Kilpailukykysopimuksen vaikutukset yrityksiin | Yrittajat.fi
Yrittäjät > Helsingin Yrittäjät > Helsingin Yrittäjät - Lauttasaari ry > Yrittajan Abc > Tyonantajan Abc > Ajankohtaista

Etsi

Kilpailukykysopimuksen vaikutukset yrityksiin

  • Mikä on kilpailukykysopimus?
  • Mistä kilpailukykysopimuksessa on sovittu ja miten se vaikuttaa yrityksiin?
  • Mitä tapahtui paikallisen sopimisen edistämiselle?

Tälle sivulle on koottu tietoa kilpailukykysopimuksen sisällöstä ja siihen perustuvista lainsäädännön ja työehtosopimusten keskeisistä muutoksista. Kilpailukykysopimuksen tekstin löydät TÄÄLTÄ.

Suomen Yrittäjät ei ole kilpailukykysopimuksen osapuoli.


1. Mikä on kilpailukykysopimus?

Kilpailukykysopimus on työmarkkinoiden keskusjärjestöjen sopimus, jonka tavoitteena on parantaa suomalaisen työn ja yritysten kilpailukykyä, lisätä talouskasvua ja luoda uusia työpaikkoja.

Kilpailukykysopimus sitoo juridisesti sen osapuolena olevia keskusjärjestöjä. Lisäksi kilpailukykysopimus sitoo niitä työnantaja- ja työntekijäliittoja, jotka ovat ilmoittaneet sitoutuvansa noudattamaan kilpailukykysopimuksen määräyksiä. Kaikki liitot eivät ole sitoutuneet kilpailukykysopimukseen.

Kilpailukykysopimuksen osapuolet asettivat sopimuksen syntymisen edellytykseksi, että sillä korvataan hallituksen valmistelemat ns. pakkolait ja lisäleikkaukset. Kilpailukykysopimuksen mukaan osapuolet pyrkivät edistämään paikallista sopimista työ- ja virkaehtosopimusten kautta.

Hallitus ryhtyi kilpailukykysopimuksen syntymisen jälkeen lainsäädäntövalmisteluun sopimuksen kirjausten toteuttamiseksi.
 

2. Mistä kilpailukykysopimuksessa on sovittu ja miten se vaikuttaa yrityksiin?

Kilpailukykysopimuksessa on määräyksiä työ- ja virkaehtosopimuksista, sosiaalivakuutuksesta, rakenteellisista muutoksista, muutosturvasta ja työterveyshuollosta sekä paikallisesta sopimisesta.

Kilpailukykysopimuksen vaikutukset yrityksiin perustuvat kilpailukykysopimuksen perusteella tehtyihin lainsäädännön muutoksiin sekä työehtosopimuksiin, joilla on toteutettu kilpailukykysopimuksen määräyksiä alakohtaisesti. Lainsäädäntömuutokset koskevat suurelta osin työnantajan maksettavia palkan sivukuluja. Nämä muutokset kohdistuvat kaikkiin työnantajiin. Muutosturvaa ja työterveyshuoltoa koskevat lakimuutokset koskevat vain niitä työnantajia, joiden palveluksessa on säännöllisesti vähintään 30 työntekijää. Työehtosopimuksiin tehdyt muutokset koskevat niiden soveltamisalan piirissä olevia työnantajia.

Lainsäädäntömuutokset tulevat voimaan 1.1.2017.

 

2.1. Lainsäädännöllä toimeenpannut muutokset:

  • Työnantajan työeläkemaksun alentaminen

  • Työttömyysvakuutusmaksun muutokset

  • Työnantajan sosiaaliturvamaksun alentaminen

  • Muutosturva ja työterveyshuolto

 

2.1.1. Työnantajan TyEL-maksun alentaminen

Kilpailukykysopimuksessa sovittiin työntekijöiden keskimääräisen TyEL-maksun korottamisesta ja työnantajien keskimääräisen TyEL-maksun alentamisesta samalla määrällä. Muutos on yhteensä 1,20 prosenttiyksikköä vuosina 2017–2020.

Vuonna 2017 työnantajien keskimääräinen TyEL-maksu laskee ja työntekijöiden keskimääräinen TyEL-maksu nousee 0,20 prosenttiyksikköä.

LUE LISÄÄ:

 

2.1.2. Työttömyysvakuutusmaksun muutokset

Kilpailukykysopimuksen mukaan työttömyysvakuutusmaksuun tulee muutoksia vuodelle 2017. Palkansaajien työttömyysvakuutusmaksua nostetaan 0,45 prosenttiyksikköä ja vastaavasti työnantajien keskimääräistä työttömyysvakuutusmaksua alennetaan 0,45 prosenttiyksikköä. Työttömyysvakuutusmaksu on yksi työnantajan maksettavista palkan sivukuluista.

Vuonna 2017 palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu on 1,60 % palkasta. Työnantajan työttömyysvakuutusmaksu on porrastettu työnantajan maksaman palkkasumman mukaan siten, että vuona 2017 se on 0,80 % palkasta palkkasummaan 2 059 500 euroon asti ja sen ylittävältä osalta 3,30 % palkasta.

Vuonna 2016 vastaavat luvut olivat palkansaajalla 1,15 % ja työnantajalla 1,00 % palkasta palkkasummaan 2 044 500 euroa asti ja sen ylittävältä osalta 3,90 % palkasta.

LUE LISÄÄ:

 

2.1.3. Työnantajan sosiaaliturvamaksun alentaminen

Kilpailukykysopimuksessa sovittiin kaikkien työnantajien sosiaaliturvamaksu (sairausvakuutusmaksu) alentamisesta. Työnantajan sosiaaliturvamaksu on yksi työnantajan maksettavista palkan sivukuluista.

Vuonna 2017 työnantajan sosiaaliturvamaksu on 1,08 % (vuonna 2016 maksu on 2,12 %). Alennus rahoitetaan kilpailukykysopimuksen mukaan julkisen sektorin työnantajille aiheutuvilla säästöillä, jotka syntyvät työaikaan ja julkisen sektorin lomarahoihin liittyvillä toimilla sekä työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksujen rahoitusmuutoksilla.

LUE LISÄÄ:

 

2.1.4. Muutosturva ja työterveyshuolto

Kilpailukykysopimuksessa esitettiin, että hallitus valmistelee työntekijöiden muutosturvaa koskevat lainsäädäntöehdotukset. Muutosturvaa sovelletaan silloin, kun työnantaja irtisanoo tuotannollisilla tai taloudellisilla syillä työntekijänsä. Työnantajalla on tällöin velvollisuus järjestää irtisanotulle työntekijälle työllistymistä edistävää valmennusta tai koulutusta. Valmennuksen tai koulutuksen arvon on vastattava työntekijän laskennallista palkkaa yhden kuukauden ajalta tai samassa toimipaikassa työskentelevän henkilöstön keskimääräistä kuukausiansiota, sen mukaan kumpi on suurempi. 

Työterveyshuollon osalta työnantajalla on velvollisuus järjestää työterveyshuolto irtisanotulle työntekijälle kuuden kuukauden ajan työntekovelvollisuuden päättymisestä lukien. Työnantajan velvollisuus lakkaa, kun työntekijä siirtyy toistaiseksi voimassa olevaan tai vähintään kuuden kuukauden määräaikaiseen työsuhteeseen toisen työnantajan palvelukseen ja tämän työterveyshuollon piiriin. Työntekijän on ilmoitettava työllistymisestä aiemmalle työnantajalleen.

Muutosturvaa ja työterveyshuoltoa koskevia muutoksia ei sovelleta kaikkiin yrityksiin ja työntekijöihin. Niitä sovelletaan vain, jos työnantajan palveluksessa on säännöllisesti vähintään 30 työntekijää ja jos työntekijä on ollut yhdenjaksoisesti vähintään 5 vuotta työnantajan palveluksessa työsuhteen päättymiseen mennessä.

Muutosturvaan kuuluu myös osana myös yhteistoimintalain muutos. Sen mukaan työnantajan on sisällytettävä yhteistoimintalain mukaiseen henkilöstö- ja koulutussuunnitelmaan periaatteet, joiden mukaisesti työnantaja järjestää työntekijöille työsopimuslain mukaista työllistymistä edistävää valmennusta tai koulutusta. 

Muutosturvaa koskevat ehdotukset sisältyivät alun perin hallituksen aiempaan esitysluonnokseen kustannuskilpailukykyä vahvistavista toimista, jonka valmistelusta luovuttiin kilpailukykysopimusneuvottelujen alettua.  Suomen Yrittäjät vastusti ehdotuksia jo aiemmassa vaiheessa, kuten myös kilpailukykysopimuksen syntymisen jälkeisessä valmistelussa.

LUE LISÄÄ:

 

2.2. Työehtosopimuksiin perustuvat seuraavat muutokset:

  • Työehtosopimusten voimassaolon jatkaminen 12 kuukaudella
  • Työajan pidentäminen 24 tunnilla vuodessa
  • Selviytymislauseke työnantajan taloudellisten vaikeuksien varalta

 

2.2.1. Työehtosopimusten voimassaolon jatkaminen 12 kuukaudella

Kilpailukykysopimuksessa sovittiin työehtosopimusten voimassaolon jatkamisesta 12 kuukaudella. Käytännössä tämä tarkoittaa, että työehtosopimuksiin ei tehdä palkkoja koskevia muutoksia, eli palkat eivät nouse vuonna 2017. Osa liitoista jäi kilpailukykysopimuksen ulkopuolelle, joten näiden alojen työehtosopimuksissa voi olla palkankorotuksia. Keskeiset kilpailukykysopimuksen ulkopuolelle jääneet alat ovat elintarvikeala, kuljetusala sekä rakennusala.

 

2.2.2. Työajan pidentäminen 24 tunnilla vuodessa

Kilpailukykysopimuksessa on sovittu työajan pidentämisestä 24 tunnilla vuosittaista ansiotasoa muuttamatta. Kilpailukykysopimuksen mukaan työajan pidennyksestä sovitaan alakohtaisissa työehtosopimuksissa. Pidentäminen on toteutettu työehtosopimuksissa eri tavoin.

Yleissitovien työehtosopimusten piirissä olevissa yrityksissä työaika pitenee sovellettavan työehtosopimuksen määräysten mukaisesti. Osa liitoista jäi kilpailukykysopimuksen ulkopuolelle, joten kaikissa työehtosopimuksissa ei ole työajan pidentämistä koskevia määräyksiä. Jollei työehtosopimusta ole tai siinä ei ole määräyksiä työajan pidentämisestä, työajan pidentäminen edellyttää sopimista kunkin työntekijän kanssa erikseen.

Useissa työehtosopimuksissa työajan pidentäminen toteutetaan ensisijaisesti paikallisesti sopien. Tällainen paikallinen sopimus voidaan tehdä myös järjestäytymättömässä yrityksessä. Joissain työehtosopimuksissa on asetettu määräaikoja sopimuksen tekemiselle. Määräajat ovat kuitenkin suosituksia, eli paikallinen sopimus voidaan tehdä myöhemminkin. On kuitenkin suositeltavaa sopia työajan pidentämisestä hyvissä ajoin.

LUE LISÄÄ:

 

2.2.3. Selviytymislauseke työnantajan taloudellisten vaikeuksien varalta

Kilpailukykysopimuksen mukaan siihen sitoutuneet liitot ottavat työehtosopimuksiinsa selviytymislausekkeen, jonka soveltamisesta sovitaan paikallisesti silloin, kun työnantaja joutuu taloudellisiin vaikeuksiin, jotka voivat johtaa työvoiman käytön vähentämiseen. Selviytymislausekkeista on sovittu alakohtaisissa työehtosopimuksissa.

Yleissitovien työehtosopimusten piirissä olevissa yrityksissä selviytymislausekkeen mukainen paikallinen sopimus voidaan tehdä sovellettavan työehtosopimuksen määräysten mukaisesti. Selviytymislausekkeiden sisältö vaihtelee alakohtaisesti.  Osa liitoista jäi kilpailukykysopimuksen ulkopuolelle, joten kaikissa työehtosopimuksissa selviytymislauseketta ei ole.

LUE LISÄÄ:

3. Mitä tapahtui paikallisen sopimisen edistämiselle?

Kilpailukykysopimuksessa sovittiin paikallisen sopimisen edistämisestä. Selviytymislausekkeen lisääminen työehtosopimuksiin on osa paikallisen sopimisen edistämistä. Kilpailukykysopimuksessa sovittiin myös lakimuutosten valmistelusta, joilla järjestäytymättömien yritysten sopimiskiellot olisi poistettu ja saatettu järjestäytymättömät yritykset samaan asemaan järjestäytyneiden kanssa paikallisen sopimisen menettelytapojen ja osapuolten suhteen.

Kilpailukykysopimuksen perusteella aloitettiin kolmikantainen lainsäädäntövalmistelu, jossa Suomen Yrittäjät oli edustettuna. Valmistelun kuluessa kävi ilmi, että työmarkkinakeskusjärjestöt tulkitsevat kilpailukykysopimuksen kirjausta siten, että paikallisen sopimuksen osapuoleksi kävisi ainoastaan luottamusmies, jos työehtosopimus niin määrää.

Suomen Yrittäjät ei hyväksynyt tätä tulkintaa, joka olisi tarkoittanut työtekijöiden pakkoa järjestäytyä eli liittyä ammattiliiton jäseneksi ja valita luottamusmies, jos työpaikalla haluttaisiin sopia työehtosopimuksesta poiketen. Myös työnantajan olisi täytynyt järjestäytyä tai ainakin sovittava ammattiliiton kanssa siitä, että se sitoutuu noudattamaan luottamusmiesjärjestelmää. Suomen Yrittäjät esitti, että paikallisen sopimuksen osapuoleksi kävisi luottamusmiehen lisäksi myös työsopimuslain mukainen luottamusvaltuutettu tai muu henkilöstön valitsema edustaja. Tämä ei kuitenkaan kelvannut työmarkkinakeskusjärjestöille. Suomen Yrittäjät jätti eriävän mielipiteen paikallisen sopimisen laajentamista valmistelleen työryhmän mietintöön.

LUE LISÄÄ: