Etsi

Kuka rakastaa iloista veronmaksajaa?

Kuka rakastaa iloista veronmaksajaa?


Monen päätöksen väitetään johtavan kansan kahtiajakoon ja siihen, että rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Hokemana se kuulostaa mehevältä ja uppoaa kansaan. Sitä ei juurikaan vaivauduta tarkemmin selvittämään eikä väittämien tueksi esitetä yleensä mitään näyttöä. Monet luulevat, että hyvätuloisten verotaakka kaiken aikaa kevenee ja huonotuloisten verot ja maksut sen kun nousevat.


En tiedä, mitkä ne kahtiajaon osapuolet oikeastaan ovat. Ketkä siihen kuuluvat ja ketkä näitä osapuolia edustavat? Kummalle puolelle yrittäjät oikein kuuluvat? Ihmisten korvissa kuulostaa pahalta se, että hallitus antaa rikkaille ja ottaa köyhiltä. Näinköhän simppeliä se on?
Moni yrittäjä vaurastuu yrittämisellä ja tienaa suurenkin omaisuuden. Yleisempi tilanne on kuitenkin se, että yrittäjä tienaa yrittämisellä elantonsa, mutta taskuun ei kuitenkaan lopulta jää paljoakaan. Olipa kyse vauraasta ja menestyvästä yrittäjästä tai sitkeästä tahkoajasta, yrittämisen takana on valtava määrä työtä. Yrittäjä ei laske työtuntejaan, ei useinkaan pidä lomia eikä ehdi pitää aina edes kunnostaan huolta. Jos yrittäjä menestyy työssään ja tienaa mojovan varallisuuden, se hänelle suotakoon. Hän on sen varmasti ansainnut. Verottaja pitää huolen siitä, että menestyvältä yrittäjältäkin leikataan liiat pois kattamaan valtion pohjatonta kassaa.
Kolikon kääntöpuolella on yrittäjä, joka saattaa menettää elämäntyönsä konkurssiin ja samalla kadottaa elämänhalunsa ja jopa kotinsa. Yrityksen velkoihin on kiinnitetty omat ja sukulaisten varat. Näissä tilanteissa yrittäjää ei muista juuri muu kuin kotiväki.


Yksinyrittäjien määrä on viime vuosina kasvanut räjähdysmäisesti ja Suomen Yrittäjien jäsenistä suurin osa on yksinyrittäjiä. Hattua pitää nostaa jokaiselle, joka omalla työllään ja riskinotollaan elättää itsensä ja perheensä. Pienituloisuus on monen yksinyrittäjän arkea. Selvityksen mukaan neljäsosa yksinyrittäjistä ilmoitti ansaitsevansa alle 1 000 euroa kuukaudessa. Se tarkoittaa, että neljännes yksinyrittäjistä elää alle köyhyysrajan. Se siitä kahtiajaosta.     
Monen mielessä ratkaisu ongelmiin löytyisi siitä, että kiristetään verotusta. Mieluimmin muiden kuin omaa verotusta. Moni ajattelee, että onhan ihan oikein, että hyvätuloiset maksavat viulut, kun niillä on mistä ottaa. Verotuksen kiristäminen ei kuulu keinovalikoimaan silloin, kun se kohdistuu itseen tai oman puolueen kannattajiin. Verojen nostaminen on paljon helpompaa, kuin miettiä sitä, mitä veroilla oikeastaan kannattaa kustantaa.


Suomessa pienituloisten verotus on EU:n keskitasoa, mutta tulojen noustessa veroprosentit nousevat EU:n kärkipäähän. Harva tietää, että Suomessa 9,5 % veronmaksajista maksaa 72 % valtion tuloveroista (lähde: Akava). Määrällisesti joukko on pieni ja pitää itsestään vähän ääntä. Heitä ei näy Helsingin Rautatientorilla heiluttamassa lippuja. Monikaan ei kiittele näitä iloisia veronmaksajia eikä taputa heitä olalle. Heidän maksamillaan veroilla lapsemme saavat koulutusta, vanhukset hoitoa, tiemme pidetään kunnossa ja poliisi huolehtii turvallisuudestamme.
Monilla veronmaksajalla veroprosentti nousee yli 50 %:iin eli puolet työajasta olet ”valtion palveluksessa”. Suomessa verotus on tapissa ja uhkaa ennen pitkään johtaa siihen, että ne jotka kykenevät, äänestävät jaloillaan ja muuttavat halvemman verotuksen maihin.


Suomessa kokonaisveroaste eli verojen ja veronluonteisten maksujen suhde bruttokansantuotteeseen on noin 45 % eli OECD-maiden korkeimpia. OECD-maiden keskiarvo on alle 35 %. Suomessa julkiset menot ovat lähes 60 % bruttokansantuotteesta, joka on EU-maiden korkein. Tällä menolla verotamme itsemme näännyksiin. Julkisen sektorin tehtäviä on pakko vähentää. Se ei tarkoita, että pienituloiset jätettäisiin heitteille, vaan sitä, että hoitaisimme julkisia tehtäviä tehokkaammin ja paremmin.

Kimmo Hanhisalo
Keski-Pohjanmaan Yrittäjät
hallituksen puheenjohtaja
 

Kimmo Hanhisalo