Humppilan yrittäjät 2020: Perhe on paras – yrittäjyydessäkin
Humppilan vuoden yrittäjät 2020 – siskokset Anna-Maria Lehikoinen ja Anu Nokkala ostivat Cafe Lasikellon liiketoiminnan vuonna 2012 ja perustivat yrityksensä DeliSis Oy. Kahvila-ravintola toimii valtatie 2:n varrella Humppilan Lasin vilkasliikenteisessä ostoskeskuksessa.
Hämeen Yrityssanomat | Humppila
Sisarukset tekivät ennen yrittäjyyttä hyvää työuraa muilla aloilla. Anna-Maria toimi muun muassa Itellan myymäläpäällikkönä Espoossa ja Anu Citymarketin tavarantalonjohtajana Loimaalla sekä Forssassa. Kipinä syttyi, kun Anu huomasi vuonna 2012 Humppilan lasitehtaan ravintolan liiketoiminnan olevan myynnissä.
– Epäröin, onko minusta tähän yksin. Soitinpa siskolle ja aluksi hän piti ideaa ihan pöhkönä. Innostuimme sitten kuitenkin kaivelemaan lisätietoja ja teimme laskelmia. Saimme myös kullanarvoisia neuvoja Forssan Yrityskehityksestä. Huomasimme lopulta olevamme ravintolayrittäjiä, naurahtaa Anu Nokkala.
– Meillä ei ollut yhtään kokemusta ravintola-alalta, mutta aloimme aluksi keittelemään kahvia ja palvelimme kassalla, kun osaava ja valmis henkilökunta hoiteli käytännön toimia. Alussa oli lievää pelkoa pärjäämisestä, mutta ensimmäisen talven yli selviäminen oli työvoitto. Kassavirran ohessa alkoi karttua myös kokemus taloushallintoon, kertoo Anna-Maria Lehikoinen.
Yrittäjien lisäksi Lasikellossa toimii kuusi työntekijää. Kesät ovat liikenteellisesti vilkkaampia ja näkyvät tällöin myös asiakasvirroissa. Syys- ja talvikautena voidaan ottaa välillä rennommin, pitää lomia ja jakaa kiireitä keskenään.
– Ostimme itsellemme mielenkiintoisen työpaikan ja jos siitä kohtuuansion saamme, olemme tyytyväisiä. Lainatkin pystyimme maksamaan takaisin suhteellisen nopeasti. Olemme saaneet päättää omista asioistamme, virheistä on opittu ja työ on ollut äärimmäisen vaihtelevaa. Ei ole tarvinnut rahasta riidellä ja pystymme tukemaan toisiamme yhteisessä yrityksessä, tunnustaa Anu Nokkala.
– Toimintaa pitää yrittää katsoa ja kehittää palvelurepertuaaria asiakkaan silmin. Markkinoinnin kohdistaminen valtatien liikennevirrassa on aika haasteellista. Jonkin verran olemme tehneet yhteisiä kampanjoita liiketalomme yrittäjäyhdistyksen kanssa, kertoo Anna-Maria Lehikoinen.
Ruokaa läheltä ja koronakriisin hoitoa etänä
Suurin osa Café Lasikellon ruuista valmistetaan itse ja pääsääntöisesti käytetään kotimaisia raaka-aineita. Osa tulee paikallisilta toimittajilta. Lounastarjonta näyttelee liikevaihdossa noin kolmannesta ja loppu tulee ”pienistä pisaroista”, seitsemänä pitkänä palvelupäivänä viikossa. Tarjonnassa on mukana á la carte -lista, pizzat, Scanburger-ketjun hampurilaiset ja tietysti kahvilatuotteet.
– Ajan henkeä ja trendejä pitää seurata. Etenkin kasvisruokia kysytään tällä hetkellä paljon. Pyrimme vastaamaan ja venymään – välillä ruokalistojenkin ulkopuolelle. Ketjuravintoloissa tämä ei ole mahdollista. Kokeilemme kaikenlaista, mutta sen pitää olla kannattavaa. Ei meillä ole tavoitteena elämää suuremmaksi kasvaa, tunnustaa Anu.
Korona puraisi ravintola-alaa pahasti keväällä ja asiakasvirrat tyrehtyivät pariksi kuukaudeksi myös Café Lasikellossa.
– Epidemian alussa olimme USA:ssa lomalla ja jouduimme jumiin lentojen kanssa. Ravintola laitettiin kiinni ja jouduimme valitettavasti lomauttamaankin väkeä. Pari kuukautta seurasimme hirvitellen firman tilin saldon putoamista, kun kulut juoksivat. Onneksi oli puskuria sen verran kertynyt, että saatiin velvoitteet hoidettua. Saimme palkkatukea ja MaRa-automaattitilityksen kautta jonkin verran kipurahoja. Oli todella ilo päästä kesäkuussa tositoimiin, iloitsee Anna-Maria.
Kapasiteettipulaa kauhan varressa
Ravintola-alalla on yrittäjien mukaan jatkuva työvoimapula. Avoimiin paikkoihin ei tahdo tulla tarpeeksi hakemuksia. Työn tekemiseen tulisi yrittäjien mielestä olla enemmän kannustimia.
– Tällä hetkellä olemme palkkaamassa kahta uutta työntekijää. Pyrimme tekemään vähintään 30 viikkotunnin sopimuksia eli ei pitäisi siitäkään olla kiinni. Pikkukylällä on heikosti potentiaalia ja työn perässä muuttaminen tai liikkuminen vaihtelevina työaikoina tuntuu olevan useille vaikeata, tuskailevat yrittäjät.
Haastattelun keskellä mukaan saapuu Pirkko Kutila. Ikää on jo 70 ja hän on työskennellyt talossa sen avautumisesta saakka, eli vuodesta 1971.
Olin alun alkaen vetämässä ravintolan toimintoja parikymmentä vuotta ja olen eläkkeelle jäännin jälkeenkin tykännyt käydä auttelemassa. Työvuoroja näköjään edelleen napsahtelee, kun en oikein ole osannut kieltäytyäkään ja nautin kovasti asiakaspalvelusta, naurahtaa Pirkko.
Mitä on yrittäjyys tämän päivän Suomessa?
– Kallista, mutta ihan hyvää. Maksuja ja yrittäjän velvollisuuksia riittää. Meillä on alalla tarkat pelisäännöt, mutta toisaalta niitä on selkeä noudattaa. Rikastumaan ei pääse, mutta tämä on kivaa duunia ja byrokratiaan olemme tottuneet. Välillä verojen maksaminen kivistää, mutta ainakin tietää, mitä sillä saa. Tässä maassa ihmisistä huolehditaan, toteavat Anu ja Anna-Maria yhteistuumin.
