Etsi

Onko korkeakoulujen yrittäjyyskasvatus oikeilla raiteilla?

Yrittäjyyskasvatus on lähes jokaisen korkeakoulun strategiassa. Tästä syystä monen korkeakoulun kurssikuvaukset pullistelevat start-up-sektorin jargonia, jonka rinnalla perinteisen liiketoiminnan lainalaisuudet unohtuvat. Monelle opiskelijalle yrittäjyys on trendikästä tai ulospäin jopa kadehdittavaa, vaikka opiskelijayritys toimisi pitkiä aikoja ilman varsinaista liiketoimintaa eli asiakaslaskutusta. Jokainen pitkän linjan yrittäjä tietää, että asiakas on kuningas ja vain se mahdollistaa yritystoiminnan jatkuvuuden.

En kyseenalaista yrittäjyyskasvatuksen tärkeyttä, mutta kritisoin sen nykymuotoa. Start-up-uskovaisille on tarjolla jos jonkinlaista aktiviteettia, mutta perinteistä liiketoimintaa arvostavalle opiskelijalle tarjonta näyttäytyy huomattavasti suppeampana.

Mielestäni yrittäjyyskasvatuksen pyramidi tulisi kääntää päälaelleen. Aivan ensimmäisenä opiskelijat tulisi tutustuttaa yrittäjyyden monimuotoisuuteen sekä liiketoiminnan peruslainalaisuuksiin. Vasta opiskelujen myöhäisemmässä vaiheessa on syytä alkaa keskustella monimutkaisemmista yrittäjyyden muodoista, kuten applikaatiovetoisesta start-up-yrittäjyydestä.

Jos yrittäjyyskasvatuksen ensikosketus rakentuu sijoittajaesityksen ympärille, silloin olemme auttamattomasti väärillä raiteilla. Vauvankin oppii kävelemään vasta ryömimis- ja konttausvaiheiden jälkeen, aivan samalla tavoin opiskelijankin tulisi oppia yrittäjyyttä. Start-up-yrittäminen muistuttaa pikamatkan juoksua. Siinä pärjääminen ei yksinkertaisesti ole mahdollista ilman perusasioiden osaamista.  

Milloin on oikea hetki ryhtyä yrittäjäksi?

Vain riittävän monipuolinen ja nykyistä realistisempi yrittäjyyskasvatus mahdollistaa uusien yritysten synnyn tai olemassa olevien yritysten jatkamisen. Jos aivan rehellisiä ollaan, korkeakoulun yrittäjyyskasvatuksen ei kannattaisi edes tähdätä valmistumisen jälkeisen yritystoiminnan kannustamiseen vaan opiskelijoiden tietopääoman kartuttamiseen niin, että työuran varrella syntyviin mahdollisuuksiin osataan tarttua. Tutkimustenkin perusteella on aivan selvää, että otollisin hetki yrityksen perustamiseen on vasta muutama vuosi valmistumisen jälkeen. Tällöin käytännön osaaminen on karttunut ja suurimmat virheet on tehty vieraan palveluksessa.  

Ideologisen muutoksen myötä myös yrittäjyyskasvatuksen mittarit tulisi pohtia uudelleen. Tämän hetken mittaamisen keskiössä tuntuu olevan joko perustettujen opiskelijayritysten määrä tai saadut pääomasijoitukset. Näillä on hyvä pröystäillä julkisesti, mutta todellisuus on astetta karumpaa. Harva korkeakoulu tietää, mitä heidän opiskelijayrityksilleen kuuluu muutama vuosi perustamisen jälkeen. Väitän, että harva niistä on enää toiminnassa, työllistämisestä puhumattakaan.

Valmistumisen kynnyksellä tapahtuvan yrittäjyyspyrähdyksen sijaan meidän tulisi päästä pidempiaikaiseen vaikuttavuuteen ja pyrkiä selvittämään, kuinka moni korkeakouluopiskelija on muutama vuosi valmistumisen jälkeen siirtynyt omalle yrittäjyyspolulle. Eli kuinka moni on saanut läpi elämän kestävän yrittäjyyskipinän. Vain tällä luvulla on todellista vaikutusta kansantalouteemme.   

Älä astu onnesi ohi

Kaikista eniten minua harmittaa niiden henkilöiden puolesta, joille työuran aikana tarjotaan osakkuutta tai yrityksen ostomahdollisuutta, joskus hyvinkin houkuttelevin ehdoin, mutta vajavaisen ymmärryksen johdosta näihin mahdollisuuksiin ei uskalleta tarttua.

Tuttavaverkostostanikin löytyy useita konkreettisia esimerkkejä, ja siitä syystä olen tähän problematiikkaan havahtunut. Olemmeko epäonnistuneet valtakunnallisessa yrittäjyyskasvatuksessa, koska tällaiset mahdollisuudet valuvat läpi sormien? Vai onko täysin epärealistista edes ajatella, että jokaiselle kyetään tarjoamaan riittävät eväät näiden mahdollisuuksien hahmottamiseksi.  

Fakta on kuitenkin se, että erilaisia mahdollisuuksia syntyy yhä enenevissä määrin. Iso osa yrittäjistä jää eläkkeelle seuraavan 5–7 vuoden aikana, ja yrityksen myyntiä tarjotaan usein nykyisille luottotyöntekijöille. Tällä hetkellä olemassa olevan yrityksen jatkaminen on monelle opiskelijalle täysin tuntematon käsite. Tämä on vain yksi konkreettinen esimerkki, miksi yrittäjyyskasvatuksen sisältöasioita tulisi linjata uudelleen ja aloittaa keskustelu yrittäjyyden monimuotoisuudesta entistä laajemmin. Tätä keskustelua olemme aloitelleet omistajavaihdoshankkeen alaisuudessa.

Tutustu www.hyvinvointiyritys.com-hankkeeseen

Omistajanvaihdoksia ja yrityskauppoja ja -markkinaa taustoittava blogi.

Antti Sekki

Antti Sekki

yliopettaja, Laurea-ammattikorkeakoulu

Omistajavaihdoshanke