Etsi

Hankinnat hallitusohjelmassa

Uusi hallitus julkisti kuunvaihteessa hallitusohjelman, jossa on runsaasti julkisia hankintoja koskevia kirjauksia ja odotuksia. Positiivista on huomion kiinnittäminen julkisiin hankintoihin. Riskejäkin kuitenkin on kuten sosiaalisten kriteerien korostaminen, mikäli se tapahtuu laadukkaan tarjouspyynnön kustannuksella. Ylipäätään hankinnoissa toivoisi tiukasti muistettavan, että tarvelähtöisyyden tulee olla kirkkaasti muiden päämäärien edellä. Julkisilla hankinnoilla tulee  veronmaksajien euroja kunnioittaen ensisijaisesti ostaa tarpeen täyttäviä tavaroita ja palveluita – vasta toissijaisesti parantaa ”kaikki yhteiskunnan ongelmat hankintakriteerien avulla” (kärjistäen kuten ehkä huomasitte).

Hankintalakia muutetaan siten, että hiili- ja ympäristöjalanjälki sisällytetään hankintakriteereihin ympäristövaikutuksiltaan merkittävissä hankinnoissa.

Ensimmäinen huomio: ”hankintalakia muutetaan”. Hankintalakia ei noin vain muuteta koska se perustuu EU:n hankintadirektiiviin ja edellinen lainpäivitys oli vuosikausien jumppa. Sen sijaan julkisia toimijoita voidaan tietysti muulla ohjauksella velvoittaa käyttämään ympäristökriteerejä MIKÄLI niille myös resursoidaan minimilaadun ylittämisen edellyttämät varat. Täytyy muistaa, että hankintayksiköt ovat itsenäisiä oikeushenkilöitä, jotka vastaavat omien varojensa käytöstä. Jokainen vaatimus vaikuttaa hankinnan hintaan. Voiko hallitus tästä näkökulmasta velvoittaa veronmaksajille kuluja, jotka eivät suoraan liity hankinnan kohteeseen?

Ruokaan liittyy paljon odotuksia. Kotimaisen ruuan markkinoiden laajentaminen on arvokas asia koska nautimme maailman mittakaavassa puhdasta, maukasta ja vastuullisesti tuotettua ruokaa. Helposti kuitenkin strategioissa kuten hallitusohjelmassakin aivan eri päämäärää palvelevat tavoitteet menevät ”hyvinä ja kauniina” iloisesti sekaisin. Esimerkiksi lähiruoka on ravintoa, jonka hiilijalanjälki on matala ja elinvoimavaikutus positiivinen. Sen sijaan luomu on yksi tuotantotapa, jota ei tulisi sekoittaa ravinnon laatuun vaikka se muita arvoja palveleekin. Kuntien tulisi tämän vuoksi tehdä strategioillaan linjauksia siitä, mitä arvoja haluavat hankinnoillaan kannattaa. Muuten ruokapalvelupäällikkö joutuu miettimään onko lähiruoka, luomuruoka vai kasvisruoka muuta ruokaa arvokkaampaa ja paljonko veronmaksajien rahoja ollaan näihin valintoihin valmiita sijoittamaan.

Ruokajärjestelmän kestävyyden parantamisessa merkittävä rooli on julkisilla hankinnoilla ja julkisilla ruokapalveluilla. Lisätään julkisissa hankinnoissa ja ruokapalveluissa kasvispainotteisen ruoan osuutta. Lihan, kananmunien ja maidon osalta kuntia ohjataan suosimaan suomalaista lähi- ja luomutuotantoa. Edellytetään julkisten ruokahankintojen raaka-aineilta ja tuotantotavoilta kansallisen lainsäädännön vaatimuksia. Lisätään kotimaisten kasviperäisten tuotteiden ja kalan osuutta ravitsemussuositusten ja vähähiilisyystavoitteiden mukaisesti. Edistetään kotimaisen ruuan käyttöä julkisissa hankinnoissa.

Ruoan suhteen monilla kunnilla ja päättäjillä on jo lähiruoan aseman vahvistamista koskevia päämääriä ja toimenpiteitä. Sen sijaan hankintayksiköiltä puuttuvat selkeät ohjeet lähiruokaa edistävien ohjelmien ja hankintalain yhteensovittamiseksi. Koska julkinen ruoka on kunnan asukkaille kriittinen, eivät kunnat ole halukkaita ottamaan riskejä hankintojen epäonnistumisen suhteen. Ja vaikka lähiruoan hankkimisesta on olemassa hyviä esimerkkejä, edellyttävät osittamiset huomattavaa osaamista ja resursointia ruokapalveluihin.

Toinen vastaavalla tavalla haastava kirjaus on ”Hallituksen tavoitteena on, että julkisiin hankintoihin asetetaan ehto sosiaalisesta työllistämisestä.”

Tämä voi mennä monella tavalla pieleen mikäli hankintoihin aletaan väkisin keksimään sosiaalisen työllistämisen ehtoja ilman, että se hankinnan luonteeseen istuu TAI kunnan velvoitteita yritetään sysätä yritysten harteille. Työllisyyden tukeminen ja vajaatyökykyisten työssäkäynnin mahdollistaminen ovat erinomaisia tavoitteita koko yhteiskunnan kestävyyttä ja yksilöiden tulevaisuutta arvioiden. Hankinnoissa kriteerien tulee kuitenkin ensisijaisesti liittyä hankinnan kohteeseen ja sosiaalisten työllistämisen ehdon kohdalla tulee huomioida, ettei kriteeri syrji PK-yrityksiä, joille velvoite voi osoittautua kynnyskysymykseksi tarjouspyyntöön osallistumiselle.

Hallitusohjelman huolestuttavin kohta on ”Selvitetään kuntalain säännöksiä kilpailuneutraliteetista kunnan toteuttamassa elinkeinopolitiikassa kohtuullisuuden takaamiseksi kuntien näkökulmasta.” Nyt vietetään hetken hiljaisuus kun mietitään, etteihän hallitus vahingossakaan vihjannut, että koko markkinoiden toiminnalle kriittisestä markkinaneutraliteetista lipsuttaisiin ja annettaisiin kuntien vapaasti perustaa julkisomisteisia yhtiöitä, syödä markkinoita yksityisiltä toimijoilta ja siirtää maailmanvalloituksensa liiketoiminnalliset riskin veronmaksajien päänsäryksi. Kuvaavaa on ”kohtuullisuuden takaamiseksi KUNTIEN näkökulmasta”: kilpailuneutraliteetti turvaa markkinoiden toimintaa varmistamalla, etteivät kuntayhtiöt saa perusteetonta etua, jonka avulla ajavat yksityiset markkinoilta. Tasapuolisten toimintaedellytysten myötä talous toimii tehokkaasti ja resurssit kohdentuvat tarkoituksenmukaisesti. Käytännössä näin ei kuitenkaan ole. Tehottomat kuntayhtiöt ovat harvoin konkurssissa eivätkä niiden hinnatkaan aina ole kilpailukykyisiä. Omistajaohjauksen puuttuessa vaikuttaa siltä, että kuntayhtiöltä ostetaan, jotta työpaikat säilyvät eikä koska se olisi millään mittareilla järkevää. Nyt jos kunnille halutaan antaa vapaat kädet julkisomisteisten yhtiöiden toiminnan suhteen niin elinvoimaisuuden perään on aivan turha huudella yhteiskunnassa, jossa kunta ostelee itseltään asioita, joita yritykset tuottaisivat paremmin ja kustannustehokkaammin.

Kilpailuneutraliteettivaatimuksen kyseenalaistava kohta on hupaisassa ristiriidassa runsaiden kilpailunvahvistamiskirjausten kanssa:

Arvioidaan kilpailun lisäämisen mahdollisuuksia sektoreilla, joilla kilpailu toimii puutteellisesti. Selvitetään tarve lainsäädännölle, joka turvaa pienyrittäjien asemaa markkinoilla. Puututaan epäreiluun kilpailuun lisäämällä Kilpailu- ja kuluttajaviraston sekä Markkinaoikeuden resursseja. Vahvistetaan kilpailu- ja kuluttajavalvonnan toimivaltuuksia, käytettävissä olevia sanktioita ja resursseja. Vahvistetaan pk-yritysten edellytyksiä kasvuun, työllistämiseen ja investointeihin parantamalla yritysten tasaveroisia toimintaedellytyksiä, huolehtimalla verotuksen ennustettavuudesta ja markkinoiden kilpailullisuudesta. Varmistetaan kilpailu- ja kuluttajapolitiikan toimivuus kasvun ja kansalaisten hyvinvoinnin vahvistamiseksi ja tavoitellaan kotimarkkinoiden kilpailullisuuden vahvistumista.

Huomion kiinnittäminen markkinoiden kilpailullisuuteen on erinomaisen elinvoimamyönteinen asia samoin kuin KKV:n työkalupakin vahvistaminen. Laittomia suorahankintoja toteutetaan edelleen runsaasti ja yrityksillä on hyvin vähän keinoja puuttua niihin. Näiden valvomiseen tarvitaan instituutio, jonka valvonnalla on vaikuttavuutta.

Hallitusohjelmaan on livahtanut muutama outous, joista silmiinpistävin:

Julkisten hankintojen tehokkuuden lisäämiseksi hallitus ryhtyy toimiin vahvistaakseen laadullisten kriteerien huomioonottamista julkisissa tarjouskilpaluissa. Hankintalakia kehitetään ohjaamaan hankintayksikköjä ottamaan huomioon kokonaistaloudellisuuden kriteereinä ensisijaisesti hinta-laatusuhdetta ja kokonaiskustannuksia ja käyttämään pelkkää hankintahintaa kriteerinä vain rajatusti.

Hankintahintaa voidaan hyvinkin käyttää kriteerinä kunhan laatu on kirjattu minimivaatimuksiin minne se kuuluukin. Hinta-laatusuhdetta sen sijaan käytetään sellaisen laadun painottamiseen, jossa minivaatimukset ylittävien toimittajien välille halutaan saada eroa. Missään tapauksessa hankintayksiköitä ei tule velvoittaa keksimällä keksimään laatukriteerejä VAAN heidät tulee ohjeistaa vaatimaan laatua pakollisissa vaatimuksissa.

Yhteenvetona voitaisiin sanoa, että huomion kiinnittäminen julkisten hankintojen laatuun ja niiden tekemiseen liittyviin osaamisvaatimuksiin, on myönteistä. Nykytilanteessa hankintojen tehostaminen ei kuitenkaan tule suurten investointien tekemisestä innovaatioihin vaan hankintayksiköiden hyvin kirjavien hankintakäytäntöjen paremmasta johtamisesta. Hankintojen johtamista vahvistamalla saadaan parannettua sekä laatua, kustannustehokkuutta, elinvoimavaikutuksia että yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Ei mikään pieni vastuu.

 

Hankintaterveisin,
Susanna-Sofia Keskinarkaus
puh. 044 509 0277
  

Susanna-Sofia Keskinarkaus

Toimii Lapin hankinta-asiamies -hankkeen projektipäällikkönä palvellen yrityksiä ja hankintayksiköitä julkisiin hankintoihin liittyvissä kysymyksissä. Lapin hankinta-asiamies -hanke on EAKR -rahoitteinen hanke, joka toteutetaan yhteistyössä Lapin kuntien ja Lapin Yrittäjien kesken.