Turvalliseen on helppo tyytyä, mutta se ei riitä | Yrittajat.fi

Etsi

Turvalliseen on helppo tyytyä, mutta se ei riitä

Olen jo pitkään otsikoinut esityksiäni nimellä Tarpeeksi hyvä ei riitä ja uskon, että se on nykyään tärkeämpää kuin koskaan ennen.

Uskon myös että pyrkimys parempaan on juuri nyt erityisen tärkeää Suomen kaltaiselle pienelle ja verraittain etäiselle maalle.

Suomi ei voi, eikä sen pidä, kilpailla hinta- tai mukavuuspelissä. On mahdollista, että joissakin erikoistapauksissa, kuten mobiiliratkaisuissa tai muissa missä sijainnilla ei ole merkitystä, suomalaisetkin toimijat voivat tarjota         halvimman tai helpoimmin saavutettavan ratkaisun. 

Mutta kaikessa muussa Suomen vahvuuksia ovat laatu ja erikoisuus. Ja tämä on erityisen totta, jos tarkoituksena on myydä ulkomaalaisille. Liian usein meille riittää se mikä meistä itsestä on erikoista, hienoa, haluttavaa. Mutta se voikin turistista ollakin tavanmukaista, tylsää ja samaa kuin kaikkialla muuallakin.

Meidän on uskallettava luoda ja tarjota omaa uniikkia suomalaisuuttamme. Erikoisuutta ainutlaatuisella suomalaisella tavalla. Uniikkia tavalla, mikä voidaan luoda vain Suomessa.

Olen sanonut muissakin yhteyksissä, että Suomi on kylmä, kallis ja kaukana ja se on todella hieno asia. Suomesta ei koskaan tule lämmintä eikä halpaa eikä maan sijaintikaan luultavimmin muutu. Meidän on nähtävä nämä erikoisuudet vahvuuksina, koska sitä ne ovat. Aitoa, erikoista ja siksi arvokasta. Juuri sitä maailma nyt kaipaa.

 

OK ei kelpaa

Ja meidän on aina tarjottava parempaa kuin vain OK. Ei riitä, että on samanlainen kuin kaikki muutkin, tai että tekee vain sen, mihin kotimarkkinat tai tavanomaiset maailmanmarkkinat ovat tottuneet. Tai mikä kotimarkkinoilla nayttää menevän kaupaksi.

Työskennellessäni sekä pienten että suurten organisaatioiden kanssa eri puolella maailmaa olen huomannut, kuinka paljon pelko kontrolloi päätoksentekoa ja estää tavoittelemasta juuri niitä parempia ja parhaita ratkaisuja. Hyväksymme kelvollisen ja tavanomaisen, koska se on helpompaa ja turvallisempaa.

Mutta tiedän myös, että niin kauan kun pelko kontrolloi meitä, me vain selviydymme ja reagoimme muihin. Teemme pieniä muutoksia, mutta emme innovoi emmekä merkittävästi paranna mitään.

Kokemukseni on myös osoittanut, että jos ystävystyt pelkojesi kanssa, ne opettavat sinulle läksynsä ja johdattavat innovoimaan ja luomaan jotain täysin uutta. Jotain paljon parempaa.

En tarkoita, että meidän pitäisi keskittyä ainoastaan pelkoihin, mutta koska pelkomme yleensä vaativat huomiomme joka tapauksessa, on paras antaa se niille ja hyötyä niiden opetuksista.

 

Pelosta mahdollisuuksiin

Olin todella pelokas lapsi. Pelkäsin hirviöitä ja haamuja, pimeää ja yksinoloa, koiria ja väkijoukkoja. Koulussa löysin suurimman pelkoni: yleisön edessä esiintymisen. Jostakin syystä jouduin mukaan jokaikiseen näytelmään ja laulu-, tanssi- ja runonlausuntakilpailuun. Pelkäsin ja vihasin esiintymistä enemmän kuin mitään muuta.

Monet näistä peloista jatkuivat vuosikymmeniä, mutta pahimpana ja sitkeimpänä pysyi yleisön edessä puhuminen. Vuosien kuluessa minua pyydettiin usein puhumaan suurillekin yleisöille, mutta kieltäydyin aina.

Muutama vuosi sitten kuitenkin tajusin, että jos jatkan näin, en saa koskaan selville pystyisinkö siihen vai en. Pelkäsin, että joudun myöntämään itselleni, etten koskaan edes yrittänyt tosissani. Että annoin pelon estää sen.

Kun sitten lopulta kohtasin julkisen puhumisen pelkoni, huomasin, että esiintyminen ei ollutkaan ainoastaan siedettävää – minä suorastaan rakastan sitä! Se, mikä oli tuntunut täysin mahdottomalta vuosikymmenet , on nyt elämässäni jokapäiväistä.

Mitä muutokseen vaadittiin? Uteliaisuuteni ajoi minut ottamaan selvää mitä oikein pelkäsin ja miksi. Ja sen jälkeen tein asian eteen todella paljon kovaa tyotä. Tutkin, meditoin, kertasin ja harjoittelin, ja opettelin olemaan pelkäämätta sitä. Ja lopulta vain tein sen. Nykyisin käsittelen samalla reseptillä kaikki pelkoni.

Olen myös tajunnut, että epätavalliseksi sanottu uteliaisuutenikin saattaa olla pelkoa valeasussa. Pelkään eniten sitä, etten otakaan selvää. Että hyväksyn keskinkertaisuutta siksi, että en uskalla yrittää parempaa.

Voisi siis sanoa, että olen edelleen pelon takaa-ajama, mutta tiedän, että tämä on erilaista pelkoa. Tämä on innostavaa, tämä on löytöretkeilyä, joka ruokkii uteliaisuuttani. Ja johtaa dramaattisesti parempiin tuloksiin. Joka kerta.

Mita tästä voi oppia bisnestä ajatellen? Ystävysty kauhuskenaarioidesi kanssa, työskentele sitkeästi niiden vesittämiseksi, ja tee pelosta huolimatta! Rohkeus ei ole pelottomuutta, vaan sitä että tekee vaikka pelkääkin.

Sitä kutsutaan riskinotoksi. Bisneksen kulmakiveksi.

Ja kuten sankarini Walt Disney sanoi: “On jotenkin hauskaa tehdä mahdottomia!”

 

Teksti: Tuija Seipell


Valokuva: Terhi Tuovinen House of Lapland

 

 

TV:stä, SLUSHista ja TheCoolHunter.net -blogista tuttu Tuija Seipell Vancouverista

Tuija Seipell on Suomessa syntynyt, jo 33 vuotta Pohjois-Amerikassa asunut ja uransa luonut puhuja, yritysjohdon konsultti, yrittäjä ja kirjoittaja. Viimeiset 27 vuotta hän on asunut Vancouverissa, Kanadan Brittiläisessa Kolumbiassa. Seipell on asiakaskokemuksen, kaupan, matkailualan, muotoilun, trendien, luovuuden, motivaation ja erityisesti tunteiden ja toivon puolestapuhuja. Hänen asiakkaitaan ovat monikansalliset toimijat, mm. Harley Davidson, Nike ja Europarc, sekä keskisuuret ja pienet yritykset ja valtiolliset organisaatiot ympäri maailmaa. Seipell on myös maailman luetuin suomalainen bloggaaja. Viimeiset kymmenen vuotta hän on toiminut maailman vanhimpiin kuuluvan design- ja pop-kulttuuriblogin, The Cool Hunterin päätoimittajana. Sivustolla on kuukausittain yli 2,5 miljoonaa lukijaa ja suosituimmilla artikkeleilla yli 8 miljoonaa. Vuonna 2016, Suomen Lapin markkinointiorganisaatio House of Lapland pyysi hanet Lapland Ambassadoriksi.

www.tuijaseipell.com 
www.thecoolhunter.net

http://www.houseoflapland.fi/en/laplandambassadors/

Torstai-blogi

Torstai-blogin kirjoittajat ovat Lapin yrityselämän vaikuttajia.