Etsi

Sata vuotta

Aikamme iskusanat digitalisaatio, robotisaatio, globalisaatio jne. ovat moukaroineet maailmaa jo kohta 10 vuotta. Koska kukaan ei pysty enää varmaksi sanomaan, että huomenna asiat ovat paremmin, niin on ihan odotettavaa, että osa meistä kaipaa lämpöisenpörröistä reinikais-Suomea, jossa huoli ei tuntunut ja devalvaatio korjasi kaiken. Nyt tilanne on kuitenkin aivan toinen. Kaikki maailman ihmiset on talouden ja globaalin kulttuurin keinoin sidottu tiiviisti toisiinsa kiinni, eikä irti enää pääse.

Kun muutoksen aalto iski Suomeen elettiin vuotta 2008. Suomalainen perinteinen teollisuus ajautui kriisiin, kansantalous sukelsi ja lippulaivamme Nokia sai kylkeensä repeämän, joka muutamassa vuodessa upotti sen osan suomalaisuutta, josta olimme olleet eniten ylpeitä.

Vuosi 2016 oli mielialoissa varmaan yksi heikoimpia pitkään aikaan, mutta yllättäen 2017 onkin sujunut ihan eri sävellajissa. Kasvu tuntuu vielä kovin hauraalta, eikä siihen oikein vielä uskalla luottaa. Mistä avuksi kestävää kasvua? Vastaukseksi voisi tarjota startup-kulttuuria ja pelejä, tai ulkomaisten suuryritysten Suomeen tekemiä investointeja. Mutta yllätysvetona nostan esiin sen, joka on jo kauan sitten julistettu kuolleeksi.

Myrskyn keskellä, julkisuudelta piilossa Pohjois-Pohjanmaalla on säilynyt suomalainen tehdas. Nokian Oulun tehtaan johtaja Erja Sankari kertoi Reboot Finland D.Day -tapahtumassa miten on ollut mahdollista kulkea vastavirtaan. ”Jos ei voi olla halvin, on pakko olla fiksuin” kertoi Sankari, jonka vuonna 2013 alkaneen kauden aikana tehdas oli nostanut tuottavuuttaan 25 %:lla joka vuosi, eli tehnyt samoilla menoilla neljänneksen enemmän tulosta – joka vuosi. Tehdas oli ajateltu uudestaan viisi vuotta sitten ja samaa työtä jatketaan edelleen. Yllättäen pelottavat digitalisaatio, virtuaalitodellisuus, keinoäly ja uusin automatisaatioteknologia ovatkin turvaamassa työpaikkoja Suomessa.

Oulun tehdas luo omaa globaalia ekosysteemiään, jossa maailman resurssit tuodaan suomalaiseen tuotantoon ja niin myös uhkista suurin, eli globalisaatio, onkin turvaamassa tehtaan säilymistä Suomessa. Vanhat suomalaiset vahvuudet, kuten koulutus, osaaminen ja innovatiivisuus eivät ole hävinneet minnekään – mutta niitä uhkaavat tekijät ovatkin muuttuneet mahdollisuuksiksi.

Kyse on paljon siitä mitä suostumme ja osaamme nähdä kun katsomme peiliin. Onko omakuva masentuneen kriittinen, jossa nähdään vain omat viat ja muiden tarjoilemat uhkat? Tähän itsensä kyseenalaistamiseen, nöyryyteen ja uuden oppimiseen pystyy siis yritys, jonka helmasynti menneisyydessä oli äärimmäinen ylimielisyys ja usko omaan täydellisyyteensä. Jos entinen öykkäri uskaltaa ajatella itsensä kokonaan uusiksi, ehkä se on mahdollista meillä muillakin?

Olipa kyseessä yksittäinen ihminen, pieni tai suuri yritys, kunta, kaupunki tai alue – kaikki lähtee kyvystä opetella itsensä uudestaan. Jos näin käy ja tähän pystymme, saattaa olla, että löydämme sen kuvan tulevaisuudesta joka kantaa meitä myös seuraavan sata vuotta.

Kirjoitus on alun perin julkaistu Suomalaisen työn liiton MadebyFinland-kampanjasivustolla.

Petri Rajaniemi

Ponder Nobs Oy:n yrittäjä Petri Rajaniemi on Itä-Pasilaa ja suomen kieltä rakastava toisinajattelija, joka on työskennellyt vuosia tavoitteenaan aikaansaada ajattelua, joka mahdollistaa kasvun.