Etsi

Miten minusta tuli yrittäjä?

Uskotko, että yrittäminen ja yrittäjyys on perinnöllistä? Olisiko yrittäjä-äidin äidinmaito terästetty himppasella hulluutta? Tai olisiko meillä vaan joku tähdellinen extra kromosomi normaalien lisäksi?

Olen kolmannen polven yrittäjä. Uskoakseni vahvemmat yrittäjägeenit periytyivät äidin puolelta, mutta isältäni olen varmasti perinyt tärkeän periksiantamattomuuden ja uskon omiin kykyihin. Isovanhemmillani on kaksi lihakauppaa ja vihannestukkuliike, joka sittemmin oli kokonaisvaltaisemmin yksityinen elintarvekeiden tukku. Äitini jatkoi yrittäjänä elintarviketukussa aina siihen asti kunnes se myytiin. Perheestämme ei kolmannen polven jatkajaa yritykselle löytynyt, koska en kokenut yrittäjän uraa elintarvikkeiden parissa, työmatkankin ollessa 900 kilometriä, kovinkaan mielekkääksi, vaan jatkoin omien tavoitteiden kanssa polkuani eteenpäin pohjoisessa.

Vanhemmillani puolestaan oli urheilun vähittäismyymälä 80-luvulla, mutta elämän muutosten myötä vanhempani lopettivat liiketoiminnan ja perheemme siirtyi lappiin veljeni urheilun perässä.

Minulle perheyrittämiseen liittyy mieletön määrä tärkeitä muistoja. Muistoja jo edesmenneistä isovanhemmista, mutta myös arvoista, sinnikkyydestä ja tavasta toimia, sekä työn tekemisestä. Meistä lapsenlapsista jokainen on ensimmäisen kesätyönsä tehnyt perheyrityksessämme. Vanhimmat meistä työskenteli isovanhempien aikana, jolloin tuotevalikoima oli huomattavasti suppeampi ja EU ei määritellyt tarkkoja säädöksiä. Muistan aikakauden, kun tietokone oli ainostaan yrityksen sihteerillä, mutta palkkanauhat tuli edelleen käsinkirjoitettuna ihan face to face-menetelmällä. Tukkuliike oli avoinna vain maanantaista perjantaihin ja kaikki viikonloput sekä pyhät olivat vapaata. Ja ai niin, eurot oli markkoja ja kenelläkään ei ollut kännyköitä. Työskentelin yrityksessä yhteensä kymmenen kesää. Pakkasin, siivosin, myin ja kuljetin. Huh, mitä muistoja tämä tuokaan mieleeni!

Vanhempieni urheilumyymälässä olin niin kotonani. Äidilleni lauantait olivat toisinaan kauhun päiviä, kun minut piti ottaa mukaan myymälään, mutta itselleni ne olivat huippuja! Oli vain mielikuvituksesta kiinni mitä kaikkea keksin siellä, mutta lähes joka kerta minulla oli "oma kauppa" varastossa, jossa myin suksivoiteita meikkeinä ja kalankuvia koruina. Minulla oli erittäin vilkas mielikuvitus ja sen kyllä todella huomasi. 

Olen todella onnellinen kaikista kokemuksista ja muistoista mitä sain perheyrityksissämme. Kun asiaa tarkastelee nyt, olen rakentanut omaa yrittämistäni tiedostamattani ehkä koko ikäni. Hakeuduin opiskelemaan kaupan alaa isäni jalanjäljissä sekä löysin omat vahvuuteni koulutuksen myötä. Tein määrätietoisesti töitä päästäkseni eteenpäin työurallani, kehitin itseäni ja hakeuduin jatko-opiskeluihin tietoisesti pyrkiessäni eteenpäin. Jossain pienessä mieleni sopukassa tiesin, että minusta tulee jonain päivänä yrittäjä, mutta ääneen en osannut sitä sanoa. Mitä vain tein, tein sen aina täysillä ja ajatusmallini työn tekemiseen oli vahvasti yrittäjähenkinen.

Minulla on yrittäjän uraa takana omassa yrityksessäni nyt yli kuusi vuotta. Ei ollut helppo tai selkeä ratkaisu lähteä yrittäjäksi, mutta uskon vahvasti siihen, että asioilla on aina jokin tarkoitus. Olin kasvanut yrittäjäperheessä sekä elänyt yrittäjäperheen kiireistä elämää koko ikäni. Uskoin tietäväni mitä se on, mutta en oikeasti tiennyt. Viimeisen työsuhteeni päätyttyä vain pohdin, että mitä minä halua tehdä? Tai miksi minä haluan tulla? Osaanko minä mitään? Taisin vain olla hieman hukassa.

Kuten mainitsin, uskon vahvasti tarkoitukseen. Kaiken sen “kipuilun” ja peiliin katsomisen jälkeen alkoi asia kerrallaan palaset loksahdella paikalleen. Selkeä kuva omasta osaamisesta nosti päätä ja vanhempieni kannustamana uskalsin lähteä yrittämisen polulle.

Meidän perheyrityksessä työskentelee tällä hetkellä minun ja mieheni lisäksi kaksi ulkopuolista työntekijää. Isäni toimii yrityksessäni tarvittaessa konsulttina, mutta vanhempieni tärkein tehtävä nuoressa perheyrityksessämme on olla osa perheemme tulevan sukupolven arkea. Mieheni kanssa voimme keskittyä työn tekemiseen sekä itse yrittämiseen ja vanhempani perheemme pyykkihuoltoon sekä kuljetusrumbaan. Perheyritykseni sukupolvenvaihdos on edessä ehkä 20 vuoden päästä - jos hyvin käy. Jatkajia on kolme, ja ainakin vanhemmat lapset ovat jo esittäneet mielenkiintonsa yrittämistä kohtaan myymällä omia piirrustuksiaan ja leikkien nuorempana päivittäin ravintoloitsijaa. Nyt heillä on jo riittävästi ikää, että voin aina välillä pitää ihan oikean “ruokkiksen” poikieni palvellessa asiakkaita kassan takana. Aika huippua vai mitä?

Yhteenvetona haluan sanoa, että rakentakaa perheet elinvoimaista perheyrittämistä. Luottakaa perheyrittämisen arvoihin ja jakakaa osaamistanne seuraavalle sukupolvelle, että heillä olisi mahdollisuus jatkaa perheyritystä perheyrittäjänä. Uskokaa itseenne ja uskokaa perheeseenne. Kunnioittakaa toinen toisianne ja kuunnelkaa mitä jokaisella perheyrityksen jäsenellä on yritykselle tai yrittämiselle annettavaa. Olkaa ylpeitä itsestänne sekä tulevista sukupolvista perheyrityksessä ja siitä, että perustamanne tai jatkamanne perheyritys jatkaa eloa!

 

Menestystä uudelle vuodelle ja aurinkoa tammikuuhun,
Anna-Kaisa Luoma-aho
Lapin Yrittäjien puheenjohtaja
Pelkosenniemen Yrittäjien puheenjohtaja
Yrittäjä, Kide Life and Style Shop

 

Anna-Kaisa Luoma-aho