Etsi

Kasvuyrittäjä on fakiiri

Väitän, että menestyvä kasvuyrittäjä on todennäköisyysmatematiikan lakeja uhmaava fakiiri. Juuri näiden ominaisuuksiensa johdosta hän voi onnistua. Hän uhmaa todennäköisyyden lakeja koska uskoo, että hän on se poikkeustapaus, joka lyö läpi isosti. Ja hän on fakiiri, koska kipeätkään vastoinkäymiset eivät kaada häntä tai sitten hän osaa välttää ne.

Kuvaan usein kasvuyrittäjyyttä oppipoika-kisälli-mestari –rakennelmana. Alkavan yrittäjän on hyvä samaistua oppipoikaan ja hänen asenteeseensa omasta taustastaan ja kokemuksestaan riippumatta. Oppipojan on opeteltava ja ymmärrettävä firmassa jollain tasolla kaikki asiat: asiakas, tuote/palvelu, tuotanto, rahoitus, verotus, yhtiöjuridiikka, markkinointi sekä sääntely erilaisine raportteineen ja alv-tilityksineen. Valtaosa ei ole kuullutkaan näistä ennen yrittäjyyttä, ei edes isoissa yrityksissä työskennelleet johtajat. Kaikkea ei ole pakko tehdä itse, mutta on hyvä tuntea aiheita tarpeeksi yksityiskohtaisesti. Mikäli alkavalla yrittäjällä ei ole intoa ymmärtää tärkeitä yksityiskohtia koko kentästä, syntyy vaarallisia riskejä. Oppipojan asenne on pidettävä vähintään siihen asti, kunnes kassavirta alkaa kääntyä positiiviseksi. Vasta silloin, ei yhtään aikaisemmin, voidaan puhua läpimurrosta. Usein kuulee ns. burning ratesta ja onnistuneista rahoituskierroksista, jotka eivät vielä kerro kuin rahan lainaamisesta ja sen kuluttamisesta. Plussalle kääntynyt kassavirta luo turvaa siirtyä seuraavaan vaiheeseen, jota kutsun kisällivaiheeksi.

Kisällivaiheessa olennaista on arvon luominen yhtiölle. Se voi tapahtua kasvun kautta, kunhan huolehtii, että kasvu on kannattavaa. Kannattavaa liiketoimintaa on moninkertaisesti helpompaa kasvattaa kuin kannattamatonta. Skaalautumisen kautta voidaan suotuisissa oloissa kenties saada kasvulla aikaan kannattavuuden parantuminen. Voi toki käydä niinkin, että tappiot vain syvenevät, kun tavoitellaan kasvua ennen kuin liiketoimintamalli on saatu kannattavaksi. Silloin palataan velkaisina oppipoikavaiheeseen tai yritystoiminta hiipuu. Toinen tärkeä seikka on valmius yhteenliittymiin tai muiden toimijoiden hankkimiseen. Ihmisikä on monella alalla liian lyhyt merkittävään kasvuun, jos se tehdään vain orgaanisesti. Siksi yritysostot ovat alue, joka kasvuyrittäjä-kisällin pitäisi osata.

Kisällivaihe erottelee jyvät akanoista. Monet lupaavat yritykset jäävät vain odotuksiksi tai oppipojan asemaan. Ne, jotka läpäisevät kisällikokeen, ovat valmiita mestareiksi. Yrittäjän pitäisi kisällinä kyetä luomaan organisaatio ja johtamisrakenne ja pienentää päivittäistä riippuvuutta itsestään. Oppipoikavaihe on one-man-show. Kisällivaiheessa siirrytään moniulotteiseen joukkuepeliin. Kun kasvuyrittäjä on saavuttanut kriittisen massan kannattavasti, hän on valmis siirtymään mestarivaiheeseen.

Mestarivaiheessa asiat helpottuvat. Yhtiö on riittävän suuri ollakseen kiinnostava yhteistyökumppani eri tahoille. Kaikkien liiketoiminta-aloitteiden suunta kääntyy siten, että ulkopuolelta tulee yhteistoimintaehdotuksia. Rahoitusjärjestelyt helpottuvat. Mestarivaiheessa yrittäjän rooli pitäisi muuttua strategiseksi johtajaksi, joka luottaa päivittäisessä toiminnassa organisaatioon ja muihin esimiehiin tavalla, joka saa heidät tehokkaiksi. Yrittäjä on jälleen uuden edessä – houkutusten, strategisten virheiden ja oivallusten merkitys korostuu.

Keskeistä on, että yrittäjän ja yrityksen kehittymisen polut etenevät yhdessä, muutoin syntyy ongelmia. Kasvun polulla yrittäjän tulee tunnistaa omat kehittämisen tarpeet samalla, kun peli muuttuu one-man-showsta pelaaja-valmentajan kautta strategiseksi johtamiseksi. Kyse on siitä, missä roolissa yrittäjä itse viihtyy parhaiten. Osa meistä haluaa tehdä asiat yksin, toiset viihtyvät tähtipelaajana kentällä. Kolmannet rakentavat yrityksiä strategisina johtajina ja omistajina. Kaikille rooleille on tilaa ja tilausta. Kasvulla on monta kiinnostavaa polkua.

Petri Roininen

Kirjoittaja on Suomen Yrittäjien Kasvuyrittäjäverkoston puheenjohtaja ja Investors House Oyj:n toimitusjohtaja.