Etsi

Emergency banner

Sopeutus tulee aloittaa heti kriisin jälkeen

Koronakriisin taloudellisia vaikutuksia selvittänyt työryhmä on saanut työnsä valmiiksi. Ryhmää johti työelämäprofessori Vesa Vihriälä. Raportti Talouspolitiikan strategia koronakriisissä on kokonaisuudessaan tasapainoinen ja käsittelee oikeita asioita. 

Halutaan tai ei, kriisin luonne huomioiden yritysten pelastaminen on talouspoliittisissa valinnoissa tärkeintä. On jo nähty, että kriisi iskee kaikkiin yrityksiin: työnantajayrityksiin, yksinyrittäjiin, kaikkiin toimialoihin, vienti- ja kotimarkkinoilla toimiviin yrityksiin, ”perusyrityksiin” ja myös ”tähtiyrityksiin”.  

Konkurssiaalto kannattaa välttää

Yritykset työllistävät suomessa noin 1,45 miljoonaa työntekijää. Yhteiskuntamme hyvinvointi lepää pitkälti näiden yritysten ja niissä työtä tekevien ihmisten varassa. Tämä joukko vastaa Suomen tuotantomahdollisuuksista. Jos yrityskannassa tapahtuva tuho päästetään suureksi, se tarkoittaa pitkää ja raskasta sopeutumista ja vääjäämättä hyvinvoinnin alenemista. 

On siis monessakin mielessä kustannus-hyöty- näkökulmasta järkevää välttää konkurssiaalto. Kriisivaiheen jälkeen tuotanto saadaan nopeasti palautettua kysyntää vastaavalle tasolle ja työntekijöillä on mahdollisuus palata nopeasti ammattiaan vastaaviin työtehtäviin. Argumentit luovasta tuhosta ja siitä, että antaa vahvimpien selvitä eivät ole relevantteja tällaisen kriisin kohdatessa.

Yleistuki yrityksille tarvitaan pian

Työryhmän havainto yritysten kriisituen tarpeesta on oikea. Valitettavasti se tulee liian myöhään. Suomen Yrittäjät esitti yleis- tai kriisitukea heti kriisin puhjettua. Jo tuolloin oli nähtävissä, että se on tehokkain, oikeudenmukaisin ja läpinäkyvin tapa jakaa tukea. 

Työryhmän havainto myös siitä, että yleistuki vääristää yritysten käyttäytymistä mahdollisimman vähän on tärkeä. Yleistuki voidaan järjestää monella tapaa, ja työryhmän hahmottelema malli on hyvä. Nyt hallituksen on lopetettava se kuuluisa vatulointi ja tehtävä päätös. Infrastruktuuri sen toteuttamiseen on valmis.

Kriisistä jää pitkä jälki kansantalouteen

Kriisi jättää pitkäkestoisen jäljen kansantalouteen. Jo nyt on selvää, että finanssikriisistä alkanut aktiviteetin mateleminen sai uuden iskun eikä ole poissuljettua, että menetetyn vuosikymmenen sijaan tulee menetetyt 15 vuotta. Jo ennen koronakriisiä taloutemme tilanne ja rakenteet olivat positiivisesti ilmaistuna heikot.

Työryhmän näkemys rajoitusten lieventämisen pakosta on oikea; meillä ei ole varaa rapauttaa pitkän aikavälin kasvumahdollisuuksia yhtään enempää. Jos kokonaistuottavuutta ja potentiaalista tuotannon tasoa ei saada nostettua, on laskun hinta kova. 

Sopeutus ja elvytys eivät sulje toisiaan pois

Julkisen talouden tilanne heikkenee ja kestävyysvaje pahenee. Lyhyellä aikavälillä velkaantuminen on perusteltua. Raportissa todetaan, että sopeutus tulee aloittaa viimeistään 2023. Sopeutus tulee aloittaa välittömästi kriisin jälkeen. Sopeutus ja elvytys eivät sulje toisiaan pois.

Julkisen sektorin menorakenteen ja tason kriittinen tarkastelu on itse asiassa entistäkin tärkeämpää heti kriisin jälkeen. Taustalla oleva demografinen muutos ja sen vaatimat rakenteelliset muutokset eivät ole kadonneet.

Kysyntäelvytyksen kanssa tulee olla tarkkana. Tarvitaanko sitä ja ajoittuuko se oikein? Raportin suositus siitä, että elvytyspolitiikan tulee tähdätä talouden pidemmän aikavälin suorituskyvyn vahvistamiseen, on oikea. Toteamuksen ”tilanne ei puolla verotuksen yleistä keventämistä” sijaan tulisi todeta: ”tilanne ei puolla verotuksen yleistä kiristämistä eikä tulonsiirtojen ja etuuksien lisäämistä.” 

Rakenteellista työttömyyttä ei saa päästä repeämään

Lyhyellä aikavälillä on perusteltua pitää huolta siitä, että irtisanottujen työntekijöiden työttömyysjaksoista tulee mahdollisimman lyhyitä. Suomella ei ole varaa toistaa kerta toisensa jälkeen sitä, että aina taloudellisten kriisien jälkeen rakenteellinen työttömyys jää kriisiä edeltävää aikaa korkeammaksi.

Havainto siitä, että laaja ja pitkään jatkuva yleistuki tappioiden korvaamiseksi ei ole mahdollista, on oikea. Kaikkien, niin yrittäjien kuin työntekijöiden, on ymmärrettävä budjettirajoitteen sitovuus. Jossain välissä valikoitumista on alettava tehdä. Se miten ”talouden arvokkaimmat osat” määritellään, on helpommin sanottu kuin tehty. Oppikirjoista ei valmista reseptiä löydy ja tuskin myöskään virkamiesvalmisteluna. Siihen tarvitaan yrityskentän osaamista.

Kriisi pakottaa lisäämään työpaikkasopimista

Yksityiskohtaisten toimenpiteiden puolesta raportin anti jää kevyeksi. Tämä on ymmärrettävää, sillä aikataulu oli tiukka. Yleiset havainnot työmarkkinoiden, koulutuksesta ja tutkimuksesta ja innovaatiopolitiikasta ovat hyviä ja kannatettavia.  

Yksityiskohta joka raportista sietää nostaa esille on seuraava: ”Paikallisen sopimisen ja työntekijöiden osallistumisen edistäminen niin, että palkkojen suurempi joustavuus tukee työllisyyden säilymistä korkealla tasolla talouden kohdatessa erilaisia sokkeja (sivu 103.)” Tämä on tärkeä viesti. Sokkeja, ja varsinkin negatiivisia, tulee vielä monia.

Mika Kuismanen
pääekonomisti
Suomen Yrittäjät 

Suomen Yrittäjien toimihenkilöt ja luottamushenkilöt kirjoittavat ajankohtaisista yrittäjyyteen ja järjestötoimintaan liittyvistä asioista.

Mika Kuismanen

Suomen Yrittäjät

pääekonomisti