoverotukseen liittyvä keskustelu irtautumassa pk-yritysten todellisuudesta

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) ja Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (Etla) 11.1.2017 esittelemät suositukset yritys- ja pääomatuloverotuksen uudistamiseksi osoittivat sen, kuinka helposti verokeskustelu irtaantuu yritysten ja yrittäjien todellisesta arjesta. Suosituksissaan VATT ja Etla vihjaavat muun muassa kiristystä osinkoverotukseen.

Yritysten verotusta pitää tietysti pyrkiä uudistamaan nykyistä paremmin investointeihin ja kasvuun kannustavaksi, mutta samalla pitäisi huomioida todellisuus jossa yrittäjät elävät. Nykyinen osinkoverotus ei varmasti ole lähestulkoonkaan täydellinen, mutta se on viimeisten vuosien aikana osoittautunut jotakuinkin toimivaksi ainakin kahdesta näkökulmasta: 

1. Nettovarallisuus mahdollisti työvoimasta kiinni pitämisen finanssikriisiä seuranneessa taantumassa

Vajaa kymmenen vuotta sitten finanssikriisin iskiessä todettiin, että etenkin pk-yritykset pitivät kiinni henkilöstöstään. Vaikka pankkien rahoitus ja käyttöpääoman saanti tiukentui samanaikaisesti asiakkaiden tilausten hiipuessa, eivät pk-yritykset lähteneet irtisanomaan henkilöstöään. Merkittävänä mahdollistajana tähän oli se, että yritykset olivat pystyneet ja halunneet tuloksekkaampina vuosina vahvistaa omavaraisuuttaan. Kerrytetyn nettovarallisuuden turvin yrityksiä voitiin pitää pystyssä vaikeuksienkin keskellä.

Tässä tapauksessa osingonjakokelpoisten varojen kerryttäminen siis mahdollisti sen, että konkurssien määrä ei kohonnut 1990-luvun alun kaltaisiin lukemiin. Mikäli yritykset olisivat finanssikriisin iskiessä olleet velkaisia ja varat kiinni investoinneissa, olisi jälki konkurssien ja työttömyyden määrän osalta ollut huomattavasti nyt nähtyä rumempaa

2. Pienet osingot mahdollistavat yrittäjän toimeentulon

Osinkoihin liittyvässä keskustelussa ajaudutaan jokseenkin poikkeuksetta tarkastelemaan maksettavia osinkoja teoreettisten maksimien kautta. Eli taivastellaan sitä kuinka paljon jollakin kuvitteellisella henkilöllä olisi teoriassa mahdollista saada palkkatuloa kevyemmin verotettuja osinkotuottoja. Näitä maksimiosinkoja saavia on kuitenkin lopulta hyvin vähän.

Suurin osa osingoista on pieniä muutamien tuhansien eurojen vuosittaisia osinkoja, joita maksamalla yrittäjä saa korvauksen työstään ja paikkaa näin sekä omaa henkilökohtaista että yrityksensä taloutta.

Yrittäjän ajatusmaailma lähtee siitä, että hän haluaa saada yrityksestään taloudellisesti terveen. Tämän tavoitteen saavuttaakseen yrittäjä on valmis tinkimään omasta henkilökohtaisesta palkastaan. Mikäli yritykseen kertyy tulosta, pyritään se yleensä käyttämään ensisijaisesti yrityksen kehittämiseen, ei yrittäjälle maksettavaan palkkaan. Tästä tuloksesta yrittäjän on nykyisellä osinkoveromallilla mahdollista maksaa pieni osa kevyemmin verotettuna osinkotuottona itselleen kannustimena yrittäjäriskin ottamisesta ja kantamisesta.

Pieni vuosittainen osinko usein siis ainoastaan tasaa yrittäjän ja palkansaajan välistä palkkaeroa, ei suinkaan muodosta yrittäjistä koostuvaa osinkotuloeliittiä. Yrittäjällä ei usein edes olisi mahdollista maksaa tätä samaa summaa palkkana itselleen, sillä palkkoihin liittyvät sivukulut olisivat suoraan pois yrityksen kehittämiseen käytetystä rahasta. Toisaalta taas suoraan palkkana maksettu tulo jäisi monesti niin pieneksi, ettei eläminen pelkästään sillä olisi mahdollista.

Nyt joku voi tietenkin kysyä, että kannattaako sellaista yritystä ylipäätään pitää hengissä joka ei pysty maksamaan yrittäjälle palkkaa? Mielestäni ehdottomasti kannattaa jos yrittäjä itse niin haluaa, sillä tällainenkin yritys maksaa valtiolle sekä yhteisöveroa, arvonlisäveroa että ansiotuloveroa. Mikäli yrittäjä itse kokee ja uskoo, että hän pystyy hetken pienemmällä palkalla työskennellen kehittämään yrityksestään menestyvää liiketoimintaa, pitää tätä tavoitetta tukea eikä suinkaan pyrkiä yhteiskunnan toimesta rajoittamaan. Näistä pienistä yrityksistä kehittyy kuitenkin monesti ajan kanssa merkittäviä työllistäjiä ja veronmaksajia.