Työn tarjoamisvelvollisuus ei laajentunut kaikkiin määräaikaisiin sopimuksiin | Yrittajat.fi

Etsi

Työn tarjoamisvelvollisuus ei laajentunut kaikkiin määräaikaisiin sopimuksiin

Korkein oikeus antoi elokuun puolivälissä ennakkoratkaisun (KKO 2017:55) työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuudesta määräaikaisen työsopimuksen päättyessä. Useissa ratkaisua koskeneissa kirjoituksissa ja uutisissa ratkaisun on yksisilmäisesti katsottu tarkoittavan, että työnantajalla olisi aina määräaikaisen työsopimuksen päättyessä vastaava työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuus kuin toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomisessa. Asia ei kuitenkaan ole näin suoraviivainen.

Kyseessä poikkeustapaus

Tapauksessa työnantajalla oli pysyvä työvoiman tarve, jolloin perustetta tehdä määräaikainen työsopimus ei lähtökohtaisesti ollut. Työntekijää ei kuitenkaan voitu vakinaistaa, koska hänellä ei ollut sosiaalihuollon kelpoisuuslain edellyttämää pätevyyttä sosiaalityöntekijän tehtävään. Määräaikaisuuksille katsottiin siksi olleen peruste.

Juuri tämä tekee tapauksesta poikkeuksellisen: jos kyse ei olisi ollut erityislailla säädettyä kelpoisuutta edellyttävästä tehtävästä, määräaikaisten sopimusten ketjuttaminen olisi todennäköisesti katsottu kielletyksi ja työsopimusta olisi pidetty toistaiseksi voimassa olevana. Tällöin myös työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuus olisi itsestään selvästi soveltunut työsuhteen päättyessä.

Työn tarjoamisvelvollisuus olisi pitänyt selvittää

Kun toistaiseksi voimassa oleva työsopimus oli lain mukaan mahdotonta tehdä, korkein oikeus rinnasti yli kahdeksan vuotta yhdenjaksoisesti jatkuneen, 16 määräaikaisesta sopimuksesta koostuneen jakson toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen työn tarjoamis- ja koulutusvelvoitteen osalta. Työnantajan olisi siten pitänyt selvittää ennen määräaikaisen työsopimuksen päättymistä, olisiko työntekijälle voitu tarjota muuta työtä tai järjestää hänelle uusien tehtävien edellyttämä tarkoituksenmukainen ja kohtuullinen koulutus. Korkein oikeus perusti ratkaisunsa työsopimuslain tasapuolisen kohtelun velvoitteeseen ja viittasi perusteluissaan myös työnantajan lojaliteettivelvoitteeseen.

Korkein oikeus kuitenkin totesi ratkaisun 35. kohdassa nimenomaisesti, että ”näissä olosuhteissa” työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuuden kannalta määräaikaisen työntekijän asema on rinnastettavissa toistaiseksi voimassa olevalla työsopimuksella työskentelevän työntekijän asemaan. Tapauksessa ei siten rinnasteta kaikkia määräaikaisia työsopimuksia toistaiseksi voimassa oleviin, vaan kyse oli poikkeuksellisesta tilanteesta, jossa laki esti toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen teon ja määräaikainen työntekijä oli tämän vuoksi huonommassa asemassa kuin vakituiset työntekijät. 

Työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuus ei kohdistu kaikkiin määräaikaisiin työsopimuksiin

Ratkaisun perusteella ei siten voida todeta, että työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuus kohdistuisi kaikkiin määräaikaisiin työsopimuksiin. Työn tarjoaminen ei siksi ole pakollista tai edes pääsääntö määräaikaisten työsopimusten päättyessä, eikä ratkaisu muuttanut mitään määräaikaisten työsopimuksen ehdottoman enemmistön osalta. Korkeimman oikeuden viittaus tapauksen olosuhteisiin sulkee työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuuden piiristä pois määräaikaisten työsopimusten yleisimmät tilanteet, eli ne, joissa määräaikaisuudelle on selvä peruste eikä kyse ole pitkästä määräaikaisten sopimusten ketjusta.

Työnantajayrittäjille on tarjolla lisätietoa asiasta Suomen Yrittäjien Yrittäjän ABC -sivuilla.

Albert Mäkelä
lainopillinen asiamies
Suomen Yrittäjät

Suomen Yrittäjien toimihenkilöt ja luottamushenkilöt kirjoittavat ajankohtaisista yrittäjyyteen ja järjestötoimintaan liittyvistä asioista.

Albert Mäkelä
Albert Mäkelä

lainopillinen asiamies
Suomen Yrittäjät

Kirjoittaja työskentelee Suomen Yrittäjissä yrittäjien edunvalvojana. Pääasiallisena vastuualueena ovat työmarkkina-asiat ja immateriaalioikeudet.