Etsi

Lakia-messut tapahtumia täynnä

Lakia-messuilla Lapualla on yli sata näytteilleasettajaa maakunnasta. Lisäksi yrittäjien tentattavana alueen kansanedustajia. Juhlapuheen piti Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen.

Mikael Pentikäisen puhe Lakia-messuilla:

Hyvät ystävät,

kiitos kutsusta. On hienoa päästä puhumaan tänne Lapualle Lakiamessuille.

Mikael-nimisille Lapualla puhuminen on vähän kuin velvollisuus. Muistelen jostain lukeneeni, että Mikael Andreas –niminen mies sai 1555, lähes 500 vuotta sitten, Kustaa Vaasalta valtakirjan Lapuan papiksi. Kaimaa ei kuitenkaan koskaan täällä nähty. Tapahtuma oli kuitenkin merkittävä, sillä siitä alkoi Lapuan irtautuminen Kyrön suurpitäjästä. Näihin aikoihin Lapualla oli jo kirkko.

Tänään emme ole kuitenkaan vahvan lapualaisen hengenelämän vaan yrittäjyyden äärellä. Nämä messut ovat paikallisen yrittäjyyden vahva voimannäyte. Lapua on tunnettu yritteliäisyydestä ja erittäin vahvasta elinkeinotoiminnasta. Täällä on ollut ja on vahvaa yritystoimintaa.

Tämä tapahtuma on myös hyvä muistutus meille siitä, miten tärkeää yrittäjyys ja yrittäjät ovat jokaiselle pitäjälle. Yrittäjyys ja yrittäjät tuovat meille leivän, työtä ja toimeentuloa. Mutta yrittäjä ei yksin menesty. Hän tarvitsee oman lähiseudun ihmisten tukea. Hän tarvitsee asiakkaita ja palautetta, jotta toiminta voi säilyä, kehittyä ja yritys kenties palkata lisää työväkeä. Jos meillä ei ole menestyviä yrittäjiä, meillä ei ole työpaikkoja – ja koko seutukunnan käy huonosti.

Me tiedämme, että taistelu työpaikoista ja asukkaista ei ole helppoa. Etelä ja isot kaupungit imevät väestöä suurella ja vääjäämättömällä voimalla. Lapua on menestynyt tässä väestötaistelussa kohtuullisen hyvin. Jotta se menestyisi vastakin, on todella tärkeää, että me asiakkaina käytämme oman pitäjän palveluita, kun niitä on saatavilla.

Hyvät ystävät,

me elämme Suomessa yrittäjyyden näkökulmasta kiinnostavaa aikaa. Yrittäjyys on tänä päivänä ehkä arvostetumpaa kuin se on ollut koskaan – myös muulla kuin Etelä-Pohjanmaalla.

Yhteiskunnassa nähdään laajalti – poliittisen kentän laidalta laidalle, että Suomen talouden käänteen ja koko yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta yrittäjyys on keskeisessä roolissa. Ymmärretään, että yritysten menestyminen ei ole tärkeää vain yrityksille vaan se on tärkeää koko kansakunnalle. Jos meillä ei ole menestyviä yrityksiä, meillä ei ole työpaikkoja. Jos meillä ei ole työpaikkoja, meillä ei ole verotuloja. Jos meillä ei ole verotuloja, meillä ei ole varaa yhteiskuntaan, jossa voidaan huolehtia kaikkein heikommista ja niistä, jotka apua eniten tarvitsevat.

Siksi yrittäjyyden edistäminen on samalla oikeudenmukaisuuden sekä sosiaalisesti ja ekologisesti kestävän yhteiskunnan rakentamista. Se on ylisukupolvista työtä, joka palvelee meidän lapsiamme.

Erityisen arvokasta tänä päivänä on se, että suomalainen nuoriso haluaa yrittää enemmän kuin koskaan. Jopa joka viides 18-24-vuotias suomalainen nuori aikoo perustaa lähivuosina yrityksen. Luku on 20-kertaistunut runsaassa 12 vuodessa. Se on Suomen toivo, mutta samalla suuri haaste kaikille yrittäjyyttä edistäville ja suomalaiselle koulutusjärjestelmälle. Miten pystymme antamaan riittävät valmiudet nuorelle yrittäjälle hänen ideansa ja haaveidensa toteuttamiseen?

Me elämme tänä päivänä epävarmuuden maailmassa. Jännityksellä seuraamme, mihin suuntaan Yhdysvallan presidentinvaaleissa kääntyy. Katsomme Turkkia, katsomme Venäjää. Olemme todistaneet, kun britit äänestivät monen eurooppalaisen pettymykseksi itsensä ulos Euroopan unionista. Ankaran sodan jälkeen rauhaa turvaamaan rakennettu eurooppalainen yhteistyö on alkanut murentua. Se on suuri muutos Euroopan historiassa. Voimme vain arvailla, mitä tämän tien päässä on.

Samaan aikaan Suomen talous voi huonosti, meillä on edelleen lähes puoli miljoonaa ilman työtä, otamme yhä paljon velkaa, ensi vuoden budjettiesityksessäkin alijäämä on lähes kuusi miljardia, investointeja on liian vähän. Käännettä odotetaan, mutta kukaan ei voi olla varma, että se on oikeasti ovella.

Tällaisessa maailmassa on tärkeää laittaa omat kotiasiamme kuntoon. Me emme voi käydä kohti kasvavan epävarmuuden maailmaa oloissa, jossa oma taloutemme ei ole kunnossa ja joudumme tulevien sukupolvien kustannuksella hoitamaan nykyisten menoja. Meidän on sopeutettava menot tuloihimme ja saatava talouteen vauhtia. Terve talous on parasta turvallisuuspolitiikkaa. Onneksi käänne on tehtävissä. Onneksi keinoja on tiedossa. Onneksi on vielä mahdollisuuksia. Mutta onko meillä tahtoa ja viisautta?

Hyvät kuulijat,

ensimmäiseksi meidän täytyy taistella työttömyyttä vastaan. Työttömyys on suuri inhimillinen tragedia ja talouden ongelma. Se synkistää monen kodin elämää ja lapsen varttumista. Suuri määrä tietoa ja taitoa jää hyödyntämättä. Suomen hyvinvointimalli ei kestä, jos työttömyytemme ei laske.

On vahvojen tekojen aika. Meidän täytyy tehdä jokainen keino, jolla saamme suomalaisille töihin. Kyse ei ole siitä, etteikö olisi tekemätöntä työtä. Kyse ei ole siitä, etteikö olisi kysyntää. Kyse ei ole myöskään siitä, etteikö olisi halua tarjota työtä.

Kyse on ainakin osin siitä, että työmarkkinoilta puuttuu kilpailua, työllistäminen on liian suuri riski, työtä ei haluta ottaa vastaan ja yrittäjäksi siirtyminen on ansioturvan näkökulmasta monelle liian suuri riski. Toki samaan aikaan tarvitaan osaamisen tuomia innovaatioita, yrityksiltä rohkeutta mennä markkinoille ja kykyä saada aikaan hyviä kauppoja – niin maailmalla kuin kotimaassa.

Jotta Suomessa olisi enemmän työtä ja työpaikkoja, meidän täytyy muuttaa Suomi nykyisestä järjestövaltaisesta kartellitaloudesta kansainvaltaiseksi markkinataloudeksi – sellaiseksi, jollainen on mm. rajan takana Ruotsissa, muissa Pohjoismaissa ja Saksassa.

Jos haluamme menestyä, meillä ei voi olla maailman jäykin palkanmuodostus, Euroopan keskitetyin työmarkkinamalli ja kansainvälisesti ainutlaatuisen vahva yleissitovuus, joka on ongelmallinen sen takia, että se syö kilpailua työmarkkinoilta.

Jäykkä palkanmuodostus ja joustamaton työmarkkina ei ole välttämättä suuri ongelma isolle yritykselle mutta voi olla kohtalokas ongelma pienelle työvoimavaltaiselle yritykselle, joista moni kohtaa tänä päivänä kovan kansainvälisen kilpailun ja digitalisaation tuomat muutokset. Kivijalkakenkäkaupan kova kilpailija on kansainvälinen verkkokauppa. Kirjakaupan kova kilpailija on kansainvälinen verkkokauppa.

Siksi tarvitsemme joustavuutta työmarkkinoille. Tarvitsemme edelleen työehtosopimuksia, mutta niiden rinnalla tai puitteissa tarvitaan lisää työpaikkakohtaista sopimista, tarvittaessa työehtosopimusten ohi.

Meidän on pystyttävä myös pienentämään erityisesti pienten yritysten työllistämisriskiä. Pienelle yritykselle jokainen rekrytointi on suuri riski. Jos se menee pieleen, se voi pahimmillaan kaataa koko yrityksen. Työllistämisriskiä voi pienentää helpottamalla työsopimuslaissa henkilöperusteista irtisanomista. Se tuo varmasti uusia työpaikkoja, kun yrittäjä uskaltaa palkata töihin ihmisiä.

Myös muuta tarvitaan. Yksi keino on poistaa laista säädös sunnuntaityön kaksinkertaisesta korvauksesta ja siirtää se sovittavaksi jatkossa työehtosopimuksissa tai työpaikoilla. Muutos on syytä toteuttaa pian. Sunnuntaista on tullut monelle tavanomainen asiointipäivä ja sen vuoksi monelle yritykselle normaali työpäivä. Joillekin työntekijöille se on myös mieleinen työpäivä – muutenkin kuin tuplakorvauksen vuoksi.

Sunnuntaityön tuplakorvaus tekee sunnuntaipäivistä monelle yrittäjälle taloudellisesti raskaita. Moni yritys esimerkiksi ravintola-alalla ei voi olla auki taloudellisista syistä sunnuntaisin suurten kulujen vuoksi, vaikka tahtoa siihen olisi. On selvää, että sunnuntaityön tuplakorvauksen poistaminen lisäisi työllisyyttä, kun se mahdollistaisi yhä useamman yrityksen toiminnan läpi viikon. Vaikutus voi olla tuntuva. Se avaisi suurella todennäköisyydellä pyhäisin satoja ravintoloita ja toisi tuhansia työpaikkoja.

Tuplakorvauksen poistamisen ei tarvitse merkitä sitä, että sunnuntaityön hinta on sama kuin arkityön. On luontevaa, että asia sovitaan työpaikoilla tai työehtosopimuksissa.

Monelle sunnuntai on tärkeä pyhäpäivä, jolloin levätään. Olkoon niin jatkossakin. Täällä Lapualle osataan arvostaa pyhää mutta myös tiedetään, että päivän pyhyyttä ei voi mitata euroina.

Tärkeä on myös toteuttaa ansioturvareformi, joka mahdollistaa mahdollisimman joustavan siirtymisen palkansaajan roolista yrittäjäksi, päinvastoin tai molempien yhtäaikaisen hoitamisen. Varsinkin maaseudulla on kovin tavallista, että sama henkilö on välillä yrittäjä, välillä palkansaaja ja välillä molempia. Siihen pitää kannustaa entistä vahvemmin.

Valitettavasti kovin moni työmarkkinoita uudistava ja työllisyyttä lisäävä ehdotus saa suomalaisessa poliittisessa keskustelussa jyrkän torjunnan. Sitä tulee niin hallituksesta, oppositiosta ja ay-liikkeeltä. Se on valitettavaa ja kertoo siitä, että talouspolitiikan eliitistä kovin monta ei välitä työttömistä. Työttömyys ei nujerru sillä, että siitä puhutaan kovasti huolissaan. Se taittuu vain tekemällä rohkeita uudistuksia, jotka kannustavat yrittäjiä työllistämään ja investoimaan.

Valitettavasti näyttää siltä, että hallitus on jäänyt työttömyyden vastaisessa taistelussa työmarkkinakoneiston vangiksi eikä tee niitä päätöksiä ja lupauksia, jotka hallitusohjelmaan on kirjattu. Se ei ole vastuullista politiikkaa.

Hyvät ystävät,

joku saattaa ajatella, että tämä puhe työmarkkinavallan rajoittamista, irtisanomisten helpottamisesta tai sunnuntaikorvauksen alentamisesta on kovaa. Kun olen näitä puhunut, minultakin on kysytty, ovatko arvoni muuttuneet uuden tehtävän myötä kovemmiksi. Tiedän, että nämä eivät ole kaikille mieluisia lääkkeitä.

Oma ajatteluni ja koko yrittäjäliike lähtee kuitenkin siitä, että kovinta ja epäoikeudenmukaisinta politiikkaa on olla tekemättä niitä asioita, joilla Suomen työttömyys saadaan taitettua – varsinkin, jos keinoja on olemassa. Yrittäjäliikkeen tehtävä on esittää ratkaisuja. Yrittäjäliikkeen tehtävä on kertoa niitä kokemuksia, joita Suomen yrittäjillä on työpaikkojen luomisesta.

Kesällä olin mukana Suomi-areenassa Helsinki Mission paneelissa, jossa oli aiheena yksinäisyys. Meitä on täällä paljon, mutta tässäkin isossa joukossa voi olla monta yksinäistä. Voi olla lapsia, joilta puuttuu kaveri. Voi olla vanhuksia, joilla on tuhat tarinaa mutta arjessa ei ole yhtään kuulijaa, kun lapset ovat kaukana ja sukulaiset kirkkomaan mullan alla.

Minua puhutteli paneelissa kovasti professorin toteamus, jonka mukaan yksinäisyys on perinnöllistä ja asuu usein kodissa, jossa on työttömyyttä ja toimeentulohuolia. Pohdimme paneelissa, onko yksinäisyys koskaan hyvä asia. Ei ole. Yksinolo voi olla hyvä, mutta yksinäisyys ei ole. Jokainen meistä voi vähentää yksinäisyyttä maailmasta. Voimme käydä yksinäisen vanhuksen luona. Voimme olla mukana lapsi- ja nuorisotyössä. Voimme tukea meidän kirkkoamme ja sen rippikoulutyötä. Voimme puolustaa politiikkaa, joka pitää huolta kouluista, kohtuullisen kokoisista luokista ja koulujen kerhoista. Voimme edistää sellaisia ratkaisuja, jotka luovat Suomeen työtä ja leipää. Meillä jokaisella on vastuu yksinäisyyden voittamisesta.

Hyvät kuulijat,

vaikka meillä monessa asiassa parantamista, hyvin moni asia on meillä hyvin. Meillä on itsenäinen isänmaa, puhdas luonto, toimiva oikeusjärjestelmä, hyvä koululaitos sekä sosiaali- ja terveydenhuolto. Suomi on kulkenut pitkän ja menestyksekkään tien sodan kurjuudesta tämän päivän hyvinvointiin. Siksi on tärkeää, että me jatkamme määrätietoista työtä rakkaan isänmaamme kehittämiseksi, jotta meidän lapsemme saisivat meidän jälkeen mahdollisimman hyvän maan elää.

Kiitos.