Etsi

Yksinyrittäjän taival Suomessa

Ostin isäni yrityksestä osan 1981 ja loput 1988, eli olen ollut yrittäjänä yli 35 vuotta autokoulualalla.  2006 laajensin isännöintiin. Alkuaikoina kun tehtiin töitä yhdessä, ei ollut huolta ammattiyhdistysliikkeestä, eikä juuri muistakaan työntekijöihin liittyvistä asioista. Isäni siirryttyä muuhun yritystoimintaan, jouduin palkkaamaan aika- ajoin kiireapua. Alkuaikoina ei tullut mieleenkään tehdä työsopimusta ja niinhän siinä kävi, että erään kiireapulaisen kohdalla, se että paperia ei ollut, tuli maksamaan markoissa noin 20 000. Näin pienessä yrityksessä, joka elää kädestä suuhun, se tarkoitti melkein konkurssia, mutta siitä selvittiin oman selkänahan kautta.

Myös 1990 luvulla piti järjestellä lainoja.  Viisas pankinjohtaja suositteli ulkomaan luottoja, eikä siinä mennyt montaakaan kuukautta, kun lainaa oli enemmän kuin alun perin oli haettu, ja taas selkänahkaa koeteltiin.

Nyt 2016 näyttää, että kaikesta on kuitenkin selvitty, rahaa ei ole jäänyt kasaan, mutta veikkaan, että yksinyrittäjillä Suomessa raha ei tee pesää, mutta työtä on saanut tehdä tosi paljon. Suomessa on yli 177 000 yksinyrittäjää ja uskon vakaasti, että lähes kaikki toimivat kädestä suuhun, eli talous on tiukalla ja liikkumavaraa ei juurikaan ole.

Suomessa toimintaa leimaa sääntelyn lisääntyminen, joka vaikeuttaa toimintaa lisääntyneen byrokratian muodossa. Veikkaan, että suurimmalla osalla ei ole hajuakaan verottajan KATSO palvelun käyttämisestä, tämä yhtenä esimerkkinä. Sen kiireapulaisen palkkaaminen on täynnä byrokratiaa niin, että yrittäjällä menee paljon aikaa saada kaikki paperit kuntoon ja asiat hoidettua. Sitten kun olet kaiken omasta mielestäsi hoitanut viimeisen päälle niin soittaa ay-liikkeestä kaveri, joka tivaa suorastaa röyhkeän epäystävällisesti, että miksi tällä ja tällä viikolla tunteja on niin vähän (36H/vko).  Siinä yrittäjä menee sanattomaksi ja tuntee olevansa rikollinen. Sitten tarvitset hetkeksi ammattilaisen kiireapulaiseksi, mutta sellaista ei ole tarjolla. Ei ole koulutuspaikkoja.

Tunnen monia fiksuja viisaita nuoria, jotka ylioppilaaksi kirjoittamisen jälkeen eivät ole päässeet mihinkään kouluun, ei ole paikkoja ja eivät pääse työttömyyskortistoon, koska ei ole ammattia.  Sosiaaliluukulta saavat pienen avustuksen, joka ei riitä edes vuokraan. Syrjäytyminen on lähes varmaa em. tapauksissa ja mistä yrittäjät saisivat ammattitaitoista työvoimaa, kun koko ajan koulutetaan vähemmän ja työpaikkoja pitäisi lisätä. Puhutaan, että ensimmäisen työntekijän palkkausta pitäisi helpottaa.  Miksi? Eikö kaikkien työntekijöiden palkkaamista pitäisi helpottaa? Kun otat kaverin töihin joksikin aikaa 18 € tuntipalkalla, niin tuohon palkkaan saat lisätä lähes saman lisää, että homma tulee maksettua.

Työvoimakustannuksissa on se pullonkaula palkkaamiseen. AY-liike on kaivautunut poteroihin ja syvälle.  Vievät Suomen konkurssiin mieluummin, kun tulisivat vastaan yhteisissä asioissa, jotta saataisiin Suomi nousuun. Sääntelyä puretaan osin oikeista paikoista, mutta myös aivan sattumanvaraisesti tutkimatta seurauksia.

Ajokortti on liian kallis, muuttui liian kalliiksi, kun siihen lisättiin ALV. Määrämuotoista opetusta ollaan poistamassa, joka tarkoittaa, että Lapin maakunnassa autokouluja olisi enää Rovaniemellä ja Kemissä korkeintaan. Miten se Enontekiöläinen, Utsjokelainen tai Ivalolainen kortin suorittaisi? Siinä kysymys Lapin edustajille. Virkamiehet Trafissa, kehä kolmosen sisäpuolella, tummissa puvuissaan, ajavat autokoulualaa alas. Trafin virkamiehet pompottavat Liikenne ja viestintäministeriötä mennen tullen. Me veronmaksajat maksamme virkamiesten palkat ja saamme heiltä täysin ylimielistä kohtelua. Kun määrämuotoinen liikenneopetus loppuu, miten käy liikenneturvallisuuden? Vuonna 1972 kuoli liikenteessä 1072 ihmistä ja viimeisinä vuosina 2010 jälkeen noin 250 vuodessa, eli liikenneturvallisuus on parantunut merkittävästi näinä vuosikymmeninä. Onko meillä varaa vaarantaa tätä kehitystä? Trafilla on. Lapin edustajat HERÄTKÄÄ!

Yrittäjä tarvitsee jotain joka pitää mielen virkeänä ja jaksamisen kohdallaan. Olen toiminut yhdistyksissä aktiivina yli kolme vuosikymmentä. Tuo aika on antanut tosi paljon. Paljon ystäviä, paljon kokemuksia, unohtumattomia hetkiä, Suomessa ja maailmalla. Ilman yhdistystoimintaa en varmaankaan olisi jaksanut puurtaa yksin työni ääressä. Suuret kiitokset kaikille, joiden kanssa olen saanut olla tekemisissä yhdistysuran aikana. Jos joku asia kiinnostaa, kyllä siihen aikaa löytyy. Kehotankin kaikkia, varsinkin yksinyrittäjiä hankkimaan harrastuksen, jossa pääsee täysin pois työnteon maailmasta ja ajatukset suuntautuvat täysin muualle. Se rentouttaa, ehkäisee purnuttia ja auttaa jaksamaan työn ja sääntelyn haasteissa. Päivääkään en vaihtaisi pois. En usko osaavani olla vieraalla töissä, eli kyllä yrittäjänä on kuitenkin oma vapaus ja oma valta. Haasteita pitää olla.

Hyvää kevään jatkoa ja kesän odotusta kaikille lukijoille.

 

Lauri Väärälä

yksinyrittäjä

Lapin Yrittäjien entinen puheenjohtaja menneiltä vuosilta. 

Lauri Väärälä