Etsi

Emergency banner

Koronainfo yrittäjälle: yrittajat.fi/korona

Kunta

Kommentti: Kestävän kehityksen avain onkin yritysmyönteinen kunta

"Julkiset hankinnat toimivat vain silloin, kun tarjouspyyntöihin saadaan tarjouksia, ja tarjouksia puolestaan saadaan vain silloin, kun yritykset arvioivat, että heidän kannattaa nähdä vaivaa tarjouksen tähden."

Kestävän kehityksen tavoitteena on varmistaa, että nykyisten halujemme toteuttaminen ei saa leikata jälkeemme tulevien elämänlaatua. Keskustelu kestävästä kehityksestä on laajentunut taloudellisen, ekologisen ja sosiaalisen pilarin tunnistamisesta kaikkiin niihin mikro- ja makrotason tekoihin, jotka vaikuttavat maapallon elinkelpoisuuteen pitkällä tähtäimellä. Tästä näkökulmasta on hyvinkin perusteltua, että julkisilta hankinnoilta edellytetään kestävien ratkaisujen tuottamista yhteisiin haasteisiin. Laajassa yhteistyössä valmisteltu kansallinen hankintastrategia linjaa niitä arvoja, joita hankintayksiköiden toivotaan hankintojensa kautta edistävän.

Hankinnoissa fokuksen tulisi olla kyseisen hankinnan toimivuuden maksimoimisessa

Vision mukaan ”Suomi on 2020-luvulla eurooppalainen edelläkävijä julkisten hankintojen johtamisessa, osaamisessa, tiedon hyödyntämisessä, innovatiivisuudessa sekä taloudellisessa, ekologisessa ja sosiaalisessa vastuullisuudessa – näin saamme toimivia hankintoja.” Onko kuitenkin niin, että meidän tulisi ensisijaisesti olla edelläkävijä julkisissa hankinnoissa (siinä, että kustannustehokas hankinta täyttää tarpeen, jota varten se on toteutettu) ja TÄLLÄ TAVOIN muokkaamme myös julkisen hallinnon kestävyyttä. Hankintoja toteuttaessa fokuksen tulisi siis olla kyseisen hankinnan toimivuuden maksimoimisessa. Vaarana on, että erilaisten yhteiskunnallisten päämäärien ujuttaminen kilpailutuksiin suuntaa huomiomme itse hankinnasta yhtäkkiä esimerkiksi kunnan työllisyyden ratkaisemiseen. Kyllä, fiksulla hankinnalla voidaan toteuttaa erilaisia tavoitteita, MUTTA hankinnan ollessa kyseessä, vaatimusten tulisi liittyä nimenomaan kyseisen oston fiksuun toteuttamiseen. Onko varmasti hankinnan kannalta fiksua, että jokainen tarjouspyyntöasiakirjassa vaadittu kriteeri on siellä: olemmehan varmistaneet, että hankintamme edistää kilpailun toteutumista, Pk-yritysten osallistumismahdollisuuksia ja korkeaa laatua? Emmehän hankintoja toteuttaessa vahingossakaan yritä vyöryttää yhteiskunnan velvoitteita Pk-yritysten niskoille tai luo olosuhteita, joissa päästään toteamaan, että ”pystymme toteuttamaan jotain näin vaativaa vain itse tai InHouse-yhtiötä ohjaten”?

Kirsi-Maria Halonen, Ari Hyytinen, Janne Tukiainen ja Otto Toivanen muistuttavat tuoreessa blogissaan, ettei julkisten hankintojen kautta vaikuttaminen ole ongelmatonta. Kyllä, hankinnoilla voidaan edistää sosiaalisia ja ekologisia päämääriä, MUTTA on hyvin mahdollista, että näiden tavoitteiden edistämisessä muut instrumentit olisivat huomattavasti hankintaprosessia tehokkaampia. Meillä ei ole tutkimustietoa siitä, että hankinnoille asetetut yhteiskunnalliset tavoitteet itse asiassa palvelisivat näitä tavoitteita optimaalisella tavalla. Tutkijat muistuttavat, että toimivassa julkisessa sääntelyssä yhtä tavoitetta kohden on yksi toimenpide, eivätkä useiden tavoitteiden toimenpiteet saa ainakaan olla keskenään ristiriitaisia (julkisilta hankinnoilta yhtä aikaa edellytetty tehokkuus ja kestävyys).

Suomen hankintastrategian tavoitetilat ovat yhteiskunnallisesti tärkeitä ja nostavat esiin juuri ne kestävyyden eri aspektit, joihin meidän tulisikin kiinnittää huomiota. Kuntien, maakuntien ja valtakunnan hankinnoissa kipupiste löytyy kuitenkin tarjousten määrässä. Olemme nyt jo luoneet järjestelmän, jossa valtavan kilpailuttamistyön tuloksena kilpailua ei välttämättä synny. Meillä ei ole julkisissa hankinnoissa varaa vahvistaa toimintatapoja, jotka saisivat kilpailutukset vaikuttamaan vielä vaikeammilta tai epähoukuttavammilta.

Julkisten hankintojen tulee olla eri tarjoajien kannalta kiinnostavia ja niihin tulee olla helppo osallistua

Hankintastrategian tavoitteista ensisijaiseksi tulee nostaa kohta ”Jotta saamme hankinnoissa hyviä tarjouksia ja riittävästi kilpailua, tulee julkisten hankintojen olla erilaisten tarjoajien kannalta kiinnostavia ja niihin on helppo osallistua.” Julkisiin hankintoihin on helppo osallistua, kun:

  • Hankinnan valmisteluvaiheessa keskustellaan yritysten kanssa siitä, mitä tarvetta hankinnalla ollaan täyttämässä ja millaiset kriteerit joko auttavat tai estävät kyseisen hankinnan tehokkuutta
  • Tarjoajalta ei vaadita ylimääräistä vaan mahdollistetaan pientenkin yritysten osallistuminen
  • Hankinnalta edellytetään laatua, joka nousee käytännön tarpeista
  • Tilaaja varmistaa, että hänellä on resursseja valvoa edellyttämiään sopimusasioita
  • Tarjouspyyntö löytyy helposti

Julkiset hankinnat toimivat vain silloin, kun tarjouspyyntöihin saadaan tarjouksia, ja tarjouksia puolestaan saadaan vain silloin, kun yritykset arvioivat, että heidän kannattaa nähdä vaivaa tarjouksen tähden. Jokaista yrityksiltä vaadittavaa kriteeriä tulee peilata siihen, millaista lisäarvoa kyseinen vaatimus tuo hankintaan.

Yhteiskunnassa toimimisen johdosta yrityksiltäkin vaaditaan ympäristön ja ihmisten täysipainoista huomioimista taloudellisen tuloksellisuuden ohella eikä vain talouden sallimissa rajoissa. Ihmisten ja luonnon tunnesiteen puuttumisen nähdään olevan yksi syy siihen, ettei kestävyystavoitteita saavuteta. Monien yritysten liiketoiminta nykyään perustuu kestävän kulutuksen ajatukseen ja yritysten menestyminen omalla toimialallaan edellyttää, että ne ovat uusimman tiedon aallonharjalla tulevan kysynnän tuotteita ja palveluja suunnitellessaan. Vastuulliset yrityksen nimenomaan vahvistavat tätä ihmisten ja luonnon tunnesidettä toimien näin ollen koko yhteiskunnan kestävyyden hyväksi. Argumentoin, että vain luomalla ja ylläpitämällä positiivista hankkijakuvaa, voidaan olla kestävän kehityksen tiellä julkisessa taloudessa. Tämän tulevaisuuden hankintayksikön pitää olla avoin, keskustelualtis, neuvotteleva, ketterä ja aito kumppani.

Kirjoittaja:

Susanna-Sofia Keskinarkaus, Lapin hankinta-asiamies

Muut tekstin lähteet:

Brundtland Comission
Wasieleski & Weber 2020
Shrivastava & Statler 2010