Etsi

Rakenna luovaa yhteisöä kuin puutarhaa

Arkiset puheet innovaatioista ja luovuudesta keskittyvät usein yksilöllisiin sankaritarinoihin. Keskustelemme symboleista sekä neroista kuten Steve Jobsista, Elon Muskista ja Thomas Edisonista. Tämä kuvaa hyvin ajatteluamme, jossa löydökset ja tulokset ovat pitkälti riippuvaisia nimetystä innovaattorista. Kun haemme luovia ratkaisuja ongelmiimme, emme useinkaan keskity kulttuuriin ja rakenteisiin, jotka kannustaisivat meitä kaikkia innovoimaan.

Järjestimme joulukuussa ensimmäisen Innovation Areenan yhdessä Itä-Suomen Yliopiston ja Suomen Yrittäjien kanssa. Se oli osa Osaavia opettajia –yrittäviä nuoria -hanketta. Tavoitteemme oli aktivoida opetushenkilökuntaa, opiskelijoita, yrittäjiä, kehittäjiä sekä tutkimushenkilökuntaa yrittäjyyden ja innovaatioiden teemoista.

Ennen tapahtumaa sekä sen aikana teimme läpileikkausta korkeakouluissa tapahtuvasta innovaatiotoiminnasta ja yrittäjyyskasvatuksesta. Tärkeänä pidimme keskustelun avaamista yhteisen ympäristömme kehittämisestä ja luovan potentiaalin esiintuomisesta.

Tutkimalla ympäristöämme löysimme mielenkiintoisia asioita. Keskeinen havainto on, että kouluissamme sekä laajemmin Itä-Suomen pinnan alla kuplii suuri tarina. Esimerkiksi opiskelijoita ja tutkijoita yhteisessä Itä-Suomen koulutusympäristössämme on jo yli 20 000. Tämä tarkoittaa laajaa kasvualustaa erilaisia merkityksiä sekä tiimejä, jotka hakevat puhtia tulevaisuuteen. Yksi merkittävimmistä tehtävistä tällä hetkellä on tämän tarinan saaminen näkyväksi, jotta tarpeelliset kohtaamiset toteutuvat.

Mitä siis voisimme tehdä kehittääksemme luovaa yhteisöä?

Luovan yhteisön rakentaminen on kuin puutarhanhoitoa. Tämän ajatuksen sekä kerättyjen havaintojen pohjalta teimme viiden askeleen peilauksen innovaatioyhteisöistä; kuinka hoitaa sitä niin, että se kasvaa ja kukoistaa tulevaisuudessa – houkutellen ympärilleen enemmän ja enemmän uutta taimistoa. Askeleissa olevat teemat ovat tulleet esille opiskelijoilta, opetushenkilökunnalta, kehittäjiltä sekä yrittäjiltä:

  1. Yhteisö, maaperä: Kuten puutarhanhoitajat aloittavat hoitamaan kasvimaataan, yhteisön hoitajien täytyy varmistaa, että maaperä on suotuisaa kasvulle. Yhteisö tarvitsee tuekseen ympäristön, jossa ihmisille on mahdollisuuksia sekä työkaluja kokeiluun, sosiaalisuuteen sekä kehittymiseen. Ylläpito vaatii alusta alkaen jatkuvuutta ja sitoutumista kaikilta kumppaneilta. Ihmiset eivät muodosta yhteisöjä myrkylliseen tai tylsään maaperään. Tavoitteena on, että ihmiset kasvavat sekä vaihtuvat säännöllisesti. Tarpeeksi elävänä maaperä tarjoaa alustan suuremmille tarinoille ja yhteisö alkaa ylläpitämään itse itseään.

    Konkreettisesti maaperä tarkoittaa eri asioita. Osittain se on fyysinen paikka: rakennus, yhteisöllinen työtila tai esimerkiksi urheilutilat. Joskus se on aktiivinen verkkoalusta: keskustelufoorumi, Facebook-ryhmä, Slack tai intranet. Tärkeää on tietää millaisessa ympäristössä käyttäjät elävät ja mikä heille toimii. Puutarhanhoitajien on pystyttävä kertomaan missä esimerkiksi eri koulutusalat kohtaavat tai miten monialaista keskustelua ylläpidetään ja markkinoidaan.
     
  2. Tapahtumat, vesi ja kasvumateriaali: Kaikki maaperässä olevat taimet eivät välttämättä käytä samankaltaista määrää vettä tai kasvumateriaalia. Tämä ei tarkoita monimuotoisuuden välttämistä, mutta erilaiset ihmiset yhteisössä tarvitsevat yhteisen syyn tulla tapahtumiin ja paikkoihin. Jotta oikean kasvumateriaalin voi valita, meidän on selvitettävä mikä on yhteinen nimittäjä yhteisöllemme, joka myös houkuttaa jakamaan sanomaa. Jos tässä epäonnistutaan, yritämme useimmiten houkutella turhaan kaikkia ihmisiä. Yleensä pelkona on se, että ei houkutella tarpeeksi ihmisiä. Puutarhan näivettyessä lopputuloksena on aktiivisten ydinjäsenien puute, jotka tuntisivat yhteisön omakseen.

    Kasvumateriaaliksi tarvitsemme kaikilta osapuolilta systemaattista markkinointia olennaisissa kanavissa. Järjestettävät tapahtumat rakennetaan lähtökohtaisesti avoimeksi kaikille koulutusjaksoille sekä asteille. Tällöin yhdistetään oman tiedekunnan, osaston ja koulun sisäiset innovaatio- sekä yrittäjyysjaksot suurempiin kokonaisuuksiin. Lisäksi saadaan mukaan keskeiset kumppanit mentorointiin ja rahoitukseen. Monialaisuudella teemoista saadaan kiinnostavia ja jäsenistönsä näköisiä. Käytetään näitä ravinteita kohdistetusti ja ollaan ylpeitä omannäköisestä sisällöstä.
     
  3. Kulttuuri, salli taimien kasvaa: Puutarhanhoitaja ei vain kaada ravinteita taimilleen – hän luo puitteet niiden kasvulle ja ylläpitää niitä. Hoitajan tehtävänä on varmistaa, että olosuhteet ovat kasvulle oikeat. Samalla tavoin yhteisöä ei voi rakentaa kertomalla, että sen täytyy olla yhteisö vaan se tarvitsee oikean määrän ylläpitoa.

    Eloisa ja aktiivinen yhteisö rakentaa lopulta itse itseään: jäsenet rakentavat fiiliksen, ei sen manageri ja hoitaja. On tärkeää, että kasvu tapahtuu orgaanisesti. Tällöin osa ihmisistä suuntautuu alueille, joita ei alustavasti suunnitella tai haluta. Kasvua on kuitenkin tarvittaessa tuettava ja ohjattava, jotta se ei kasva sivuun ja suuremmatkin tavoitteet ovat selvillä.

    Yhteisön hoitajien on tarkkailtava ovatko he liian dominoivia. Liika jäykkyys syö orgaanisen kasvun mahdollisuuksia ja ihmiset voivat tuntea itsensä ahdetuiksi, jolloin yhteisö lopettaa kehittymisen. Suurimpia virheitä ovat epävirallisten tapahtumien estämiset, koska hauskanpidon lopettaminen tarkoittaa usein myös kohtaamisten vähentämistä. Kuitenkin kuten puutarhastakin, rajoitettaviakin ”rikkaruohoja” voi löytyä: jos aiheet ovat esimerkiksi rasistisia, syrjiviä ja seksistisiä; ei niitä tarvitse sallia.

    Rakentunut kulttuuri on lopulta väkevin voima. On näytettävä, että yhteisön tarkoitus on täysin jäsenistöään varten – ei yksittäisten organisaatioiden, yritysten tai alueen. Erinomaiset yhteisön ylläpitäjät auttavat kaikkia jäseniä kasvamaan sekä nauttimaan omasta työstään.
     
  4. Toiminta, valo ja aurinko: Puutarhan on saatava valoa ja sama koskee yhteisöä. Riittävän kiinnostava tarina ja kulttuurin jalostaminen ovat tarpeellisia työkaluja yhteisön näkyvyydellä. Tämän kautta saadaan tarvittavaa energiaa kasvulle.

    Yksi asia, josta ihmiset jaksavat puhua ovat he itse ja mitä he ovat tehneet. Joten yhteisön jäseniä, kuten kasvimaatakaan, ei pidä pitää varjossa. Tee yhteisöstä jäsenistönsä näköinen, tuo heidät parrasvaloihin ja näytä myös ulkopuolelle kuinka hyvää työtä kaikki tekevät. Toisaalta on hyvä kertoa, millaisia epäonnistuneitakin kokeiluja on saatu aikaan ja mitä niistä on opittu. Blogit, videot ja uutiset yhteisön jäsenistä sekä heidän projekteistaan antavat syyn jakaa uutisia. Ylläpitäjien on kysyttävä, mistä meidät tunnetaan yhteisönä?
     
  5. Yhteisön monimuotoisuus, nauti puutarhasta: Kaunis ja vaikuttava puutarha on monimuotoinen. Tehdään monitieteellisyydestä ja eri kulttuurien kohtaamisesta lähestyttävämpää sekä haluttavaa. Tuodaan se esiin opetuksessa, yrittäjyydessä sekä opiskelijoiden keskuudessa. Tarvitsemme alueellisesti lisää huippuosaamista, joka tapahtuu positiivisen muuttoliikkeen ja koulutuksen kautta. Opetetaan toisiamme ideoimaan ja hoitamaan taimistoa niin, että tulevaisuudessakin on kasvuvaraa.

    On muistettava, että yhteisössä ei ole kyse itsestään, yrityksestään ja tuotteistaan. Siinä on kyse ihmisistä. Sen jäsenistö sekä ylläpitäjien on nautittava yhteisön kasvusta. Yhteisiä kokeiluja sekä onnistumisia on juhlittava – tehdään siis puutarhastamme monimuotoinen, se tekee ylläpidosta erityisen kokemuksen.

 

Matti Laitinen & Kenneth Muhumuza
Kuopio Entrepreneurship Society

Ajatuksiamme yhteisön kehittämisestä ovat kirvoittaneet Savilahti-projekti, Savonia ja UEF

Inspiraation lähteet ja aineistoa tekstiin:

Oz Alon – 10 ways to build creative company culture

Juha-Matti Santala – Grow your community like a garden

Tom Kelley – Use language to shape a creative culture

 

Suomen Yrittäjien toimihenkilöt ja luottamushenkilöt kirjoittavat ajankohtaisista yrittäjyyteen ja järjestötoimintaan liittyvistä asioista.

Vierailija

Kirjoittajat kirjoittavat ajankohtaisista yrittäjyyteen liittyvistä asioista.