Etsi

Onko työn hinta oikea?

Suomessa käydään vilkasta keskustelua siitä, onko työn hinta oikea. Hallitus ajaa kilpailukykyloikkaa yhteiskuntasopimuksen tai sen kariuduttua sitten pakkolakien voimalla.  Työn hintaa tulisi laskea 5 – 15 prosentilla, jotta saavutamme kilpailukykymme kilpailijamaihimme nähden. Hallituksen kilpailukykyloikan perusteena on tunnusluku, jossa verrataan työn kokonaiskustannuksia siihen tuotannon arvoon, jota yritys tekee.  Se on vientituotteissa liian korkea, kun uskotaan Suomen Pankin ja Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tunnuslukuja.  Näihin hallitus uskoo.

Työntekijäjärjestöille ei näytä kuitenkaan yhteiskuntasopimus tai pakkolait oikein kelpaavan.  Ei siis sopimusta, ei eduskunnassa säädettyä lainsäädäntöä.  Molempien, niin suomalaisen sopimuskulttuurin kuin demokratian säilyttäminen ja vaaliminen on arvokas asia.  Menetämme paljon, mikäli emme saata maan kilpailukykyä tasolle, jolla tuotteemme ja palvelumme käyvät kaupaksi kotimaassa ja maailmalla.  Tähän tarvitaan sopimista työmarkkinoilla, mutta myös yritystoiminnan kehittämistä, elinvoimapolitiikkaa.  Siihen tulee panostaa enemmän ja intohimoisemmin kuin panostetaan työn kustannusten alentamiseen ja siitä kinasteluun.

”Työn hinta on oikea” kirjoittaa Seija Holtari viimeisessä Talouselämä –lehdessä.  Esimerkkeinä hän käyttää menestyviä yrityksiä, Valmet Automotiveä, Salofaa, Beamexiä, Planmecaa ja Metsä Groupia.  Vaikkei autonvalmistuksella ole Suomessa laajaa kasvualustaa, on Valmet Automotive kummajainen ja tekee roboteilla autoja Suomessa, Salofa siirsi pikatestien ja infuusioletkujen valmistuksen Saloon Kiinassa syntyneen liian sekundan takia, pietarsaarelaisen Beamexin mittalaitteiden ja ohjelmistojen asiakkaina ovat mm. globaalit jätit, Airbus, Heineken ja Netlè,  Palnmeca valmistaa Helsingissä menestyksellä hoitokoneita maailman hammaslääkärien käyttöön, Metsä Group investoi miljarditehtaaseen Äänekoskelle. 

Edellä mainitut yritykset toimivat kilpailuilla markkinoilla. Miten nämä yritykset ovat ottaneet kilpailukykyloikan?  Todennäköisin vastaus on, että jatkuvalla tuotekehityksellä ja rautaisella kaupallisella osaamisella ja myyntitaidolla, sekä uskolla, että Suomeen kannattaa investoida.  Mainitut yritykset ja niiden lisäksi monet muut yritykset ovat hyviä esimerkkejä siitä, mihin muuhunkin kuin sopimiseen Suomessa pitää panostaa.  Holtari toteaa sen, mikä pitäisi olla meille päivän selvää ” Liiketoiminnan viisaus asuu kuitenkin yrityksissä, ei virastoissa, ajatuspajoissa tai keskusjärjestöissä.”  Tähän voisi todeta, että siksi yleissitovuus sopii huonosti tähän viisauteen, paikallinen sopiminen kylläkin.  Yrityksissä kyllä tiedetään, miten niissä asiat tulee järjestää ja huolehtia yritysten tärkeästä voimavarasta, osaavasta työvoimasta

Miten naapurimaamme Ruotsi on kyennyt uudistamaan työmarkkinansa siinä määrin kuin on tehnyt.  Ruotsin taloudellinen menestys ei johdu ainoastaan omasta valuutasta.  Myös aikanaan tehdyt työmarkkinauudistukset muiden menestystekijöiden lisäksi ovat edistäneen Ruotsin taloutta.  Meillä Suomessa on kyllä tunnistettu, että kriisi on päällä.  Silti sopiminen näyttää nyt vaikealta, kun ennen pystyttiin tekemään vaikeita päätöksiä ja sopimaan.   Soininvaara totesi taannoin, että poliitikot pelkäävät kansaa vähän liikaa, eikä lehdistökään auta asiaa. ”Esimerkiksi kun media kertoo uudistuksista, se kertoo ensin ne huonot puolet eli ketkä siinä kärsivät.”  Ilmapiirissä kaikkinensa olisi parannettavaa, jotta edellä mainittujen menestyvien yritysten määrä kasvaa.  Elinvoimapolitiikan ja sopimisen tie on paras.

Martti Kankaanranta                                                                                                                                             varatoimitusjohtaja                                                                                                                                      
Lapin Yrittäjät

Martti Kankaanranta

Yrittäjä, työeläkettä entisistä työsuhteista Suomesta ja vähän Ruotsista nauttiva, samanaikaisesti yrittäjäeläkettä maksava.