Etsi

Rahoittamisen sietämätön keveys

Mikä merkitys EU hankerahoituksella on elinkeinoelämälle? Kuinka moni yritys on saanut rahoituksesta suoraa hyötyä? Kuinka paljon uusia työpaikkoja on luotu tai kuinka monta uutta yritystä on perustettu? Kuinka monessa innovaatioverkostossa on tutkimus- ja koulutusinsituutioiden lisäksi aidosti mukana yrityksiä? Kuinka monen tutkimushankealoitteen tekijänä ja alulle panijana on yritys tai ryhmä yrityksiä?


Näitä kysymyksiä esitetään hankerahoituksen hakijoille rahoittajan toimesta. Rahoittajan, jonka pitää varmistaa, että hankkeisiin myönnettävällä rahoituksella saadaan aluetaloudellisten vaikutusten lisäksi toteutettua myös rahoitusohjelmalle asetettuja indikaattoritavoitteita.


Kun rahoituksen hakijana on yritys tai elinkeinoelämän lähellä toimiva organisaatio, vastaaminen näihin kysymyksiin voi tuntua turhalta koska on selvää, että yritykset ei lähde aktiivisena kumppanina mukaan sellaisiin hankkeisiin joista saatava hyöty on vain yleisellä tasolla. Silloin kun rahoitusta haetaan yleisemmällä tasolla olevaan kehittämistoimintaan ja rahoituksen hakijana on joku muu kuin suoraan yritysten kanssa toimiva organisaatio, vastaaminen näihin kysymyksiin voi olla joskus jopa kiusallista. Kiusallista, koska vaikka suunniteltu hanke on hyvä ja tarpeellinen alueen ja osallistuvien organisaatioiden strategioiden näkökulmasta, voi olla että elinkeinoelämän hyötymisen ei ole varsinaisesti edes ajateltu olevan hankkeen varsinaisena tavoitteena.


Miksi sitä kuitenkin pitäisi ajatella? Alueen ja koko Suomen näkökulmasta siksi, koska on kiistatta selvää että yritysten toiminnan kehittämisellä ja tuloksen kasvattamisella on merkittävä paitsi suora niin myös välillinen vaikutus aluetalouteen. Rahoitusohjelmien näkökulmasta siksi, koska elinkeinoelämän tukeminen on kirjattu useimpien rahoitusohjelmien valintakriteereihin ja sen todentamiseksi suunnitellut vaikutukset ja yritysten osallistuminen pitää pystyä osoittamaan. Hankkeiden valintakriteerien laatimisessa on pyritty huomioimaan eri tyyppisten toimenpiteiden vaikuttavuus, mutta silloin kun samoja kriteereitä käytetään liian laajalla ja heterogeenisella alueella, niiden orjallinen seuraaminen ei aina tuo haluttua tulosta maakunnan näkökulmasta.


Maakunnan liiton myöntämän rahoituksen näkökulmasta käynnissä olevan ohjelmakauden rahoitukselle asetetut vaatimukset on osoittautuneet haastaviksi. Rahoitettujen toimenpiteiden tulosten odotetaan olevan sellaisia, joita suurelta osin voidaan saavuttaa vain jos toiminnassa on mukana yrityksiä, joko aktiivisessa toteuttamisessa tai vähintäänkin taustalla toiminnan liikkeellepanijana.  Rahoituslaki kuitenkin rajoittaa maakunnan liiton toimivallasta pois yritysten liiketoiminnan kehittämisen tukemisen, joten usein ollaankin tilanteessa jossa mietitään, miksi yritys osallistuisi sellaiseen hankkeeseen mistä ei saa tulla sille mitään hyötyä? Maakunnan liitto voi käyttää yrityksille hyötyä tuottavan hankkeen rahoittamisessa ns. vähämerkityksellistä tukea, mutta lainsäätäjä on muotoillut sen käyttämisen jokseenkin tulkinnanvaraiseksi, joten läpi Suomen ja Euroopan se ymmärretään eri tavoilla. Tulisi siis aina löytää kultainen keskitie siitä, mitä hyötyä vähintään voidaan hankkeesta luvata mukaan tulevalle yritykselle mutta samalla vetää myös selkeä viiva siihen, mitä hyötyä yritys voi hankkeesta enintään saada, Lapin liiton aluekehitysasiantuntijan pohdintaa lainatakseni.


Rahoituksen yksinkertaistaminen on ollut tällä ohjelmakaudella yksi vahvaa poliittista tukea Euroopan komissiossa saanut aloite, ja se tulee olemaan sitä myös jatkossa. Mitä se tarkoittaa ja mitä sen suhteen on saatu tai halutaan saada aikaan? Vastaus riippuu täysin siitä keneltä asiaa kysytään ja siksi se kuuluu niihin ilmaan heitettyihin hyviin aloitteisiin, joka pitäisi tarkemin määrittää ennen kuin sen nimissä tehdään toimenpiteitä. Tähän mennessä näkyvimmät muutokset Suomessa on olleet rahoitusta välittävien viranomaisten määrän vähentäminen sekä organisaatioiden että henkilötyövuosien suhteen sekä hankkeiden kustannusten raportointiin liittyvien yksinkertaistettujen kustannusmallien käyttöönotto. Asiantuntijoiden vähentämisellä on saatu aikaan se, että Itä- ja Pohjois-Suomessa samaa rahoitusmäärää käsittelee enää noin kolmannes siitä henkilöstöstä mikä oli käytettävissä aikaisemmalla ohjelmakaudella. Ei se ainakaan nopeuta ja paranna asiakkaiden eli rahoituksen hakijoiden ja saajien saamaa palvelua. Yksinkertaistetulla kustannusmalleilla on kyllä lyhennetty maksatushakemusten käsittelyaikaa mutta vastaavasti enemmän aikaa käytetään rahoituspäätöksen valmisteluun.


Mutta koska Euroopan unionilta saatavasta ohjelmarahoituksesta on alueelle selkeää hyötyä ja sillä pystytään tukemaan ja kehittämään aluetaloutta myös talouden taantuman aikana, toivoa paremmasta ei kannata heittää. Jospa kehittämistä estävää lainsäädäntöä ja sen tulkintaa saataisiin muutettua samalla kun muutetaan lainsäädäntöä uutta maakuntahallintoa varten. Jospa meillä...


Niin, jospa meillä vielä seuraavallakin ohjelmakaudella olisi rahoitusta käytettävissä.... Edessä on sen suhteen tärkeät ajat edunvalvonnassa, sekä kansallisella että aluetasolla. Tässä asiassa viestiä kannatta olla rinta rinnan viemässä eteenpäin sekä viranomaisten, kehittämisorganisaatioiden että elinkeinoelämän edustajien riveissä.

Päivi Ekdahl
Kehittämisjohtaja
Lapin liitto

TORSTAIBLOGI: Uusi blogisarja ilmestyy joka viikon torstaina. Kirjoittajia on kymmeniä eri puolilta Lappia. Blogistit ovat yrittäjiä sekä paikallisia ja alueellisia eri alojen vaikuttajia.  Leimallinen piirre on kuitenkin se, että organisaatiot, joista blogistit tulevat, ovat kehittämiseen orientoituneita.  Blogien teemat ovat vapaita, mutta voivat käsitellä mm. yrittämistä, kehittämistä, Lapin mahdollisuuksia, menestystarinoita, kansainvälistymistä ja rajayhteistyötä.

Torstai-blogi

Torstai-blogin kirjoittajat ovat Lapin yrityselämän vaikuttajia.